Mistä olet saanut lempinimesi "Ika"?
- Kaverit keksi sen, kun olin jotain viidentoista. Ismo kuulosti kai hönöltä.
Kun kerran hurahtaa jääkiekkoon, niin seuraako siitä ikuinen jääkiekkohulluus?
- Olin nuorena jalkapallossa tosi hyvä. Harrastin myös jääkiekkoa, korista ja nyrkkeilyä. Ollessani 16-vuotias valmentajani vaati lopettamaan jääkiekon. Tein valinnan, jatkoin lätkää. Ilman tota episodia olisin varmaan jalkapalloilija.
Viime syksynä kauden alussa sanoit, että Tuto Hockeyllä on Mestiksessä vain yksi tavoite, voitto. Nyt finaalissa hopea olisi häpeä, vai?
- Mulla on niin vahva nyrkkeilytausta, et ei oo muuta vastausta kuin et hopea on häpeä, silloin saat turpaasi. Voittajat vaan muistetaan. Riittävän monta kertaa kun saat turpaasi, kasvat väkisin hyväksi voittajaksi.
Joko olet valmis paljastamaan, mitä teet tämän kauden jälkeen?
- En tiiä, voi kun tietäis.
Millaisia ominaisuuksia vaaditaan hyvältä jääkiekkovalmentajalta?
- Isoin filosofinen kysymys on se, valmennatko itelle vai pelaajille. Jos itelle, rupee tekeen jotain muuta. Valmentajalla on hirveä vastuu, siinä on noin 25 ihmistä ympärillä, monen unelmat on sun käsissä. Jos teet valintoja, jotka susta tuntuu hyviltä, teet vääriä valintoja. Pelaajat haluavat päästä eteenpäin.
Suurin henkilökohtainen voittosi?
- Viisi lasta ja loistava vaimo.
Mitä tekisit, jos et työskentelisi jääkiekon parissa?
- Todennäköisesti olisin opettaja. Olen ollut liikunnanopena esimerkiksi Peltolan ammattikoulussa neljä vuotta.
Millaista kritiikkiä et tarvitse?
- Olen oppinut elämään sen kanssa, sitä tulee joka puolelta tuutin täydeltä, osa asiatonta. Murehdin, että en pysty suojelemaan muksujani siltä.
Lapsesi ovat nyt 23-, 15-, 13-vuotiaat sekä 8-vuotiaat kaksoset. Millainen haaste sinulla heissä on?
- Olin Raumalla valmentajana, kun vanhin poika, silloin 11-vuotias, lopetti mulle puhumisen, kun olin niin paljon poissa kotoa. Pienempi poika sano samoihin aikoihin, että koska lähdet taas kotiin. Päätin, että nyt saa riittää, on otettava vastuu kasvattamisesta. Meni pitkään, että olin niille pelkkää ilmaa, joskus vieläkin.
Mitä mieltä olet juniorikiekon vilttiketjuista?
- Harmillista. On tärkeää olla mukana voitoissa ja häviöissä. Kutsun vilttiketjuksi sitäkin, jos pelissä tulee 8 vaihtoa. Jos peliaikaa ei tuu kuukauteen, on mietittävä, onko joukkue ja taso oikea.
Milloin olet heikoimmillasi?
- Meidän 8-vuotiaan tytön kanssa. Mulla ei oo sen kanssa mitään jakoa, se kuljettaa mua kuin litran mittaa.
Millaisista asioista et halua puhua?
- Rahasta. Se on turhinta, mitä löytyy.
Milloin olet hyvin tyytyväinen itseesi?
- Joka voiton jälkeen, jos on vielä niin, että kaikki pelaajat on säilyneet terveinä.
Mitä teet kymmenen vuoden kuluttua?
- Todennäköisesti en ole kasvanut isoksi. En tiiä, en osaa yhtään aavistaa.
Mervi Luotonen
