Lukemisto

Koti meren
SYLISSÄ

TS/Jori Liimatainen
TS/Jori Liimatainen

Kuusi vuotta sitten Turun Hannunniityssä omakotitalossa asuneet Pirkko ja Kalervo Koskinen hyppäsivät autoonsa ja huristivat Hirvensalon ohi niin pitkälle kuin tietä riitti, Papinsaaren perille. He olivat nähneet lehdessä kaupungin ilmoituksen kolmesta tarjousten perusteella myytävästä huvilasta Kulhon saaressa ja lähteneet katsomaan, mitä tarjolla oli.

Ostoaikeita ei nyt 62-vuotiailla Koskisilla ollut alkuunkaan. Kalervo oli ollut eläkkeellä VR:ltä jo toistakymmentä vuotta ja sai aikansa hyvin kulumaan kaupungissa. Pirkko pyöritti omaa siivousliikettään Turun alueella, kuten edelleenkin.

Mutta se kesäkuinen retki muutti koko heidän loppuelämänsä.

- Kun kävelin polulla mäkeä ylös kohti huvilaa, tajusin heti, että tänne haluan, Pirkko paljastaa.

Tunnustaa hän senkin, että oli juuri ennen kohtalokasta päivää tokaissut, että kesäpaikka on nyt viimeinen asia maailmassa, minkä hän ostaisi.

Kalervon rakkaus ei syttynyt ensisekunnilla - kaupungin kesäsiirtolana ja Luostarinkadun lastenkodin kesäkotina toiminut talo näytti hänestä ensin rämältä ja suurelta - mutta jo saman päivän iltana hänkin oli varma tunteistaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Seuraavalla viikolla pari jätti tarjouksensa ja sai talon.

- Silloin oli semmoinen muoti, ettei näistä niin oltu kiinnostuneita, Kalervo muistelee.

Hyvin pian Koskiset päättivät, ettei Kulhossa olisi heidän kesäasuntonsa vaan pysyvä uusi koti. Siitä paikasta he lähtivät elämänsä ensimmäisille vene- ja kalastusvälinekaupoille ja aloittivat kantapään kautta -oppimisen.

Kaupunki oli asiasta toista mieltä. Siksi kulholaiset eivät virallisesti asu Kulhossa, vaikka maistraatissa ja verottajalla on oikea osoite, Koskisella Kulho 19.

- Turussa minäkin olen vailla vakituista asuntoa olevien rekisterissä, sillä kaupunki ei suostu antamaan meille osoitetta Kulhoon. Se ei myönnä, että asumme täällä, koska silloin se joutuisi järjestämään palveluja, Koskinen kummastelee.

Hän ei ole edes hakenut loma-asunnoksi merkityn huvilansa käyttötarkoituksen muutosta vakituiseksi asunnoksi Turun rakennusvalvontatoimistosta.

- Kysyin asiaa, mutta minulle sanottiin suoraan, että ei sitä hyväksytä kuitenkaan, palveluihin nojaten.

Koskisen mielestä hänen huvilansa täyttäisi kaikki vakituisen asumisen rakennusnormit.

Väestötietojärjestelmään ei henkilöä voida merkitä vakituisesti loma-asunnossa asuvaksi.

- Tällaisen henkilön kotikunta on Turku, mutta rekisterissä hän on vailla vakituista asuntoa, henkikirjoittaja Pekka Siljamäki Turun seudun maistraatista vahvistaa.

Rakennusvalvontatoimiston rakennuslakimies Harri Lehtinen kehottaa Koskisia hakemaan käyttötarkoituksen muutosta ja sitä kautta henkikirjoja Kulhoon, mutta hän neuvoo varautumaan myös hylkäävään päätökseen:

- Kun kulkuyhteydet ovat kunnossa, se edistää asiaa, Lehtinen myöntää.

Nyt kulholaisten lähin kauppa, pankki ja apteekki ovat Hirvensalossa.

Kotiseurakunta Koskisella on Martin seurakunta, ja terveysasema on Käsityöläiskadun toimipiste.

Lyhimmillään etäisyys mantereelta, Papinsaaresta, Kulhoon on 400 metriä. Koskisille meritaivalta kertyy 700 metriä, moottoriveneellä noin viiden minuutin verran.

Kalervo ajaa Pirkon rantaan aina aamuisin, jotta tämä pääsee työmaalleen, ja hakee taas illansuussa takaisin. Rannasta haetaan myös posti.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kelirikkoaikaan, joka kevät noin viikon ajan, kulholaiset ovat täysmotissa kotisaarellaan.

Pirkon työn takia Koskisilla on pieni kakkosasunto keskustassa. Siellä hän nukkuu 5 - 6 yötä vuodessa; siis vain juuri sen verran, kun meri on armoton.

- Olishan se hyvä, jos tuossa olisi silta. Ei olisi kelirikkoa, Kalervo heittää mutta jatkaa arvostellen:

- Kyllä päättäjät ovat unohtaneet koko tämän saaren.

Laiminlyöty tai ei - Koskiset kutsuvat Kulhoaan nykyisin paratiisiksi.

- Olen istunut, ihmetellyt ja nauttinut elämästä. Tehdä tarttis paljon, katot varisee ja tapetit on lommossa. Mutta istun vaan keittiön keinutuolissa, suunnittelen, mitä tarttis tehdä enkä paljon mitään tee, Kalervo kertaa Kulhon-aikaansa, johon kuitenkin mahtuvat muun muassa rantasaunan täysremontti ja vesijohtoputken vetäminen. Sähkö- ja puhelinliittymä huvilassa olivat alusta asti.

Nyt paria jo naurattaa vuosien takainen kaksi viikkoa kestänyt muuttosavottakin:

- Vesikelkalla jäätä pitkin lykättiin sohvat ja kaapit. Lumi alkoi jo sulaa, ja just ja just jaksoimme tuoda tavarat perille. En jaksaisi enää viedä niitä pois, Pirkko vahvistaa viihtyvyytensä.

Kalervo sanoo napakammin:

- Minä en lähde täältä enää kuin palvelutaloon.

Pirkko iloitsee Kulhon luonnosta ja rauhasta. Kaupungin valot heijastuvat kauempana.

- Täällä saa olla kuin tykkää. Pahaa ilmaa ei olekaan. Asennoidun niin, että kaikki on aina ok, muuten ei tule mitään.

- Suurin nautinto on se, kun tulen töistä ja potkukelkalla potkin jäätä pitkin kotiin ja katselen tähtitaivasta. Ei kaupungissa katsele taivasta päin. Mutta arka tai pimeää pelkäävä täällä ei saa olla.

Toki saaressa asumisessa on omat kipukohtansa. Harvassa ovat ne talviset päivät, joina jäätie kestää auton tai edes potkukelkan. Kun taloon ostetaan uusi jääkaappi tai televisio, se kuskataan perille veneellä.

- Kelit vaihtelevat. Viime talvena jää kesti tammikuun lopusta huhtikuun puoliväliin, Kalervo toteaa mutta jatkaa, että ei kulku vaikeaa ole, pieni rasite vain.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yhdessä muitten kulholaisten kanssa Koskiset mittaavat jään paksuutta ja laittavat merkit kulkureitille.

- Sitten täytyy vaan uskoa, että jää kantaa.

Venematkailukin vaatii tottumuksensa: veneessä rähjääntyy, vaatteet likaantuvat ja kampaus lössähtää.

Toisesta ihmisestä on Koskisten arvion mukaan saaressa enemmän riippuvainen kuin ydinkeskustassa. Tosin Pirkko sanoo yksinkin selviytyvänsä jo veneen kanssa; vain myrskypimeällä hän ei usko pystyvänsä sitomaan naruja. Hän nauraa, ettei ikinä ennen ollut kiinnostunut radion vedenkorkeus-tiedotteista, mutta nyt hän kuuntelee ne tarkkaan.

Yhden ainoan kerran hän on joutunut pulkalla vetämään kuumeisen miehensä lääkäriin mantereelle.

- Ei sitä voi ajatella, että voikos olla täällä, jos tulee kipeäksi. Mediheli hakee, jos on kelirikko, he painottavat.

Usein Pirkolta ja Kalervolta udellaan, että miten ihmeessä heidän aikansa kuluu, kun ei ole edes internet-yhteyttä. Heitä kysymys huvittaa.

- Avannossa voi käydä uimassa. Ja on meillä televisio, lehti tulee ja pihatöitä on yllin kyllin. Ei tämä ole erämaata ollenkaan.

Saaren sisällä kulkee tie päästä päähän ja siinä voi talsia mukavan 4 - 5 kilometrin iltalenkin ajankulukseen.

- Ei tarvitse pelätä jäävänsä auton alle tai ajavansa päin punaisia, Kalervo keksii plus-puolelle.

Koskisilla on neljä lasta ikähaarukassa 22 - 42 vuotta ja jo kahdeksan lastenlasta. Suurimmat "myönnytykset" Pirkko kokee saarelaisena tehneensä juuri jälkikasvun kanssa.

- Kovin paikka oli silloin, kun muutimme. Kuopus kävi lukiota ja jäi asumaan kaupunkiin, äiti miettii.

Kaupungissa asuessaan Koskisilla kävi koko ajan vieraita, niin lasten kuin vanhempien. Nyt pariskunta joutuu usein kuulemaan, että "voi, ei sinne voi tulla, kun on tuommoinen ilma, ei veneeseen uskalla tulla ja on vähän kylmäkin".

- Tämä on ollut pahakin juttu, puhelias ja sosiaalinen Pirkko myöntää.

Kalervo kyllä korjaa, että hänestä kaverit eivät ole vähentyneet, kun "alvariinsa tänne jonkun saa hakea".

Myöskään lastenlapsia Koskiset eivät voi ottaa muutamaksi tunniksi iltahoitoon samalla lailla kuin tien päässä asuvat, vaikka linnuntietä Turun kauppatorille on matkaa vain muutama kilometri.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Se on ollut minulle surullinen muutos, Pirkko tunnustaa.

Toisen joulunsa Koskiset viettivät saaressa eristyksissä kelirikon takia.

- Se tuntui pahalta, kun aina oli yhdessä oltu.

Kalervo on huomannut, että nyt lapset kuitenkin tulevat enemmän olemaan vanhempiensa luo; ennen ne kävivät, olivat vartin ja lähtivät.

- Nyt on hiton hyvä.

Juttuseuraa tarjoaa myös perheen "löytölapsi", eläinsuojeluyhdistyksen kautta saatu Tarmo-koira.

- On se kumma, mutta koiralle voi jutella. Se on sen näköinen kuin ymmärtäisi, Kalervo ihmettelee.

Mervi Luotonen

TS/Jori Liimatainen<br />Koskisilla on kaksi venettä. - Avovene on katettua turvallisempi. Pääsee ulos, jos uppoaa veteen, Kalervo miettii.
TS/Jori Liimatainen
Koskisilla on kaksi venettä. - Avovene on katettua turvallisempi. Pääsee ulos, jos uppoaa veteen, Kalervo miettii.
TS/Jori Liimatainen<br />Vaikka Koskiset eivät tiedä Kulhoa parempaa paikkaa, ulkosaaristoon asti he eivät suostuisi muuttamaan.
TS/Jori Liimatainen
Vaikka Koskiset eivät tiedä Kulhoa parempaa paikkaa, ulkosaaristoon asti he eivät suostuisi muuttamaan.
TS/Jori Liimatainen<br />Koskiset miettivät, että saaressa ihmiset ovat enemmän toisistaan riippuvaisia. Arkiset työtkin tehdään kätevästi yhdessä.
TS/Jori Liimatainen
Koskiset miettivät, että saaressa ihmiset ovat enemmän toisistaan riippuvaisia. Arkiset työtkin tehdään kätevästi yhdessä.
TS/Jori Liimatainen<br />Ennen Koskiset olivat täysin maakrapuja mutta ovat kantapään kautta opetelleet merimiestaitoja.
TS/Jori Liimatainen
Ennen Koskiset olivat täysin maakrapuja mutta ovat kantapään kautta opetelleet merimiestaitoja.