Sunnuntai

Masennuksen
paikka aivoissa tarkentuu

TS/Jaakko Viljanen
TS/Jaakko Viljanen

Joka viides suomalainen sairastuu elämänsä varrella masennukseen, naiset lähes kaksi kertaa todennäköisemmin kuin miehet.

Masennusdiagnoosista johtuvat työkyvyttömyyseläkkeet ovat viime vuosina yleistyneet nopeasti. Viime vuonna masennuksen takia sairauseläkkeelle siirtyi nelisentuhatta suomalaista, mikä muodosti 16 prosenttia kaikista.

Masennus siis kuormittaa kansantaloutta ja aiheuttaa valtavasti inhimillistä kärsimystä.

Joillakin on masennukseen perinnöllistä alttiutta, ja osa sairastuu kohdattuaan pitkällisiä vaikeuksia ja surua. Muutokset näkyvät yleensä sairastuneen aivoissa. Elämä vaikuttaa aivoihin - ja aivot elämään.

Psykiatrian professori Hasse Karlsson Helsingin yliopistosta sanoo, että jo 1950-luvulta saakka vahvistuneessa masennuksen biologisessa teoriassa keskeisiä ovat aivojen välittäjäaineet serotoniini ja noradrenaliini.

- On näyttöä siitä, että suurella osalla masennuspotilaista serotoniinisysteemi ei toimi normaalisti.

Karlsson työryhmineen on pet-kameralla havainnut alitehoisen toiminnan lääkitsemättömillä potilailla, jotka aiemmin olivat terveitä mutta sitten olivat sairastuneet depressioon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Serotoniinireseptoreita on aivorungossa sekä koko aivokuoren alueella. Hajanaisesta sijoittumisesta aivokuoreen voi johtua se seikka, että masennus heikentää useita aivotoimintoja, mielialan lisäksi ajattelua, muistia, motoriikkaa ja aloitekykyä.

Masennus biologisena ilmiönä löytyy siis aivoista - mutta vain todennäköisyyksinä: jos otetaan 20 masennuspotilasta, heistä enemmistöllä on poikkeavuuksia serotoniinijärjestelmässä. Löytyy myös depressiopotilaita, joilla ei tämä biologinen muuttuja ole pielessä.

- Masennuksen diagnoosi perustuu edelleen täysin potilaan haastatteluun, Karlsson korostaa.

Oireina ovat muun muassa surullisuus, ruokahaluttomuus, unettomuus, keskittymiskyvyn puute, syyllisyydentunteet, itsetunnon lasku ja itsemurha-ajatukset.

Lääke tuo avun vai osalle

Varhaisimpien eli 1950-luvun ns. trisyklisten masennuslääkkeiden vaikutus havaittiin vahingossa, eli ne syntyivät muun lääkekehittelyn sivutuotteina. Uudemmat lääkkeet - selektiviiset serotoniinin takaisinoton estäjät eli SSRI-lääkkeet ja monoamiinioksidaasi-inhibiittorit eli MAO-estäjät - ovat suunnitellusti kehitettyjä. Uudemmilla on vähemmän sivuvaikutuksia kuin vanhemmilla.

Serotoniinilääkkeitä kehiteltäessä tavoiteltiin masennuksen hoitoa, mutta niiden havaittiin tepsivän myös paniikkihäiriöön ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Tämä kuvastaa masennuksen paikantamisen vaikeutta.

Ihmisten masennukset voivat biologisesti poiketa toisistaan, jolloin lääkehoidonkin pitää olla erilaista.

- Osalla auttaa serotoniini-, osalla noradrenaliinisysteemiä tehostava lääke. Ongelma on, ettei mistään voida päätellä, millainen kullekin on paras. Ainoa mahdollisuus on aloittaa yhdellä ja jollei se toimi, vaihdetaan, Karlsson sanoo.

SSRI-lääkkeiden valta-asema Suomessa ei Karlssonin mukaan tarkoita, että suomalaisten masennukset olisivat nimenomaan serotoniiniperäisiä, vaan heijastaa sitä, että SSRI-lääkkeitä on eniten markkinoilla.

Masennuslääkkeet auttavat noin kolmea potilasta viidestä, mutta vaikutus alkaa vasta muutaman viikon käytön jälkeen.

Lääkityksen välittäjäaineisiin tuomat muutokset voi havaita kuvantamalla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Sitä on yllättävän vähän tehty siihen nähden, paljonko lääkkeitä käytetään, Karlsson miettii.

Hän arvioi, että lähivuosina niin sanotut kaksoisvaikutteiset lääkkeet voivat ajaa nykylääkkeiden ohi. Eivätkä muutokset jää siihen:

- Depression lääkehoito tulee mullistumaan. Tulossa on lääkkeitä, jotka eivät vaikuta suoraan välittäjäainejärjestelmään vaan rauhoittavat stressisysteemin toimintaa.

Psykoterapia muuttaa aivoja

Lääkehoitoa tarvitaan sitä varmemmin, mitä vaikeammasta masennuksesta on kyse. Karlssonin mukaan puolet masennuspotilaista ei saa riittävää apua pelkistä lääkkeistä. Kun lääkehoitoon yhdistyy hyvä hoitosuhde, tulokset paranevat. Toisaalta ilman lääkehoitoa psykoterapia ei aina helpolla luonnistu.

Karlssonin mukaan viitisentoista eri tutkimusta todistaa, että terapia saa masennuspotilaan aivoissa aikaan samankaltaisia muutoksia kuin lääkehoito. Tuhannen taalan kysymys on, miten tämä on mahdollista. Tämän vastauksen löytäminen rakentaisi sillan masennuspotilaan mielen ja ruumiin välille.

- Tutkimusten mukaan kyse ei ole vain siitä, että terapiassa aivojen toiminta muuttuu vaan solujen välitiloihin jopa kasvaa lisää serotoniinireseptoreita.

Muutokset tapahtuvat yllättävän nopeasti, Karlssonin oman tutkimuksen mukaan neljässä kuukaudessa.

- Tutkimuksissa on saatu pieniä viitteitä siitä, että sellaisilla potilailla, jotka ovat käyneet psykoterapiassa, on pienempi riski sairastua uudelleen kuin niillä, jotka ovat saaneet vain lääkehoitoa. Hyvä depressiohoito kuitenkin sisältää molempia.

Psykoterapia on kalliimpaa kuin lääkehoito, mikä selittää terapian kitsasta tarjontaa. Toinen syy on psykoterapeuttien vähäisyys.

Stimulaatiohoidosta toivoa parantumattomille

Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa ryhdytään Suomessa ensimmäisenä hoitamaan masennusta Deep brain stimulation -hoidolla. Operaatiot aloitetaan alkuvuonna.

- On pieni osa masennuspotilaita, jotka monista hoidoista huolimatta eivät toivu, vaan voivat huonosti vuosia. Tässä on heille toivonvälähdys, Karlsson sanoo.

- Aika suurella osalla näistä potilaista on aivolohkojen välissä edessä syvällä sijaitsevalla Broadmannin alue 25:lla toimintahäiriö. Sinne asetetaan pysyvästi ohuet elektrodit, jotka syöttävät pientä sähköärsykettä. Elektrodeista menee pienenpieni johto stimulaattoriin, joka asennetaan ihon alle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Hyksissä on jo vuosia samaan tapaan hoidettu Parkinson-potilaiden vapinaa. Masennukseen tätä menetelmää on käytetty muun muassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Neljä kuudesta on hyötynyt hoidosta, ja kun potilaita on seurattu muutamia vuosia, vaikutus näyttää pysyvältä.

- Jotkut ovat kertoneet, että mieliala kohentui samantien. Jopa värit näkyivät kirkkaammin, ja kaikki näytti valoisammalta, Karlsson ällistyttää.

Karlssonin mukaan aivojen stimuloinnista ei muodostu uutta hoitolinjaa lääkehoidon ja terapian rinnalle. Se tulee kyseeseen ehkä vain muutamalla promillelle potilaista.

- Suurin osa saa avun kevyemmillä menetelmillä. Stimulaatiohoidot - joita on muitakin - ovat työläitä ja kalliita. Stimulaattori esimerkiksi maksaa kymmeniätuhansia euroja.

Ajatus aivojen stimuloinnista avaa mieleen psykiatrian kauhukabinetin: lobotomian ja sähköshokit.

- Toisin kuin vanhoissa neurokirurgisissa menetelmissä tässä ei tuhota lopullisesti mitään. Jos hoito ei auta, elektrodit otetaan pois eikä pysyviä vaurioita aiheuteta. Sähköshokeissa taas johdettiin koko aivojen läpi voimakas sähkövirta. Stimulaatiohoito salpaa vain tietyn aivojen alueen aktiivisuutta niin kauan kuin stimulaatio jatkuu, Karlsson vertailee.

Esiintyvyys Suomessa eurooppalaista tasoa

Jokelan kouluampumisten aikaan moni toisti myyttiä Suomesta masentuneiden ihmisten ja murheellisten laulujen maana. Käsitys on väärä.

Muutama vuosi sitten eurooppalaisesta ODIN-vertailututkimuksessa havaittiin, että tarkoin kriteerein määritettyjen masennussairauksien esiintyvyys Suomessa oli vain 6 prosenttia, kun Espanjassa luku oli 3, Norjassa 9, Irlannissa 10 ja Isossa-Britanniassa 12.

Myyttiä ovat tukeneet Suomen suuret itsemurhien määrät. Ne on kuitenkin saatu vähenemään 15 vuodessa noin kolmanneksella muun muassa depression paremman hoidon ansiosta.

Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan suomalaisista viisi prosenttia oli kärsinyt vakavan masennusjakson tutkimusta edeltävän vuoden aikana. Naisista masennusta oli esiintynyt seitsemällä prosentilla ja miehistä neljällä prosentilla. Osuus ei Suomessa ole 20 vuodessa suurentunut. Joissakin tutkimuksissa on löydetty näyttöä depression maailmanlaajuisesta lisääntymisestä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mielialalääkkeiden käyttö länsimaissa on kasvanut rajusti. Kasvun yhteydessä on puhuttu niiden mahdollisesta holtittomasta määräämisestä ja lääkkeiden sivuvaikutuksista, joista rajuimpia ovat aggressiivisuus ja itsemurha-alttius.

Karlssonin mukaan masennuslääkkeiden käyttö Suomessa ei ole ongelma, kun toisessa vaakakupissa on hoitamatta jättäminen.

- Epidemiologit, jotka ovat tutkineet depression esiintyvyyttä, ovat sitä mieltä, että lääkityksen määrä on edelleen alakanttiin.

Kiistaton ongelma on se, että etenkin perusterveydenhuollossa lääkitys voi jäädä ainoaksi hoidoksi.

RITVA SETÄLÄ