Lukemisto

kysy luonnosta: Syövätkö toukat liiterin klapit?

TS/
TS/

Puuliiteriin on varastoitu kymmenen mottia pilkottuja, kuivia klapeja, jotka ovat peräisin vanhan kuusikon kaatotyömaalta viiden vuoden takaa. Nyt klapipinosta on alkanut kuulua outoa ja jatkuvaa rapinaa. Epäilin ensin hiiriä tai kosteuden muutoksia, mutta kävi ilmi, että klapien kaarnan alla ja puussa sisällä touhuaa ainakin miljoona noin sentin mittaista mattavalkoista toukkaa. Seurauksena on, että saunapuista leyhähtää tomupilvi ja tuhkaa kertyy melkoinen kerros puukärryjen pohjalle. Pitääkö minun huolestua? Mitä nuo ötökät ovat? Viipyvätkö ne vain kesän ajan vai syövätkö ne koko puuvaraston ja koko liiterin?

Jussi Rahiala, Pöytyältä

Kysyjän saunapuita pistää poskeensa jonkin kovakuoriaislajin tai puupistiäisen toukka. Ilmeisesti klapipino on saanut olla pitkään koskematta koska kovakuoriaispopulaatio on kasvanut noinkin suureksi.

Kuollessa puussa eläviä kovakuoriaisia on monta lajia ja osa kuoriaisista elää vain kuoren alla ja osa varsinaisen puuaineksen sisällä. Ilmeisesti kysymyksessä on laji, jonka toukat kaivautuvat puun sisälle. Ilman näytettä on lajia mahdotonta määrittää mutta mahdollisia näinkin runsaana esiintyviä lajeja ovat ainakin havupuuntikaskuoriainen (Trypodendron lineatum), papintappaja (Callidium violaceum), suutari (Monachamus sutor) ja tuomaanjumi (Anobium thomsoni). Kyseessä voisi olla myös jokin puupistiäislaji, mutta yleensä nämä lajit eivät esiinny näin runsaina. Kysyjä saa nimen tuholaiselle lähettämällä näytteen esim. Turun yliopiston eläinmuseoon tai palstanpitäjälle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Miten eroon purevista koppiaisista?

Käyn uimassa pienessä lähdelammessa ja nyt ilmojen lämmettyä veteen on ilmestynyt muutaman senttimetrin mittaisia mustia koppiaisia, jolla on pitkät jalat. Otukset ovat muuten harmittomia mutta ne purevat tosi kovin jos makaa uimapatjalla ja on hiemankin pidempään liikkumatta. Mitä nämä koppiaiset ovat ja miten niistä pääsee eroon?

Pihla 11 v.

Kiusalliset vesiotukset kuuluvat vesiluteiden ryhmään ja ryhmän jäsenistä monet lajit antavat tuskallisen pistoksen, jos ne ottaa käteen tai jos ne ovat nälkäisiä. Suurikokoiset malluaiset ovat ahnaita petoja ja niiden suuosien purema voi läpäistä myös aikuisen ihon. Myöskin vesiluteisiin kuuluva vesiskorpioni (Neba rubra) voi eturuumissaan olevan imukärsän avulla pistää kivuliaasti. Vesiluteet syövät selkärangattomia ja suurikokoiset malluaiset syövät myös sammakontoukkia ja jopa pieniä kaloja.

Ne syövät myös raatoja ja pitkään vedessä kellunut raaja voi näyttää vesiluteista sopivalta ravinnonlähteeltä. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä aktiivisemmin nämä vesiotukset saalistavat ja saattavat aina silloin tällöin erehtyä kohteesta. Jos lammessa on petokaloja, kuten ahvenia, on vesiluteita vähän. Suurikokoiset vesiluteet kun ovat petokalojen herkkua.

Lampeen voisi vaikkapa istuttaa pieniä ahvenia, jotka syövät otukset.

Minkä lajin hepokatti?

Löysin tällaisen otuksen sisätiloista (Kuva). Onko kysymyksessä niittyhepokatti vai jokin muu hepokattilaji?

Petteri Hyytiäinen

Hepokatit (Tettigoniidae) muistuttavat suuresti heinäsirkkoja, mutta ovat helposti tunnistettavissa pitkistä tuntosarvista. Hepokattinaarailla on lisäksi pitkä sapelimainen munanasetin, jolla se poraa munansa maahan.

Kuvassa näkyvä hepokatti näyttää kovasti niittyhepokatilta (Decticus verrucivorus), joka on yksi kolmesta maassamme esiintyvästä suuresta hepokattilajista. Niittyhepokatin väritys vaihtelee huomattavasti.

Yleisin värimuoto lienee vihreä ja tavallisia ovat myös ruskeankirjavat yksilöt. Laji saattaa olla myös punainen tai lähes täysin musta. Niittyhepokatti on yleisin hepokattilajimme ja se on runsas Etelä- ja Keski- Suomessa. Lajia on tavattu pohjoisessa Kuusamoa myöten. Kaikki hepokattikoiraat ääntelevät hankaamalla vasemman etusiiven alapinnalla olevaa hammasriviä oikean etusiiven takareunassa sijaitsevaa harjannetta vasten.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Naaraiden houkutteluun tarkoitettu ääni on hyvin korkea (4 000-100 000 Hz) ja ihminen kuulee siitä vain pienen matalamman osan. Niittyhepokatin ääntely eroaa muista hepokateista selvästi.

Lajin sirinä on epäpuhdasta ja katkonaista ja sirahdukset eivät sulaudu yhteen tasaiseksi sirinäksi. Niittyhepokatti on lämpöä vaativa laji ja se aloittaa sirinänsä vasta kun maanpinnan lämpötila on 25 astetta.

Toisin kuin useimmat muut hepokattilajit niittyhepokatti viihtyy sekä kosteilla niityillä että kuivilla kedoilla.

Niittyhepokatteja saattaa kulkeutua myös sisätiloihin ilmeisesti lämmön houkuttelemina.