KAI AULIO
Ensimmäiset arvelut lintujen yöllisestä taivaalla nukkumisesta kirjattiin 1800-luvulla, kun tervapääskyjen havaittiin lähtevän lentoon tunteja auringonlaskun jälkeen ja palaavan takaisin tarkkailijoiden näköpiiriin aamun varhaisina tunteina.
Tuon ajan tekniikoilla lintuja ei kuitenkaan voitu seurata taivaalla, joten niiden liikkeet, nukkumisesta tai valveillaolosta puhumattakaan, jäivät arvailujen varaan.
Useiden lajien yöaikaiset keväiset ja syksyiset muuttomatkat on rekisteröity tarkasti, eikä niiden ajankohdasta ole epäilyksiä. Suoria havaintoja kilometrien korkeudessa öitään viettävistä tervapääskyistä saatiin ensimmäisen maailmansodan taistelulentäjiltä. Sattuipa tuolloin myös yläilmojen lintukolareita.
Kovalla tuulella peruutusvaihteella
Lähemmäs varmaa tietoa lintujen yöllisistä lennoista rekisteröitiin 1960-luvulla, kun saksalaistutkijat seurasivat tervapääskyjä tutkan avulla. Linnut eivät kuitenkaan olleet koko yötä tutkijoiden laitteiden ulottuvilla. Vasta äskettäin ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkijat Johan Bäckman ja Thomas Alerstam pystyivät seuramaan tervapääskyjen yöllisiä lentoja lintukohtaisesti illasta aamuun. Lontoon kuninkaallisen tiedeakatemian julkaisusarjassa ilmestyneessä tutkimuksessaan tutkijat havaitsivat pääskyjen vaihtavan lentosuuntaa 1-16 minuutin välein.
Pääsääntö tervapääskyn lepoajan lennoilla on kuitenkin suuntautuminen vastatuuleen. Eikä tässä käyttäytymisessä tuulen voimakkuudella ole juuri mitään vaikutusta pääskyjen omaan lentonopeuteen. Bäckman ja Alerstam havaitsivat tämän lentotavan johtavan aikaisemmin tuntemattomaan ilmiöön: Jos tuulen nopeus on suurempi kuin linnun valitsema lentonopeus - joka ei ole suinkaan pääskyn suurin lentovauhti - lintu "lentää" yötaivaalla taaksepäin. Tämän havainnon ruotsalaistutkijat selittävät tarkoituksenmukaisuudella. Jos pääsky lentäisi myötätuuleen, yöllinen lepoajan lento veisi pääskyn hyvin kauas pesimäalueelta, jolloin paluu kuluttaisi turhan paljon energiaa.
Vastatuuleen lentäminen ja "vapaamatkustajana peruuttelu" pitävät linnun kohtuullisen etäisyyden päässä pesäpaikalta.
Yöllinen taivaalla lepääminen on ainakin tervapääskyille ominainen, vallitseva käyttäytymistapa. Saksassa tehdyssä seurannassa tutkijat Michael Tarburton ja Erich Kaiser osoittivat, että tervapääskyn pesästä ensi kerran lähtevät poikaset nousivat siivilleen myöhään illalla auringonlaskun jälkeen ja viettivät ensimmäisen itsenäisen yönsä taivaalla.
Huonolla säällä pysytään pesässä
Vain kylminä ja sateisina iltoina poikaset jäivät pesään ja lähtivät lennolle vasta aamun valjettua. Tämän käyttäytymistavan täytyy olla perinnöllisesti määräytynyt, sillä useissa tapauksissa aikuiset linnut olivat lähteneet pesästä jo vuorokausia aikaisemmin jättäen lentokykyisiksi varttuneet jälkeläisensä huolehtimaan itse itsestään. Synnyinpaikalleen poikaset eivät ehkä palaa enää lainkaan. Lentojen ja pesässä vietettävän ajan vuorottelua tervapääskyillä tavattiin merkittävän usein vain pesinnän loppuvaiheessa olevilta aikuisilta.
Sen, että poikaset lähtevät usein kauaskin synnyinpaikoiltaan Tarburton ja Kaiser tulkitsevat keinoksi estää yhdyskunnan kasvua liian tiheäksi, mikä voisi johtaa ravintopulaan. Myös tautien leviäminen ja sisäsiittoisuus estyvät poikasten hajaantuessa heti lentokykyisiksi kypsyttyään.
Pitkät lentoajat herättävät tietysti kysymyksen, nukkuvatko linnut ilmassa. Aihetodisteet puhuvat sen puolesta, että niiden täytyy nukkua, onhan uni osoitettu välttämättömäksi sekä fyysisestä rasituksesta palautumiselle että aivojen toimintakykyä ylläpitävänä vaiheena. Jatkuvasti päivin ja öin lentävät linnut - parhaana esimerkkinä tervapääsky - tarvitsevat varmasti myös lepoa, vaikka suoria havaintoja ilmassa nukkumisesta ei olekaan tutkijoiden käytössä. Mutta lepäämismahdollisuus on vailla syvään uneen vaipumistakin, toteaa saksalaistutkija Niels Rattenborg laajassa, Naturwissenschaften -tiedelehdessä julkaisemassaan katsauksessa.
Unessa toinen silmä avoinna
Monet linnut pystyvät lepäämään pitämällä oikean tai vasemman aivopuoliskon aktiivisena ja vastaavasti toisen silmänsä avoimena. Tällaisessa lepovaiheessa lintu ei ainakaan pitkien muuttomatkojen aikana vaivu lainkaan syvään, ns. unennäkövaiheeseen eli REM-uneen.
Yhden silmän suljettuna pitäminen ja tätä vastakkaisen aivopuoliskon aktiivisuus ovat todennäköisin vaihtoehto myös tervapääskyn pesimäpaikan lähellä tehtävien yöllisten lentojen aikana. Linnuille yhden silmän varassa tapahtuva suunnistus aiheuttaa myös vaikeuksia, Rattenborg toteaa. Pitkillä muuttolennoilla suunnistaminen perustuu paitsi maastokohteiden tarkasteluun myös Maan magneettikentän rekisteröintiin. Tässä jälkimmäisessä tapahtumassakin silmillä on osuutensa, sillä magneettikenttiä aistiva elin on linnun oikeassa silmässä. Eräillä muuttolinnuilla onkin havaittu, että vain toisen silmän avoimena pitäminen johtaa muuttolennon reitin kääntymiseen ja linnun harhautumiseen pois aiotusta suunnasta.
Tervapääskyn lentosuoritus tuntuu uskomattomalta. Paikallisesti suorin näköhavainnoin ja tutkaseurannoilla tarkkailtujenmlintujen tiedetään olleen ilmassa yhtäjaksoisesti monta vuorokautta. Mutta tämä on vielä vaatimaton suoritus lajin todellisiin kykyihin verrattuna. Ruotsalaistutkija Jan Holmgren viittaa Ibis -tiedelehden katsauksessaan julkaisuihin, joissa on todettu tervapääskyjen pysyvän jatkuvasti siivillään muuttomatkojen lisäksi myös talvehtimisalueillaan Afrikassa. Näin tpääsky voi olla yhtäjaksoisesti ilmassa yhdeksän kuukauden ajan, ennen kuin lintu on palannut keväällä uuteen pesintään.
Pitkään jatkuvat lennot eivät kuitenkaan ole pääskyille ehdoton sääntö. Holmgrenin Etelä-Ruotsissa seuraama tervapääsky-yhdyskunta yöpyy puissa, rakennusten syvennyksissä, mastoissa tai kallioiden onkaloissa.
Myös kylminä ja sateisina päivinä tervapääskyt hakeutuvat mieluusti puihin tai muille kiinteille alustoille lepäämään, Holmgren osoittaa.
