Kielijuttu: Tieteen päivittelyä
Suomalaiset kielentutkijat kokoontuvat joka vuosi toukokuun puolenvälin huitteilla Kielitieteenpäiville . Millaisten tärkeiden ja kiinnostavien aiheiden parissa me kielentutkijat tätä nykyä aherramme?
Katsotaanpa paria otsikkoa: "Sääverbien syntaksia ja semantiikkaa: Mitä valenssialternaatiot kertovat argumenttien valinnan periaatteista?" ja "Kognitiivisen kieliopin ja vuorovaikutuksen tutkimuksen näkökulmia subjektin kategoriaan". Joidenkin otsikkosanojen outous tai hankaluus saattaa sattua silmään. Joku ehkä päivittelee, eivätkö nämä suomalaiset kielentutkijat osaa suomea. Suutarin lapsiako taas kengittä?
Äimistely on tietenkin aiheellista ja siunailija yhden ison (kieli)poliittisen ongelman ytimessä. Eikö edes kielitiedettä voi tehdä tutuilla, useimmille yhteisillä sanoilla? Ja yleisemmin: miten pitäisi pirstaloituvassa yhteiskunnassa suhtautua siihen, että erikoiskieliä käytetään entistä enemmän ja monet elämänalat toimivat kielillä, joita ei voi ymmärtää ilman erikoisasiantuntemusta?
Kielitieteilijöiden puuhasteluilla lienee harvoin laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tutkimuksemme tulevat yhteiseksi hyväksi hitaasti ja hivuttaen, jos ovat tullakseen.
Kielitieteellisillä tutkimustuloksilla saattaa toki olla käyttöä esimerkiksi viranomaiskieltä huollettaessa tai kielenopetusta uudistettaessa. Siten niillä voi olla monen mutkan kautta vaikutusta joihinkin niistä teksteistä, joita päivittäin kohtaamme.
Mutta esimerkiksi taloutta, terveyttä ja tekniikkaa tutkivissa tieteissä käytetään sellaista kieltä, jolla on tapana päätyä myös "tavisten" tavattaviksi. Erikoiskielisiä muotoja tungetaan päntiönään sellaisiinkin teksteihin, joiden pitäisi olla ainakin periaatteessa "kaikkien" ymmärrettävissä: vaikkapa lakeihin, käyttöohjeisiin ja vakuutusehtoteksteihin.
Toinen ongelma on se, että monilla tieteenaloilla suomen kieltä pidetään lähinnä riesana. Tiedettä tulee tehdä kansainvälisesti, siis englanniksi. Emme me suomen kielen tutkijatkaan viattomia ole: suomenkieliset tutkijat voivat hyvin väitellä suomen kielestä englanniksi.
Suomi eli "perkeleen kieli" kelpuutettiin tieteen kieleksi 1800-luvulla. Ollaanko nyt palaamassa entiseen? Jos tieteissä on sellaisia asioita, joista ei voi enää kertoa suomeksi, kuihtuuko suomi kehittymättömäksi kyökki- ja karjankutsukieleksi?
Tieteellisen tiedon tie vie ihmistä eteenpäin. Mutta miten käy, jos emme ymmärrä, mitä viitoissa lukee?
Ohjelmansa perusteella uusi hallituksemme pyrkii "edistämään monipuolisia kieliohjelmia kouluissa". Samalla hallitus "tukee kansainväliseen kärkeen tähtäävän huippuyliopiston muodostamista". Jos tätä lukee kuin piru raamattua, ei voi välttyä ajatukselta "englanti ensin".
VESA HEIKKINEN
• Kirjoittaja on suomen kielen dosentti.
• Kirjoittajat ottavat mielellään vastaan palautetta ja kommentteja Kielijutuista. Jos sinulla on jokin mieltä kaihertava kieliasia, voit kirjoittaa heille Turun Sanomien toimituksen kautta osoitteella Turun Sanomat/Sunnuntai-sivut, PL 95, 20101 Turku. Voit lähettää viestisi myös sähköpostina Sunnuntai-sivujen osoitteeseen ts.sunnuntai@turunsanomat.fi