- Lukioaikana visioin, että minusta tulee luokanopettaja, Leena Aarikka-Stenroos, 36, kertoo.
Hän valmistui ylioppilaaksi Porissa 1989 ja haki samana vuonna Turun yliopistoon kasvatustieteelliseen. Opiskelupaikkaa ei irronnut, ja Aarikka-Stenroos teki välivuoden luokanopettajan sijaisuuksia.
- Silloin tajusin, ettei minusta ole luokanopettajaksi. Tykkäsin opettaa, mutta huomasin, etten löytänyt itsestäni sellaista luokanopettajalle ominaista kasvattajan ja koulijan roolia.
Seuraavana vuonna Aarikka-Stenroos pääsi Turun yliopistoon lukemaan suomen kieltä sivuaineenaan viestintä. Hän hankki opettajan pätevyyden ja gradu syntyi vuonna 1995. Aiheena oli mainosten käyttämä kieli, sen huumori ja sanaleikit.
Valmistuttuaan Aarikka-Stenroos oli vuoden peruskoulussa äidinkielenopettajana ja sen jälkeen hän sai päätoimisen tuntiopettajan pestin Turun yliopiston kääntämisen ja tulkkauksen keskuksessa.
Yliopistoaikana Aarikka-Stenroos suoritti muutaman kurssin kauppakorkeakoulun puolella, ja sieltä jäi kytemään kiinnostus markkinointialaan.
Kilpailuvietti vei
- Olen pienestä asti ollut sellainen kaupantekoihminen, myynyt vappukukkia, joulukuusia ja ties mitä.
Vuonna 1998 filosofian maisterilla oli jo lapsi, eikä hän halunnut ryhtyä loputtomaan pääsykoerumbaan. Kauppakorkeakoulu kuitenkin houkutti.
- Olin alle kolmekymppinen ja ajattelin, että voinhan koettaa kerran. Ei tarvitse sitten eläkeiässä itkeä, että miksi en edes yrittänyt.
Aarikka-Stenroos luki pääsykokeisiin kevään ja syksyllä hän luki Turun kauppakorkeakoulussa markkinointia.
- Tuntui, että palaset loksahtivat paikalleen. Yliopistoaikana koin olevani vähän huono humanisti, minulla oli hieman kovemmat arvot ja kaipasin myös sellaista kilpailuhenkeä, jota sitten kauppakorkeasta löysinkin.
Opiskeluajan Aarikka-Stenroos jatkoi opetustehtäviä Turun yliopistolla, juoksi työn ja opiskelun välissä ja yritti säästää aikaa perhe-elämällekin. Toinen lapsi syntyi ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.
Aarikka-Stenroosin vanha lukiokaveri oli töissä kauppakorkeakoulussa ja hän vinkkasi avoimesta suomen kielen opettajan sijaisuudesta. Työhön tarvittiin pätevä henkilö, joka tuntisi myös talon tavat. Aarikka-Stenroos oli juuri sopiva.
- Tuli siinä välillä hieman hölmöjä tilanteita, kun olin kahdessa roolissa, samassa talossa opettajana ja opiskelijana.
Vuonna 2003 Aarikka-Stenroos valmistui kauppatieteen maisteriksi. Gradun aihe oli asiakassuhteiden päättyminen matkapuhelinliittymämarkkinoilla. Keväällä hän jäi äitiyslomalle.
- Vappuna 2004 olin kahvilla tuossa Naantalin Aurinkoisessa ja törmäsin erääseen kauppakorkean lehtoriin. Hän kertoi avoimesta lehtorin sijaisuudesta. Hain ja sain paikan, aloitin markkinoinnin lehtorina syksyllä.
Humaania bisnestä
Vaikka humanismi ja bisnes mielletään usein kauas toisistaan, Aarikka-Stenroos kokee tutkintojensa tukevan ja täydentävän toisiaan.
- Minulla on kaksi osaamisaluetta. Monialaisuus syntyy siitä, että pystyn luovimaan bisneksen ja humanismin välissä. Ihmiset ovat erilaisia ja puhuvat eri tavoin. Lisäksi minulla on kokemusta molemmista korkeakouluista: miten niissä toimitaan, opetetaan ja tutkitaan. Voisi sanoa, että olen sellainen akateeminen joka paikan höylä.
Aarikka-Stenroos on oppinut yliopistosta vapaata, omaa ajattelua, kun taas kauppakorkeakoulussa vallitsee hänen mielestään välillä kaavamainen matriisiajattelu. Toisaalta kauppakorkeakoulun puolella asiat tapahtuvat vauhdikkaasti ja sieltä hän on oppinut projektinhallintataitoja, joita hän kaipaa lisää myös humanistiselle puolelle.
- Olenkin lehtorina sekä tutkijana pyrkinyt tuomaan sellaista luovaa ajattelua myös markkinointiin, hieman erilaista lähestymistapaa asioihin.
Vaikka hän opinnoissaan suuntautui yritysmarkkinointiin, lähestymistapa on ollut myös kielitieteellinen. Aarikka-Stenroosin mukaan markkinointia ja suomen kieltä yhdistävät monet tekijät. Ajatuksissa on monia tutkimusaiheita, joissa voisi yhdistää kielen ja viestinnän sekä markkinoinnin näkökulmia.
Hän uskoo kahdesta tutkinnosta olevan hyötyä myös ammatillisesti, vaikka ne eivät palkkaan vaikutakaan. Aarikka-Stenroosin mukaan nykyään suositaan yhä enemmän monitieteisiä tutkimushankkeita ja projekteja kuten myös aineiden välistä yhteistyötä korkeakouluissa.
Nälkä kasvaa syödessä
Aarikka-Stenroos tietää, että opiskeleminen on yhteiskunnalle kallista ja hän on ollut tuplakallis.
- Toisaalta olen kyllä ollut koko opiskeluajan töissä kuten myös opiskelujen jälkeen. Koen, että olen antanut yhtä paljon kuin ottanut. Mieluummin mahdollisuus useampaan tutkintoon kuin olla yhden tutkinnon vanki.
Aarikka-Stenroos ei usko, että kukaan tekisi useampia tutkintoja huvikseen. Yhdessäkin tutkinnossa on jo iso työ, useamman tutkinnon suorittaminen on vielä rankempaa, pääsykokeista lähtien.
- Olen joskus miettinyt, että olisinhan minä vähemmälläkin leipäni saanut. Kova kiinnostus alaan on ollut se eteenpäin potkiva voima, asioihin pääsee opiskelemalla käsiksi ja nälkä kasvaa syödessä.
Tämän vuoden Aarikka-Stenroos toimii väitöskirjatutkijana, aiheena on liikesuhteiden alkaminen; miten erilaiset suositukset ja referenssit siihen vaikuttavat ja millä tavoin osapuolien intressit kohtaavat.
Väitöskirjan jälkeisestä ajasta Aarikka-Stenroos ei vielä murehdi, lisää tutkintoja ei ole kuitenkaan tarkoitus hankkia.
- Kaikki ei ole vain opiskelusta kiinni, pelkkä tutkinto ei takaa mitään. On oleellista tavata uusia ihmisiä ja luoda omaan alaan liittyviä kontakteja. Hyvänä esimerkkinä se, että vappukahvilta voi löytää vaikka lehtorin töitä.
Lauri Levola
