Kumpikaan osapuoli ei toistaiseksi ole antamassa periksi. Päinvastoin. Siirtokuntalaiset jatkavat häirintäänsä päivittäin, mutta se ei saa palestiinalaisia muuttamaan ulos kodeistaan. Palestiinalaiset yrittävät puolestaan lujittaa asemaansa Israelin kontrolloimalla H2-alueella.
Hebron sijaitsee Jordanjoen länsirannalla kolmekymmentä kilometriä Jerusalemista etelään. Kuumaksi paikan tekevät juutalaiset siirtokuntalaiset, jotka ovat asettuneet keskelle palestiinalaista suurkaupunkia. Siirtokuntalaisia on kuutisensataa, ja heidän oloaan on turvaamassa melkein nelinkertainen määrä israelilaisia sotilaita. Juutalaisten ympärillä Hebronissa asuu noin 150 000 palestiinalaista.
Palestiinalaisia savustetaan kodeistaan väkivallalla
Hebronin Tel Rumeidan kaupunginosassa asuvat lapset joutuvat päivittäin varomaan alueella liikkuvia Israelin siirtokuntalaisia ja sotilaita. Etenkin keskellä palestiinalaisaluetta asuvat siirtokuntalaiset ovat vuosien ajan hyökänneet palestiinalaisten, myös naisten ja lasten, kimppuun.
Marwa Nazerin sadan metrin kävelyreitti Cordoban kouluun on yksi ikävimmistä ja vaarallisimmista kulkureiteistä mitä Hebronista löytyy. Marwan kodin ja Cordoban koulun naapurissa sijaitsee Beit Hadassan siirtokunta, jossa asuu radikaaleja ja aggressiivisia juutalaissiirtokuntalaisia.
- Viime vuonna he murtautuivat kotiimme ja huusivat tappavansa meidät, jos emme muuta pois, Marwa Nazer kertoo.
Siirtokuntalaiset ovat vuosien ajan pitäneet Tel Rumeidan kaupunginosassa asuneita palestiinalaisia pelon vallassa. Myös Cordoban koulu on saanut osansa hyökkäyksistä.
- Siirtokuntalaiset ovat yrittäneet polttaa koulun. He ovat heitelleet kivillä opettajia, oppilaita sekä koulurakennusta. He ovat lyöneet ja potkineet lapsia heidän koulumatkallaan, Cordoban koulun johtaja Reem Sarafi kertoo.
Siirtokuntalaiset käyttäytyvät väkivaltaisesti, koska heidän ideologiansa mukaan koko Hebronin kaupunki kuuluu juutalaisille, ja näin ollen heillä on omasta mielestään oikeus yrittää ajaa palestiinalaiset ulos kodeistaan.
- Hebron on ollut maailman ensimmäinen juutalainen kaupunki, ja niin sen on oltava tänäkin päivänä. Jumala on luvannut meille tämän maan, siirtokuntalaisten nettisivuilla julistetaan.
Muutamia palestiinalaisia perheitä on yritetty ostaa pois kodeistaan dollaritukuilla, mutta sukupolvien ajan samoissa taloissa asuneet palestiinalaiset eivät ole lähteneet. Kun raha ei tuota tulosta, siirtokuntalaiset yrittävät savustaa palestiinalaisia pois väkivaltaisella häiriköinnillä.
Tulenarat alueet Israelin valvonnassa
Israel on perustanut kuusi siirtokuntaa Hebronin niin kutsutulle H2-alueelle, joka on Israelin hallinnassa Oslon sopimuksen mukaisesti.
Siirtokunnat ja niitä suojelemassa olevan Israelin armeijan toimet ovat tehneet H2-alueesta lähes aavekaupungin. Jatkuva väkivalta, armeijan kotietsinnät ja liikkumisrajoitukset ovat olleet liikaa monelle tavalliselle palestiinalaisperheelle. Ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa turvattomuuden, työttömyyden ja köyhyyden takia.
Ne, jotka ovat jääneet asumaan levottomiin kortteleihin, joutuvat jatkamaan elämäänsä kovan paineen alla.
- Huomaamme koulussa monta kertaa, että lapset eivät ole pystyneet nukkumaan kunnolla, koska siirtokuntalaiset ovat ahdistaneet heidän kotejaan yöllä, Reem Sarafi selvittää.
Siirtokuntien ja Israelin armeijan läsnäolo keskellä palestiinalaiskaupunkia on aiheuttanut väkivaltaa myös toiseen suuntaan. Palestiinalaiset militantit ovat vuosien ajan tehneet iskuja siirtokuntia ja armeijaa vastaan. Viha kytee molemmin puolin.
Ulkomaalaiset yrittävät luoda turvaa
Väkivaltaisen tilanteen rauhoittamiseksi Hebronissa toimii lukuisia kansainvälisiä tarkkailujärjestöjä, jotka pyrkivät läsnäolollaan rauhoittamaan kaupunkia.
Olen noin kuukauden verran ollut vapaaehtoisena ihmisoikeustarkkailijana saattamassa päivittäin palestiinalaislapsia Cordoban kouluun. Näen lasten silmistä, kuinka jännittynyt tilanne Hebronissa on. Siirtokuntalaisten ollessa koulutiellä lapset ovat poikkeuksetta peloissaan, vaikka lyhyimmillään matka saattaa olla sata metriä.
- Kärsimme tilanteesta joka päivä. Sotilaat ja siirtokuntalaiset saavat meidät pelkäämään. Siirtokuntalaiset ovat usein heittäneet meitä kivillä ja tomaateilla, 14-vuotias Maram Nazer kuvailee.
- Kun menin viimeksi armeijan tarkastuspisteen läpi H1-alueelle, Israelin sotilas huusi minulle päin naamaa. Hän uhkasi tappaa minut. Luulen, ettei hän ollut tosissaan, mutta pelkäsin silti paljon, kertoo 13-vuotias Sundus Al-Azzeh .
- Viime vuonna kaksi nuorta siirtokuntalaispoikaa näki minut yksin kadulla ja hyökkäsi kimppuuni. He löivät ja potkivat minua, ja sain käteeni kipeitä iskuja. Pääsin onneksi juoksemaan karkuun kotiini, Marwa Nazer muistelee.
Hebroniin ja sen lähiympäristöön asettuneet siirtokuntalaiset ovat täysin oma lukunsa Israelin väestöstä. Suurin osa israelilaisista ei hyväksy Hebronin siirtokuntalaisten toimintaa eikä edes pidä fundamentalistisesta Hebronin juutalaisyhteisöstä.
Esimerkiksi israelilainen veteraanipoliitikko Shimon Peres sanoi viime tiistaina BBC:n haastattelussa, että Hebronin tilanne on tällä hetkellä sietämätön.
Nykyään myös Israelin poliisi yrittää puuttua siirtokuntalaisten tekemisiin tarkemmin. Aikaisemmin poliisi ei ole juuri lainkaan rankaissut siirtokuntalaisia heidän rötöksistään.
- Poliisi on toiminut tämän vuoden puolella hyvin. Pari viikkoa siiten he tulivat tänne kymmenessä minuutissa, kun siirtokuntalaiset heittelivät kivillä yhtä opettajaamme, Reem Sarafi toteaa.
Siirtokuntalaiset ovat hillinneet toimintaansa myös sen takia, että palestiinalaiset ovat hankkineet itselleen kameroita, joilla he voivat dokumentoida väkivallantekoja.
Taistelu elintilasta on kovaa
Cordoban koulun oppilasmäärän kasvattaminen on yksi palestiinalaisten keino lisätä läsnäoloaan kiistellyllä alueella.
- Parhaimmillaan täällä on ollut yli 200 oppilasta. Huonoimpina aikoina täällä oli vain 80 lasta, mutta nyt olemme saaneet nostettua oppilasmäärän 101:een. Yritän jatkuvasti saada lisää oppilaita kouluun, kertoo Reem Sarafi.
Siirtokuntalaisten läsnäolo ei ole Hebronissa uusi asia, sillä noin 7 000 asukkaan Kiryat Arba oli ensimmäinen Israelin miehitetylle palestiinalaisalueella rakentama siirtokunta. Kiryat Arba valmistui Hebroniin 1970-luvun alussa, vain muutamia vuosia vuoden 1967 sodan jälkeen, jolloin Israel aloitti miehityksen Länsirannalla ja Gazassa.
Siirtokuntien rakentaminen miehitetylle alueelle on kansainvälisen lain vastaista, mutta tällä seikalla ei juuri ole ollut merkitystä Israelin politiikassa. Miehitetyllä palestiinalaisalueella asuu nykyään satojatuhansia siirtokuntalaisia.
Ongelmallinen pyhä kaupunki
Hebron on pyhä kaupunki sekä muslimeille että juutalaisille, koska kaupungissa sijaitsee Abrahamin moskeija, jonne on uskonnollisten lähteiden mukaan haudattu Abraham, Iisak, Jaakob, Saara ja muita Vanhan testamentin henkilöitä.
Juutalaisia on asunut Hebronissa 1930-luvun alkuun saakka. Yhteensä 67 juutalaista kuoli vuonna 1929 arabien kapinoidessa sionismia vastaan Hebronissa. Tapauksen jälkeen aluetta hallinnut Iso-Britannia siirsi Hebronin pienen juutalaisyhteisön asumaan muualle.
- Kun juutalaiset palasivat Hebroniin vuoden 1967 sodan jälkeen, he eivät tulleet miehittämään vierasta kaupunkia. He tulivat kotiin, Hebronin siirtokuntalaisten puhemies David Wilder perustelee.
Hebroniin vuoden 1967 jälkeen muuttaneet siirtokuntalaiset eivät kuitenkaan ole juuriltaan kaupungissa alunperin asuneita juutalaisia vaan ulkomailta tulleita siirtolaisia. Siirtokuntalaiset kokevat kuitenkin asuvansa esi-isiensä kaupungissa, eivätkä suostu edelleenkään tunnustamaan palestiinalaisten oikeutta asua omissa kodeissaan.
Väkivalta on jatkunut Hebronissa vuosikausia ja tulee todennäköisesti jatkumaan edelleen. Tilanne on käsittämätön etenkin lasten kannalta. He elävät turvattomuudessa ja epävarmuudessa päivästä toiseen.
- Emme pääse matkustamaan edes päiväksi pois. Israelin asettamien liikkumisrajoituksien takia en ole ikinä päässyt käymään Jerusalemissa, vaikka se on vain noin 40 kilometrin päässä Hebronista, Marwa Nazer huokaa.
OSSI RAJALA, Hebron
Kirjoittaja on ihmisoikeustarkkailijana Kirkkojen maailmanneuvoston ekumeenisessa kumppanuusohjelmassa (EAPPI, Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel) työskentelevä vapaa toimittaja. Ohjelman tavoitteena on muun muassa vähentää väkivaltaa Israelissa ja Palestiinassa ja lisätä tietoisuutta alueen tapahtumista. Ulkomaisten vapaaehtoisten työssä on korostunut fyysisen läsnäolon suojaava merkitys esimerkiksi tarkastuspisteiden läpi kulkemisessa ja ruoka-avun toimittamisessa.
