Extra

Ruoka, viini ja nautinto: Lihomatta herkuttelevien ranskatarten salat julki

Kun Mireille Guiliano paljasti ranskalaisten hoikkuuden salat vuonna 2005 kirjassaan Ranskattaret eivät liho , siitä tuli suurmenestys. Tänä talvena salaisuuksien verho raottuu vielä lisää jatko-osalla Ranskattaren ruokavuosi. Herkuttele ja pysy hoikkana.

Guiliano on ranskalainen, joka on asunut pitkään Yhdysvalloissa. Kirja asettaakin amerikkalaisen, sittemmin kaikkialle levittäytyneen ruokakulttuurin vastakkain pitemmillä perinteillä varustetun ranskalaisen elämäntavan kanssa. Guiliano tarkastelee amerikkalaisia armottoman kriittisesti.

Jääkaappi oli ahdettu täyteen jättikokoisia virvoitusjuomapulloja, sekä tavallisia että light-laatuja. Kun Connie ei kaatanut elimistöönsä sokeria, hän siis nieli hurjan määrän kemikaaleja.

Ranskattaren turvana on traditio, jonka mukaan ateriat ja koko elämäntapa kootaan.

Ranskattarelle on ilo pysyä hoikkana syömällä hyvin; amerikkalaiset taas yleensä kokevat sen taisteluksi ja suhtautuvat asiaan pakkomielteisesti.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Perinteinen ranskalainen elämäntapa edellyttää sitä, että ruokaa valmistetaan itse - rakkaudella ja ajan kanssa. Kaikki alkaa jo raaka-aineiden hankkimisesta. Guiliano kannustaa hedelmä- ja vihannestoreille etsimään kauden kasviksia - ensiluokkaisia tietysti.

Vuodenaikojen seuraaminen on loppujen lopuksi avain siihen mielihyvään, jota ranskatar ruoasta saa - odotuksen ja muutoksen tuottamaan luonnolliseen iloon, katkeransoloiseen iloon sellaisesta, minkä tiedämme pian menettävämme ja mitä emme voi pitää itsestään selvänä.

Guiliano antaa reseptejä ruokiin, joiden hän takaa olevan herkullisia mutta kevyitä. Jotkut ranskalaisista herkuista ovat vääjäämättä raskaampia, mutta se kompensoidaan yhdistämällä ne kevyempiin. Yhtenä salaisuutena on annoskokojen pitäminen kohtuullisina.

Ruokaa ei nautita ohimennen eikä muuta tehdessä. Ruokailu itsessään on rituaali, joka jo sillään tuo nautintoa. Annokset ovat myös silmänruokaa. Alkupalalautaset vaihtuvat pääruokaan ja kaiken päättää jälkiruoka. Lasillinen viiniä on itsestään selvä osa kokonaisuutta.

Ranskatar ei vältä leipää, ja leivälle hän sipaisee voita eikä mitään kevytlevitteitä. Muutkin teolliset ja lisäaineita sisältävät ruoat hän kiertää kaukaa.

Kun hän nauttii esimerkiksi suklaata, se on palanen tummaa eikä puoli levyä marketin alennuslaatua.

Arkiliikuntaa ja samppanjaa

Ylenpalttinen kuntoilu on Guilianolle kauhistus. Hän vannoo sen sijaan arkiliikunnan nimeen. Hän kertoo etsivänsä portaita yhtä ahkerasti kuin hänen tuntemansa amerikkalaiset välttelevät niitä. Ranskattaren näkökulmasta liikunnalla ei kompensoida ylensyömistä, vaan aktiivinen keho saa ruoasta polttoainetta.

Meidän kaikkien pitäisi liikkua enemmän, mutta on takaperoista ajattelua painella kuntosalille polttamaan nautitut kalorit. Sillä saattaa olla se haittavaikutus, että sinusta tulee syöpön lisäksi myös kuntoiluriippuvainen.

Veuve Clicquot -samppanjatalon Yhdysvaltojen tytäryhtiötä luotsaava Guiliano ei kuitenkaan ole snobi. Hän paljastaa miehensä kanssa kehittämänsä systeemin, joka takaa, ettei viiniä tule juotua liikaa. He kaatavat viinin pikkupulloihin, näin se säilyy jopa viikkoja.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Guilianon kirjat kasvavat elämästä nautiskelun oppaaksi. Hän muistuttaa, että nykymaailmassa asuinpaikka ei enää sanele ruokakulttuuria, vaan sen joutuu jokainen itse valitsemaan.

Otteet Mireille Guilianon kirjoista Ranskattaret eivät liho sekä Ranskattaren ruokavuosi. Herkuttele ja pysy hoikkana.Otava