Extra

Kuinka silkkiperhosen toukka Mietoisten kirkkoon eksyi

TS/Tuula Heinilä<br />Käytöstä poistettua. Jalkapuu ja sen takana vasemmalla mustapenkki eivät ole enää käytösssä rangaistusvälineinä vaan saavat pölyttyä kirkon tornissa.
TS/Tuula Heinilä
Käytöstä poistettua. Jalkapuu ja sen takana vasemmalla mustapenkki eivät ole enää käytösssä rangaistusvälineinä vaan saavat pölyttyä kirkon tornissa.

Tuuliselle mäelle pystytti Henrik Klaunpoika Fleming kirkkonsa. Puhuri on piiskannut kirkkoon kävijöitä jo keskiajalla, paiskannut huivia harteilta, kun väki Mietoisista on astellut mäkeä kirkkoon. Kirkkoa ympäröivää laakeaa vanhaa merenpohjaa pitkin pääsee tuuli kiertämään lähes Lemuun asti. Jos matkataan ajassa tuhansia vuosia taaksepäin, mäellä seisojaa on ympäröinyt laineiden liplatus.

Kirkon koristeelliset takorautaportit kutsuvat astumaan kirkkomaalle. Ne ovat 1930-luvulta. Mietoisten kirkossa näkyy ajan kerrokset kuin koivun vuosirenkaat: sitä on pidennetty, maalattu päälle, uudistettu, madallettu, lisätty tornia ja niin edelleen. Aiemmat sävyt näkyvät säröissä, siinä kohtaa kun uudempi maalipinta on kulunut pois.

Kätevä katekismus

Portista astuttuaan kirkossakävijä törmää ensimmäiseksi paikalliseen suurmieheen. Suomen suurin keskiajan piispa, Maunu Olavinpoika Tawast syntyi vajaan kilometrin päässä kirkosta, Tavastilassa, vuonna 1357. "Kirkon ja maan isä", tituleerataan muistomerkissä.

Ympärillä levittäytyy hautausmaa kaikkiin muihin ilmansuuntiin kuin länteen. Hautausmaan eteläsyrjällä sankarihautausmaalla uinuu ikuista untaan veljessarjoja ja saman kylän poikia, joille talvisota oli viimeinen koitos. Sankaripatsaan edessä tuikkii kynttilä; vielä ei ole unohdettu.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirkon seinän vierustalla on toisen tärkeän paikkakuntalaisen Daniel Jusleniuksen muistomerkki. Hän suomensi Svebiliuksen katekismuksen, joka oli aikansa kätevä käyttöliittymä; kapea pitkä lankunpätkän mallinen opus, joka sujahti kätevästi taskuun.

Lähimpänä kirkkoa, pohjoispuolen seinää vasten ovat vanhimmat haudat. Erityisesti kosteina pakkaspäivinä niistä erottuvat vanhat kaiverrukset.

Hietamäen kappeli lahosi

Kirkon oven yläpuolella on kaksi vuosilukua. Ylempi, 1643, kertoo kirkon rakentamisvuoden. Alempi, 1819, paljastaa milloin torni on lisätty.

- On Henrik Klaunpoika Flemingin syytä, että kirkko on tässä nyt, kertoo kirkkoherra Heikki Jyväs .

Jyväksen mukaan kirkko olisi nyt Hietamäessä, mikäli Fleming ei olisi puuttunut peliin ja rakennuttanut uutta kirkkoa.

- Laajoen varressa on Mietoisten turku eli tori eli kauppapaikka. Siinä vieressä on Hietamäki, joka oli luonnollinen paikka kirkolle.

Hietamäen Pyhän Jaakobin puisen kappelikirkon tarkkaa ikää ei tunneta, mutta se mainitaan ensi kerran 1366. Se lakkautettiin virallisesti 1700-luvulla ja jätettiin lahoamaan.

Fleming pystytti kirkkonsa vain parin kilometrin päähän Lehtisten kartanolta, jossa hän asusti: ainakin kirkkomatka lyheni.

- Uskon, että Fleming ei ollut kovin rakastettu näillä main. Hän on ottanut kaiken irti mietoislaisten selkänahasta.

Tavalliselle keskiajan mietoislaiselle kirkonrakentaminen ei olisi tullut kuuloonkaan, mutta kirkko ei tuntunut välttämättä Flemingin kukkarossa, sillä hänellä oli läänityksiä ympäriinsä, Virossa, Liivinmaalla, Ruotsissa.

- Missä silloin tuntuu, jos pienen kirkon laittaa, pohtii Jyväs.

Madallettu ja tummennettu

Tumma tynnyriholvikatto peittää yksilaivaista, pylväätöntä kirkkosalia. Saarnastuolista papilla on oiva näky kirkkokansaan, sillä seurakunta on kaikki yhdessä koossa eikä kukaan pääse pylvään taakse piiloon katseelta.

Ennen kirkko oli korkeampi. Paanukatto vaihdettiin galvanoituun peltiin ja samalla kattoa madallettiin vuonna 1879. Kun Jyväs seisoo keskikäytävällä noin kahden kolmasosan matkalla ovelta, hän seisoo vanhan alttariseinän kohdalla, sillä 1829 kirkkoa pidennettiin noin kolmanneksella.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vuonna 1911 kirkon sisäilme uusittiin arkkitehti Ilmari Launiksen suunnitelman mukaan. Silloin muun muassa penkit ja saarnastuoli maalattiin vaalealla tammijäljitelmäootrauksella. 1960-luvulla kirkon läpi kävi tumma aalto. Penkit ja virsitaulut maalattiin tummalla maalilla. Samalla peittyivät muun muassa penkkien koristeleikkaukset. Myös ennen vaalea katto peittyi tummansiniseen.

- On ollut varmaan aika järkytys sen ajan seurakuntalaisille, kun he ensi kertaa ovat astuneet kirkkoon. Ennen se oli huomattavasti valoisampi.

Tumman maalin alta pilkahtelee vielä vanhaa vaaleaa sävyä. Toiveena on saada joskus se palautettua.

Könnin kello kertoo ajan

Alttariseinä on säästynyt Launiksen näkemyksen mukaisena, freskotyyppisenä koristeluna. Ikkunoiden lasimaalauksissa ja alttarikrusifiksissä näkyy ajatus pyhästä kolminaisuudesta. Toisessa ikkunassa Isän, Kaikkinäkevän, silmä suuntaa katseensa alas maan päälle, toisella puolella krusifiksia kyyhkynen lentää pyhän hengen vertauskuvana. Krusifiksin ympärillä avautuu tähtitaivaana maailmankaikkeus.

Alttaripöydällä on muisto Hietamäen kappelikirkosta, 40-senttinen koivuinen ristiinnaulitun kuva noin 1500-luvulta. Se löytyi 1980-luvulla kaapin päältä lojumasta.

Lähes kaikki kirkon irtain on lahjoituksena saatua. Valkean Könnin kellon lahjoitti tuomari F.M. Hästesko eli Hevosenkenkä 1800-luvun puolivälissä. Siltä pystyy narua vetämällä kysymään, mitä se on viimeksi lyönyt, ja se kertoo vastauksen lyömällä. Kirkon keskikäytävän yllä roikkuvat kristalli-, vaski- ja messinkikruunut luovat koreutta muuten konstailemattomaan kirkkoon. Niiden alaosasta yltää lukemaan, kuka ne lahjoitti ja milloin. Muun muassa nelihaaraisen kristallikruunun on lahjoittanut Kaurkulan Kauppilan entinen isäntä J. Lythman vuonna 1885.

- Silloin jo ymmärrettiin mainosarvo.

Lasivitriinissä on ensimmäinen suomenkielinen Raamattu vuodelta 1642, vain noin vuoden vanhempi kuin itse kirkon vanhin osa.

Sakastissa Jyväs ottaa esiin hopeisen sokerikon, joka toimii öylättirasiana. Sen kannen nupissa sukii siipiään oudonnäköinen otus. Outo se näillä leveysasteilla on ollutkin, sillä se on silkkiperhonen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Paikallinen Anders Lindgren lahjoitti astian kirkolle. Hän sai sen Keisarilliselta Suomen Talousseuralta silkkiperhosen Suomeen tuomisesta. Koska mulperipuu ei Suomessa kasva, yritti Lindgren ruokkia toukkia tammien avulla. Sen vuoksi Tavastilan talon pihalla kirkon lähellä kasvaa tammia.

Paluu kappelikirkoksi

Torniin johtavat kapeat puuportaat. Niiden alapäässä on seinässä haka ja sen yläpuolella katossa reikä, josta naru on kulkenut kellotorniin. Siitä nykäisemällä suntio on ilmoittanut kellonsoittajalle, että nyt saa ryhtyä hommiin.

Tornissa säilytetään vanhoja esineitä. Siellä on muun muassa vaivaistukki, entinen krusifiksi, pelkistetty hahmo, jonka orjantappurakruunu on pellistä tehty, vanhan alttarin yläkaari. Täällä pölyttyvät myös mustapenkki ja jalkapuu, joissa istuttiin rangaistukseksi kaiken kirkkokansan nähden.

Mietoisten kirkko oli kappelikirkko viimeksi 1800-luvun puolivälissä. Nyt vuodenvaihteessa, Mynämäen ja Mietoisten seurakuntien yhdistyessä, se palaa jälleen kappelikirkoksi. Suurin yhdistymisen tuoma muutos on sunnuntaijumalanpalvelusajan muuttuminen kymmenestä yhteen iltapäivällä.

- Tällä hetkellä seurakunnan työntekijät ovat odottavalla kannalla. Uusi kirkkovaltuusto on paljon vartija. Se valitsee kirkkoneuvoston, joka määrää Mietoisten kappeliseurakunnan kappelisäännön, joka määrää toiminnasta.

Vaikka uudet tuulet puhaltavat kohta seurakunnassa, sama tuuli puhkuu yhä kirkonmäelle nousevien seurakuntalaisten lakit vinoon.

Hanna Toivonen

TS/Tuula Heinilä<br />Öylättiastiana palvelleen sokeriastian kannen nupissa koreilee silkkiperhonen. Perhonen ei yrityksestä huolimatta kotiutunut Mietoisiin.
TS/Tuula Heinilä
Öylättiastiana palvelleen sokeriastian kannen nupissa koreilee silkkiperhonen. Perhonen ei yrityksestä huolimatta kotiutunut Mietoisiin.
TS/Tuula Heinilä<br />Heikki Jyväs on työskennellyt Mietoisten seurakunnassa vuodesta 1978.
TS/Tuula Heinilä
Heikki Jyväs on työskennellyt Mietoisten seurakunnassa vuodesta 1978.
TS/Tuula Heinilä<br />Alttariseinä on säilynyt Ilmari Launiksen suunnitelman mukaisena. Oikealla näkyvä kastemalja on saatu sodan jälkeen lahjoituksena kummiseurakunnasta Ruotsista.
TS/Tuula Heinilä
Alttariseinä on säilynyt Ilmari Launiksen suunnitelman mukaisena. Oikealla näkyvä kastemalja on saatu sodan jälkeen lahjoituksena kummiseurakunnasta Ruotsista.
TS/Tuula Heinilä<br />Mynäjoki virtaa kirkkomaan ohitse.
TS/Tuula Heinilä
Mynäjoki virtaa kirkkomaan ohitse.