Sunnuntai

Viina vei Suomen vallanpitäjiä

Suomessa vallanpitäjien viinankäyttö on ollut lievästi sanottuna runsasta.

- Alkoholin juominen on läpitunkeva teema koko sodanjälkeisessä politiikassa. Poliitikon piti kestää viinaa, sitä vaati jo Neuvostoliiton kanssa pärjääminen, kertoo Kimmo Rentola , poliittisen historian professori Turun yliopistosta.

Kaikki eivät mukana pärjänneet, esimerkiksi sisäministeri Yrjö Leino , pääministeri Mauno Pekkala ja ulkoministeri Väinö Leskinen . Surullisin esimerkki oli Ahti Karjalainen , joka katoili, sulkeutui ulkomaanmatkoilla hotelliin juomaan ja esiintyi julkisesti usein tukevassa humalassa.

Ministerikossu markalla

Tässä esimerkkejä 1950-, 1960- ja 1970-lukujen käytännöstä: Päivällisillä ministerin vesilasiin kaadettiin hänen pyynnöstään votkaa. Valtiollinen autosaattue pysähtyi, jotta ministeri pääsi oksentamaan. Ministeri sammui pöytään kesken Suomen ja Ranskan juhlaillallisen.

Tilaisuuksia alkoholin juomiseen oli runsaasti, ja lisäksi valtiojohdolle myytiin vuosina 1932-1984 erityisen halpaa alkoholia, "ministeriviinaa". Esimerkiksi vuonna 1972 vaikuttaja sai Kossupullon 1,10 markalla, kun pullo Alkossa maksoi 17,20 markkaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Julkisuus vaikeni poliitikkojen törttöilyistä. Vain jotkut vähemmän arvovaltaiset lehdet, esimerkiksi Hymy, saattoivat raportoida näistä asioista.

- Nykyisin vastaavista tapauksista kirjoitettaisiin vuorenvarmasti, Rentola huomauttaa.

Vähäisemmätkin selkkaukset raportoidaan: baarijakkaralta putoamiset, nyrkinheilutukset Tallinnassa, lentokoneessa sikailut ja epäselvissä olosuhteissa tulleet laastarit.

Ne pitkät lounaat

Presidentti Urho Kekkonen kirjasi päiväkirjoihinsa "tuli juotua liikaa" -merkintöjä. Oliko alkoholi Kekkoselle ongelma?

- Kekkonen ymmärsi, että viinaa oli otettava runsaasti, mutta hän ei koskaan tempautunut sen valtaan. Alkoholistiksi en häntä kutsuisi, Kimmo Rentola sanoo.

Kun Kekkosta asetettiin presidenttiehdokkaaksi, jotkut puolueessa arvostelivat miehen runsasta juomista.

- Absolutisti Johannes Virolainen tokaisi, että hyvä presidentti Kekkosesta tulee, joihan Paasikivi kymmenen kertaa enemmän.

Johtavat poliitikot olivat liikuttavan huolissaan toistensa alkoholinkäytöstä. Kekkonen yritti "raitistaa" Väinö Leskistä, ja Leskinen puolestaan vaati kauppa- ja teollisuusministeri Penna Tervon eroa tämän pidettyä juovuksissa juhlapuheen sotakorvausten takaisinmaksun kunniaksi pidetyssä juhlassa 1952.

Niin sanottuja pitkiä lounaita oli paitsi poliitikoilla myös ay-liikkeen ja talouden vaikuttajilla, virkamiehillä ja toimittajilla. Esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Bror Wahlroos piti vastaanottoa Mariankadulla ravintola Pataässässä.

- Idänkaupan kävijöillä paine juomiseen oli ehkä poliitikkojakin suurempi, Rentola sanoo.

Pitkät lounaat loppuivat vähitellen 1980-luvulla. Rentolan mukaan julkisuuden pelolla saattoi olla vaikutusta, mutta enemmänkin kyse oli työelämän uusista tehokkuusvaatimuksista.

Nykyään kännäilyn kerrotaan siirtyneen erityisesti valiokuntamatkoille kansalaisten ja toimittajien silmien ulottumattomiin.

"Jotkut juovat riskirajoilla"

Kansanedustaja Risto Kuisma tunnettiin ay-aikoinaan kovana viinamäen miehenä. Raitistunut mies vetää nyt eduskunnan raittiusryhmää.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Eduskunnassa juopot häiriköt ovat yksittäistapauksia. Silti näkee, että jotkut juovat alkoholia paljon, riskirajoilla. Moni tulee puhumaan minulle ongelmastaan, kun tietää tausta too.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton puheenjohtajana toiminut Kuisma laittoi korkin kiinni vuonna 1990 Sdp:n puoluekokouksen jälkeen.

- Olin Lappeenrannassa puoluekokousedustajana ja puheenjohtaja Paasion haastajana, kuten myös Lipponen ja Halonen . Join viinaa ja seuraavana päivänä astelin juovuksissa puhujanpönttöön, jossa haukuin puolueen johtomiehiä perseennuolijoiksi. Puhe pääsi tv:n pääuutislähetykseen, Kuisma muistelee.

Hän sanoo, että "saunaillat" ja työpalavereissa juominen olivat maan tapa.

- Juovuksissa tehtiin harkitsemattomia ja lennokkaita päätöksiä, joita saatettiin seuraavana päivänä perua. Jarruttava tekijä oli onneksi se, että joukossa oli myös raittiita.

Kuisman mukaan vakavin ongelma vallan ja alkoholin suhteessa on juomarin muuttuminen nöyräksi ja vaikutukselle alttiiksi.

- Juopolla on huono omatunto ja hän antaa helposti periksi. Katsoin AKT:ssä alaisteni touhuja läpi sormien, koska en itsekään ollut virheetön. Kun raitistuin, aloin tehdä myös ikäviä päätöksiä.

SARI MIETTUNEN