Pikkujoulukausi alkaa marraskuusta. Lähes kaikilla työpaikoilla järjestetään pikkujoulukemut, joissa liki kaikissa tarjoillaan alkoholia, jota kutakuinkin kaikki juovat. Näin ollen seuraavien viikkojen aikana noin 2,4 miljoonaa suomalaista kärsii krapulasta. Suomessa on nimittäin Tilastokeskuksen mukaan työssäkäyviä tällä hetkellä 2 438 000 henkeä. Absolutisteja saattaa toki olla yli tuon 38 000, mutta työvoiman ulkopuoliset apujoukot epäilemättä hoitavat osansa kansallisen krapulan hankkimisessa.
Mutta ei hätää. Karmeassa olotilassa apukin on lähellä. Vastikään on ilmestynyt kirja "Kuinka parantaa krapula" , jossa käsitellään tätä ihmiskuntaa yli 10 000 vuotta vaivannutta vitsausta monelta kantilta sekä listataan nykyisiä ja vanhoja parannuskeinoja. Esimerkiksi Roomassa oli niinä aamuina, jolloin Karthagon hävittäminen ei päänsäryltä tuntunut onnistuvan, tapana kaataa kurkkuun kaksi raakaa pöllön munaa ja toisinaan kyytipojaksi pari pöllön silmää.
Kelpasi sitä taas sen jälkeen lähteä Forum Romanumille notkumaan.
Onneksi kaikki kansat eivät ole krapulalääkkeissään aivan yhtä vastenmielisiä. Pöllönsilmiin verrattuna meksikolaisten into tarjoilla krapulaisille kulhollinen mahalaukkua ja vasikansorkkia kuulostaa melkein inhimilliseltä. Tosin heidän tapansa hankkia krapula on vastaavasti melko etova: tequilapulloon tungetaan kaktuksesta löydetty mato mausteeksi, minkä jälkeen nautitaan ensin viina ja lopuksi se mato.
Kauhea nestehukka
Tyypillinen ja kaikkien tuntema krapulaoire on se, jonka Tuntemattoman Hietanen pukee sanoiksi ihmettelemällä, kuka on käynyt yön aikana syömässä hänen suullaan kissanpaskaa. Saman asian hieman elegantimmin ilmaisee Muumipappa sarjakuvassa, jossa hän herää ojasta ja ihmettelee, kuinka hänellä saattaa olla jano, vaikka on juonut viskiä koko yön?
Vastaus on yksinkertainen, joskin muumien kohdalla kyseenalainen.
Viinakset ovat nimittäin myrkkyä, ja eräs alkoholin seurauksista elimistössä on, että munuaiset alkavat tuottaa virtsaa turhankin kanssa. Vessassa hyppimisen seurauksena keho alkaa kärsiä nestehukasta, vaikka juomari tekeekin parhaansa juomalla aina vain lisää.
Muumipapan janoa teoria ei tosin selitä, sillä muumeilla ei ainakaan kuvien perusteella ole virtsaamiseen tarvittavia ruumiinosia.
Alkoholin juomisesta seuraava paha olo puolestaan johtuu muun muassa siitä, että se ärsyttää mahalaukkua ja suolistoa, minkä seurauksena monen kohmeloisen suosikkibiisi on Simon & Garfunkelin klassikko "Hello Toilet my old Friend".
Eikä siinä kaikki: alkoholihuuruinen ilta järkyttää kassavarantojen ohella myös veren sokeritasapainoa. Viinassa kun on paljon sokeria, mikä saa haiman erittämään runsaasti insuliinia. Kun juominen sitten aikanaan baarimikon vienosta pyynnöstä loppuu, ylimääräinen insuliini jää kiertämään vereen, mikä taas laskee veren sokeripitoisuutta.
Tästä seuraa tyypillisiä krapulaoireita: hikoilua, tärinää, horjahtelua sekä älykkyystason laskua, minkä voi todentaa esimerkiksi kuuntelemalla krapulaseuruetta, jota naurattaa tavattomasti monet asiat, joita ei yleensä ole tavattu määritellä huumoriksi.
Lopullinen ratkaisu
Miten krapulasta sitten parhaiten selviää?
Konstit ovat monet. Yksi tapa on juoda niin paljon, ettei enää koskaan kärsi krapulasta. Se ei kuitenkaan ole pitkällä eikä edes lyhyellä tähtäimellä kovin suositeltavaa. Vuosittain alkoholimyrkytykseen kuolee Suomessa yli 400 ihmistä.
Lääkärit suosittelevatkin mieluummin toisenlaista lähestymistapaa: krapulasta pääsee helpoiten niin, ettei juo ollenkaan.
Jos kuitenkin valitsee useimpien ihmisten tavoin keskitien, keinoja vähentää tai parantaa krapulaa jää vielä viljalti.
Krapulan määrä kun riippuu muun muassa alkoholin laadusta, viinan määrästä, juomarin kokeneisuudesta, iästä ja sukupuolesta. Nämä kaikki huomioon ottaen voi vaikuttaa seuraavan päivän kuntoonsa. Myös mieliala vaikuttaa: allapäin ei kannata juoda, silloin todennäköisyys krapulaan on suurempi jo muutaman drinkin jälkeen.
Eniten krapulaan vaikuttaa tietysti nautitun alkoholin määrä. Ja mitä pienempi ihminen, sitä vähemmän alkoholia kestää. Naisten sietokyky on pienempi kuin miesten. Lihaksikkaat ja pitkät ihmiset kestävät viinaa paremmin kuin paksut ja lyhyet.
Paksujen ja lyhyiden naisten ei kuitenkaan pidä vaipua murheen alhoon, sillä alkoholissa on eroja kuten viineissä. Valitsemalla juoman oikein, voi vaikuttaa krapulan määrän ainakin vähän.
Vaaleampaa viinaa
Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä tummempaa alkoholi on, sitä enemmän siinä on kongeneerejä - kemikaaleja, jota antavat juomalle värin, maun ja tuoksun - ja sitä kamalampia kanuunat. Vähäinen ei ole se määrä ihmisiä, jotka ovat joutuneet jäämään vuoteeseen kiroten konjakin toiseksi alimpaan helvettiin - eivät alimpaan, jossa he itse kokevat olevansa.
Votka ei siis näin ollen ole yhtä hirmuista kuin viski eikä valkoviini päänsäryn näkökulmasta yhtä pelättävää kuin punaviini. Punaviinikin on lasten leikkiä verrattuna portviiniin tai sherryyn, jotka ovat selkeästi maailmanlopun juomia paitsi makunsa myös krapulapotentiaalinsa takia.
Oma lukunsa ovat kuplivat viinit, jotka Winston Churchillin mukaan ovat parhaimmillaan kylmänä, kuivana ja - ilmaisena. Kuohujuomat ovat pettäviä siinä suhteessa, että niitä on helppo juoda nopeasti paljon, mutta ne ovat kuitenkin alkoholimäärältään kuin mitä tahansa viinejä.
Sitä paitsi tällainen monen muunkin kuin Churchillin suosikkijuoma - ilmainen viina - on ylipäänsä vaarallista, sillä sitä tulee helposti juotua tavallista enemmän.
Kuohujuomien petollisuus johtuu ennen kaikkea niiden lempeydestä: keho ei yksinkertaisesti käsitä, että näin mukavan makuinen juoma voisi olla vaarallista, minkä seurauksena mahaportti ei supistu kiinni kuten viinojen kohdalla vaan samppanja pääsee imeytymään nopeasti suoraan suolistoon.
Muista syödä
Krapulaa on mahdollista säädellä myös ruokailun avulla. Etenkin rasvaisen ja proteiinipitoisen ruuan syöminen viivästyttää alkoholin imeytymistä. Ne saavat vatsalaukun seinämän tuottamaan hormonia, joka viivästyttää vastalaukun tyhjenemistä ja edelleen alkoholin imeytymistä. Ja mitä hitaammin alkoholi imeytyy, sitä vähemmän tulee humalaan ja joutuu kärsimään seuraavana päivänä.
Tosin suurin osa suomalaisista sitten kompensoi tätä juomalla entistä päättäväisemmin.
Eräs hyvä tapa valmistautua kosteaan pikkujouluiltaan on myös juoda maitoa, sillä maidon rasva saa aikaan edellä mainitun hormonin erittymisen. Ylipäänsä syöminen kannattaa tehdä ennen juomisen aloittamista.
Neuvoista huolimatta pikkujouluaikaan moni munaa homman ja juo liikaa. Siinä vaiheessa, kun viimeinen muistikuva edellisestä illasta on suoraan Petri Tammisen teoksesta "Miehen ikävä" , krapulaa ei enää voi välttää. Kyseisessä teoksessa käsitellään muun muassa humalaisten hokemia, joista viimeinen - se jolloin on päästy kaiken olevaisen ytimeen ja jota voi seurata enää sammuminen - kuuluu näin:
"Yksin maatessaan hän hokee kaupungin virkamiehen tai piiritason urheilijan nimeä. Hänen ei tarvitse enää selittää - hän on päässyt asian ytimeen: kaupunginjohtaja Keijo Lindborg… kaupunginjohtaja Keijo Lindborg…"
Keijolinborg-kännissä seuraavaa aamua ei enää pelasta maito, rasvainen ruoka tai edes se, että olisi juonut jotain vaaleampaa. Sitä herää infernaalisessa kankkusessa, jolloin klassisen määrittelyn mukaan ensin aamulla pelkää kuolevansa, ja kun pikku hiljaa muistaa mitä sanoi pomolle ja teki työtoverin hameelle, pelkää ettei kuolekaan.
Raadonelvyttäjä auttaa
Edes tällaisessa olotilassa ei pidä kuitenkaan menettää kaikkea toivoaan. Olotilaan tulee suhtautua kuin mihin tahansa ikävään työprojektiin ja ryhtyä purkamaan sitä osa-alue kerrallaan. Ensin on hoidettava nestehukka sekä verensokerin epätasapaino, mikä poistaa päänsäryn. Hedelmämehut ovat kuin tätä tehtävää varten suunniteltuja, sen sijaan esimerkiksi kahvi päinvastoin vain lisää munuaisten kautta tapahtuvaa nestehukkaa.
Liiallinen sokerin nauttiminenkaan ei toisaalta ole hyväksi, koska silloin saattaa taas tulla aiheuttaneeksi insuliinipurkauksen, mikä puolestaan alentaa verensokeria.
Valitettavasti älykkyystaso on jopa normaalia alempana, joten saattaa olla vaikea analysoida kovin tarkkaan, mikä on liikaa ja mikä ei. Hyvä neuvo on syödä tukeva lautasellinen puuroa, sillä se rauhoittaa suolistoa ja saa verensokerin kuntoon vakaasti - jos puuron vain saa pysymään sisällä.
Päänsärkylääkkeetkin ovat mahdollisia, mutta niitä ei sovi ottaa liikaa, sillä ne voivat ärsyttää vatsaa entisestään. Maksakaan ei niistä suuremmin pidä.
Ja sitten on tietysti erilaisia krapularyyppyjä, joilla on kuvaavia nimiä kuten Sydämenkäynnistäjä, Sumunhälventäjä, Langennut enkeli tai Raadonelvyttäjä. Monet niistä sisältävät alkoholia, mikä perustuu vanhaan kreikkalaisen lääketieteen viisauteen, jonka mukaan sillä vaiva lähtee kuin on tullutkin.
Vaikka Kuinka parantaa krapula -kirjassa on esitelty melkoinen määrä erilaisia aamudrinkkejä, viinan juominen krapulaan ei välttämättä ole se kaikkein tervehenkisin tapa.
Ehkä parasta on lopulta vain kärsiä ja todeta Mika Waltarin erästä päähenkilöä mukaillen, että surkeassa olotilassani minua lohdutti ainoastaan tietoisuus siitä, etten enää milloinkaan koskisi väkijuomiin…
Roope Lipasti
Lähteenä käytetty: Andrew Irving, Kuinka parantaa krapula. WSOY 2006.
