Ihmetyksiä on niitä opuksia, joita ostettaneen lahjaksi mietelausekokoelmien rinnalla. Ja mikäs siinä. Kirjahan sopii jokaiselle, joka on käynyt ruokakaupassa tai ihmetellyt pölyn syntymekanismia, joulunajan välipäiviä ja terveellisen ruokailun lautasmallia. Kas tuollaisiahan minäkin olen joutohetkinäni pähkinyt, lukija kenties toteaa ja kohoaa iki-ihanaan samassa veneessä veljet ja siskot -tunnelmaan.
Kirjailija Katri Tapola tietää, ettei asioiden toistuvuuteen totu koskaan. Syksy yllättää vuodesta toiseen, nenä palaa auringossa joka kesä. Ja miksi on taas viikkosiivouksen aika, vaikka juuri viime lauantaina siivottiin? (Aika tosin kuluu niin vinhaan, että "viime lauantai" saattoi olla ikuisuuksia sitten. Toim. huom.)
Onko tahmasta pakko piitata?
Miksi pölyä on vähemmän kun ihmiset ovat poissa kotoa, kirja pohtii ja heittää kysymyksen, josko pitäisi olla kotoa poissa enemmän. Siivous on aina vaikea suoritus, eritoten aloittaminen. Hankalinta on ottaa pölynimuri kaapista ja tarttua pölyrättiin. Toiseksi hankalinta on työntää imurin töpseli seinään ja käynnistää härveli. Saman vaikeusasteen puuhia ovat pölyrievun kastelu ja sopivan nihkeäksi puristaminen.
Vastarinta murtuu, kun ihminen käsittää, että pölynimuri unohtuu kaappiin ja tiskirätti kuivuu apupöydälle koppuraan, mikäli hän yhtään enää ihmettelee ja kysyy. On aika antaa periksi, taipua pölyn edessä, nöyrtyä ja kumartaa imurille.--- Siivoaminen hankaloituu heti jos epäilys tunkee mieleen kesken prosessiin. Kysymykset valtaavat alaa niin helposti: Kuuluuko minun kiinnostua myös sängynalusen villakoirista? Olenko kuin en huomaisi kun näen mustat sormenjäljet ovissa? Onko peilitkin p yy hittävä? Miksi hanan ympärille kertyy epämääräistä tahmaa ja onko siitä pakko piitata?
Nousuhumalaan ei voi jäädä
Kertaluonteista ei voi tavoitella, kirja muistuttaa. Nousuhumala on kertaluonteinen ilmiö vaikka toistuukin joka alkoholinkäytön yhteydessä. Muutamassa tarinassa esiintyvä avec-hahmo - viaton humaltuja - tietää kyllä tavoittelevansa mahdotonta.
Nousuhumalaan ei voi jäädä. Se on kuin onnenhetki itse, joka äkkiarvaamatta viiltää terävänä ja kirkkaana. --- Kertaluontoinen joko tapahtuu tai ei. Ihmiselle annettu nousuhumala on lahja vaikka avec-kutsu ei sitä ole. Jos avec käsittäisi nousuhumalan olemuksen, hän ottaisi ainoastaan yhden terävän ja kirkkaan.
Tarkkasilmäinen kirjailija löytää outoja asioita jopa kirjastosta: kävijät ja virkailijat tuijottavat koneita, eivät toisiaan.
Se on asiakkaasta outoa siksi, että koneet eivät elä eivätkä liiku. Koneet saavat aikaan sen, että ihmisetkään eivät liiku. He istuvat liikkumatta koneiden takana, eikä heissä ole mitään katsomista.
Asiakas laittaa mestariteoksen takaisin hyllyyn ja kirjoittaa palautepaperiin: Koneet tulee sijoittaa koneiden ympärille konehuoneisiin ja asiakkaat ja virkailijat toistensa ympärille mihin tahansa huoneisiin. Näin asiakas voi katsella virkailijaa ja nähdä silmien peilissä itsensä.
Mutkikas maailma
Kirjailija huomauttaa, että vaikka sanonnan mukaan kaikkeen tottuu, on muistettava myös niitä, jotka eivät koskaan totu mihinkään. Tottuvaiset havahtuvat, kun jokin muuttuu. Seinäkellon tikitykseen tottunut huomaa tikityksen kellon pysähdyttyä. Aamukahviin tottunut hoksaa kahvin vasta, kun purkin pohja paistaa.
Osalle väestöstä tottumus ei kirjailijan mielestä siis ole toinen luonto. Nämä ihmiset kysyvät, miksi seinäkello tikittää noin uutterasti sekunnista toiseen ja miksi kahvi keitetään.
Niille jotka eivät totu, maailma ei ole pyöreä pallo vaan kysymysmerkki, jonka alasakarassa he roikkuvat kuin ongenkoukussa. Siinä on ero: solahtaako maailman pyöreyteen vai pyristeleekö koukussa.
On sanottava, on totisesti sanottava: joillekuille maailma on mutkikas.
Marja Myllyluoma
Kursivoidut virkkeet kirjasta Ihmetyksiä. Tarinoita ja kuvia hämmästyneille.
