KALLE KIRSTILÄ
- Kävin vuonna 1984 Lontoossa kun Everton pelasi cup-finaalissa Wembleyllä. Se riitti minulle, ihmiset olivat kiireisiä ja ylpeitä. Siellä on kallista, eikä cockney-murteesta saa mitään selvää. Ja voitko käsittää, ettei siellä saa kunnollista ruskeakastiketta perunamuusin ja makkaroiden kanssa! Mutta me voitimme, Brian selvittää Liverpoolin keskustan The Crown pubissa vaikeasti ymmärrettävän paksulla aksentillaan ja hörppää edessään olevasta tuopista Cainsin bitteriä.
Nelikymppinen mies lisää ylpeänä olevansa aito "scouser" ja FC Evertonin kannattaja jo neljännessä polvessa. Nimitys tulee alueellisesta perinneruuasta, "scouse", joka on alun perin merimiesten suosima liha-juuresmuhennos.
Independent -laatulehden lukijakyselyssä liverpoolilaiset valittiin juuri saarivaltakunnan hauskimmiksi asukkaiksi. Brian lunastaa seuraavan 40 minuutin aikana kotikaupunkinsa maineen ainakin omalta osaltaan. Hän tarinoi omasta penkkiurheilufanatismistaan:
- Minulla on aina kotona teipattu kaukosäädin käteen, ettei vaimo saa piilotettua sitä.
Jääkiekosta:
- Se on jotenkin akkamainen laji.
Samalla hän utelee arvostamansa Matti Nykäsen viime kuulumisia
- Onko hän uudelleen vankilassa?
Siinä sivussa Brian hoilaa reilusti nuotin vierestä otteita Evertonin kannatuslauluista ja polttaa ketjussa.
- Älä osta tupakkaa tuosta automaatista, se on naurettavan kallis, hän neuvoo sekä kumoaa kurkkuunsa juoman poikineen päivitellen hitauttani.
- Ette taida siellä Suomessa juoda paljon olutta, ja kutsuu minut seuraavana päivänä syntymäpäivilleen.
Suuri menneisyys, hauska nykyisyys
Ennen kuin urheilujuttuihin läpikyllästynyt vaimo pakottaa Brianin kotimatkalle, mies huikkaa ovelta minulle viimeiset neuvot.
- Ota rennosti, juo hyvin, mutta pidä puolesi ja muista että me olemme kovapintaista mutta suoraa väkeä.
Siltä tosiaan vaikuttaa - brianeita on Liverpoolin pubit pullollaan ja juttuseuraa löytyy haluamattaankin. Liverpool tuntuu olevan sinut itsensä kanssa - se ei yritä olla enempää kuin se on. Kaupunki ei kilpaile Lontoon kanssa, mutta kuten kiinnostavalla matkakohteella aina, sillä on myös toinen puolensa: se on yliopistokaupunki, jolla on erittäin vireä ja moderni kulttuurielämä.
Liverpool on viime vuosina nostettu myös yhdeksi maan kiinnostavimmista ostoskaupungeista merkkiputiikkeineen. Keskustaan on parhaillaan rakenteilla Euroopan suurimmaksi väitetty ostoskeskus Paradise. Kaupungissa on käynnissä muutenkin laajat rakennustyöt vuoden 2008 Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta varten. Monet paikalliset tuntuvat suhtautuvan koko vouhotukseen ironisesti. Onneksi sen ei uskota muuttavan paljoakaan, sillä Liverpoolilla ja liverpoolilaisilla on niin vahva oma identiteetti.
Kaupunki onkin tietoinen historiastaan - vanha merenkulun keskus voi se ylpeillä esimerkiksi maailman toiseksi suurimmalla anglikaanisella katedraalilla, maailman vanhimmalla Kiinan ulkopuolisella Chinatownilla sekä kaikkien aikojen menestyneimmällä pop-yhtyeellä.
John Lennon toivottaa tervetulleeksi
Viikonloppumatkan Liverpooliin voi mainiosti rakentaa vaikkapa Beatles-yhtyeeseen liittyvien nähtävyyksien varaan. Beatles-matka alkaa jo lentokentällä - laskeutuminen nimittäin tapahtuu John Lennon Airportille ja aulassa matkailijoita tervehtii pronssinen Lennon.
Heti aamulla on syytä hankkiutua englantilaisen aamupalan vahvistamana Mersey-joen rantaan. Huonomuistisen on kuitenkin hankittava kävelymatkalla sateenvarjo vaikkapa Mark & Spencer -tavaratalosta - voiko päivä enää brittiläisemmin alkaa! Mutta ostaako ultrakevyt ja titaaninen vai tuulenkestävä ja taskuunmahtuva?
Albert Dock on entisiin satamamakasiineihin rakennettu museoiden, ravintoloiden ja toimistojen kokonaisuus. Etenkin kesällä alue lienee hyvin viehättävä. Mikäli sataa, kuten lähes jokaisena päivänä syksyllä, Albert Dock on silti hyvä kohde kierrellä tasokkaita museoita ja nauttia vaikkapa lounasta.
Albert Dockista löytyy myös kaupungin suosituin Beatles-kohde, Beatles Story -museo.
Ruuhkaisinta museossa tuntuu olevan keskipäivän molemmin puolin. Osittain vaihtuvan näyttelyn kiertää perinpohjaisesti vajaassa kahdessa tunnissa ja sepäättyy melkoisen kokoiseen museomyymälään.
Penny Lane ja mansikkapellot ikuisesti
Museon edustalta voi hypätä iltapäivällä Magical Mystery Tourin elokuvasta tuttuun "hippibussiin". vuosimallia 1967. Mikäli jää uppoaikaa, sen voi käyttää vaikkapa Albert Dockin loistavaan merenkulkumuseoon.
Noin kaksi ja puolituntia kestävä kiertoajelu järjestetään arkisin päivittäin, viikonloppuisin, loma-aikoina ja tarvittaessa kahdesti päivässä. Lippu pitää hankkia etukäteen esimerkiksi museon myymälästä 12,95 £ hintaan, mutta ennakkovarausta ei tarvita.
Bussiretki keskittyy ydinkeskustan ulkopuolella oleviin Beatles-kohteisiin ja sen huumorintajuiset oppaat tuntevat yhtyeen historian läpikotaisin ja detaljeja riittää myös fanaattisimmille faneille. Ja niitä yhtyeellä yhä riittää, sillä esimerkiksi Penny Lane -katukyltti varastetaan yhä viikoittain.
Beatlesinsä tuntevalle kierros on kutkuttava: Strawberry Field näyttää juuri siltä kuin kuvittelisikin ja Penny Lanen varrelta on yhä löydettävissä arkipäivän yksityiskohtia sisältävän laulun tapahtumapaikat parturiliikkeestä alkaen. Vaikka ei olisi suuri Beatles-fanikaan, kierros on hyvä mahdollisuus tutustua ydinkeskustan ulkopuoliseen Liverpooliin.
Kun kuuluisan nelikon lapsuuden ja nuoruudenkodit ja koulut on kierretty, ja kuvattu kierros päättyy keskustan Mathew streetille, uudelleenrakennetun Cavern-klubin eteen. Kadulta löytyy Cavernin lisäksi tukku vilkaisun arvoisia paikkoja, kuten Wall of Fame, John Lennon Pub sekä lukuisia myymälöitä, jotka hyödyntävät yhtyeen mainetta. Vuoden 2007 lopulla kortteliin ollaan avaamassa 200-huoneen tasokasta Hard Day's Night -teemahotellia, josta on suora käynti Cavern-klubille.
Illan voi päättää Cavern-klubilla, jonka kahdella lavalla on kuultavissa niin Beatles-tribuuttibändejä, kuin nousussa olevia brittiyhtyeitäkin. Klubin ykkössali on rakennettu alkuperäisen klubin tarkaksi jäljennökseksi - nyt tosin tarjolla on myös olutta toisin kuin 1960-luvulla.
