Terveys

Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö-
eli TIA-kohtaus aina vakava varoitus

Timo Moberg

Suomessa aivohalvaukseen sairastuu vuosittain jopa 14 000 ihmistä. Heistä 85 prosenttia kärsii aivovaltimoon tulleen tukoksen aiheuttamasta aivoinfarktista ja 15 prosenttia aivoverenvuodosta.

Aivoinfarktin oireita ei tunnisteta yhtä hyvin kuin sepelvaltimotaudin oireita. Molemmissa sairauksissa riskitekijät ovat pitkälti samat, mutta kummassakin valtimo tukkeutuu ja estää kudosten hapensaannin.

Yksi syy lienee se, että aivoinfarkti- ja aivoverenvuotopotilaiden oireisiin ei yleensä liity kipua. kuten sepelvaltimotautiin.

- Aivoinfarktia ja TIA:aa ei pysty erottamaan oireiden perusteella. Sen vuoksi kummatkin vaativat päivystysluonteisen selvityksen, painottaa Tyksin neurologian klinikan hallinnollinen osastonylilääkäri, dosentti Risto O. Roine .

TIA on lyhenne englannin kielen ilmaisusta Transient Ischemic Attack. Aivohalvaus (englanniksi Stroke) sisältää myös aivoverenvuodot.

Dosentti Roine toimi Aivohalvaus- ja dysfasialiiton puheenjohtajana vuoteen 2005. Silloin liiton toimesta alettiin korostaa hoitoketjun merkitystä onnistuneen aivohalvaushoidon edellytyksenä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Siinä korostuvat niin potilaan hakeutuminen hoitoon heti oireiden alettua, hätäkeskusten onnistunut arvio potilaan tilasta, sairaankuljetuksen nopeus ja potilaan kuljetus oikeaan hoitopaikkaan sekä sairaalan päivystyspoliklinikalla oikea diagnoosin teko ja hoidon aloittaminen.

- Yhä suurin viive johtuu potilaasta. Kaikki eivät joko pysty oireidensa vuoksi hakemaan välittömästi apua tai sitten he odottavat oireiden mahdollista ohimenemistä. Avun pyytäminen jää näin ollen omaisten tai paikallaolijoiden tehtäväksi. Tärkeintä olisi soittaa välittömästi oireiden alkamisesta hätäkeskukseen 112 eikä esimerkiksi omalle lääkärille, terveyskeskukseen tai sukulaiselle, tähdentää Risto O. Roine.

Tutkimukset osoittavat selvästi, että hakeutuminen terveyskeskuksen päivystykseen tai oman lääkärin vastaanotolle lisäävät viivettä hoidon aloittamiseen jopa tunneilla. Näin ne sulkevat pois mahdollisuuden aivovaltimotukoksen liuotushoitoon, joka tulee aloittaa kolmen tunnin sisällä oireiden alkamisesta. Tätä ennen aivoista on otettava tietokonetomografiakuva, jotta voidaan sulkea pois mahdollinen aivoverenvuoto.

Tukos aiheuttaa hapenpuutteen

Aivoverenkiertohäiriöt johtuvat joko yleensä aivovaltimon tukkeutumisesta tai sen repeämisestä. Aivoinfarktin tavanomaisin syy on verihyytymän aiheuttama tukos aivovaltimossa. Harvemmin tukos syntyy itse aivovaltimossa, vaan se kulkeutuu aivoihin muista valtimoista, tavallisimmin kaulavaltimosta.

Ainakin neljännes aivoinfarkteista on sydänperäisiä. Sydämen rytmihäiriöissä tai muissa sydäntaudeissa vasempaan eteiseen tai kammioon syntyy hyytymiä, jotka saattavat sieltä kulkeutua aivovaltimoihin.

- Vaikka TIA:ssa oireet menevät yleensä ohi 5-30 minuutissa, se ei merkitse, että vaara aivoinfarktiin olisi ohitse. Valtimossa saattaa silti olla tukos, joka täytyy tutkia ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa, sanoo neurologian erikoislääkäri Susanna Roine Tyksin neurologian klinikalta.

Välitön hoitoon hakeutuminen on tärkeää siksikin, että englantilaistutkimuksen mukaan 43 prosentilla sairaalan tuoduista aivoinfarktipotilaista oli ollut TIA-kohtaus edeltävän viikon aikana, 17 prosentilla jopa saman vuorokauden aikana.

TIA siis on vakava varoitus mahdollisesta uudesta aivoverenkiertohäiriöstä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaikissa tapauksissa nopea hoitoon hakeutuminen on tärkeää, koska jatkotoimenpiteet ovat samat: häiriön syyn selvittäminen ja syynmukaisen hoidon aloittaminen.

Infarktijälkiä jää jo tunneissa

Aiemmin TIA-kohtauksen rajana on pidetty oireiden ohittumista alle 24 tunnissa, mutta nykyään tiedetään parempien kuvantamismenetelmien avulla, että aivoihin kehittyy pysyviä vaurioita jo oireiden kestettyä tunnin.

Kiire hoitoon on senkin vuoksi, että nykyisen käytännön mukaan osa aivoinfarkteista voidaan liuottaa. Se edellyttää kuitenkin liuotuksen aloittamista kolmen tunnin kuluessa oireiden alkamisesta.

- Tällä hetkellä parhaissa keskuksissa 10-15 prosenttia aivoinfarktipotilaista liuotetaan ja noin 40 prosenttia, jotka tulevat sairaalaan riittävän ajoissa voidaan liuottaa. Näin ollen liuotushoitoa voitaisiin antaa nykyistä huomattavasti useammalle potilaalle, jos he pääsisivät riittävän ajoissa oikeaan hoitopaikkaan eli keskussairaalaan, korostaa Risto O. Roine.

Oireet tulevat äkillisesti

Aivoverenkiertohäiriön oireet ilmaantuvat hyvin nopeasti. Vaikka samankaltaisia oireita voi olla esimerkiksi migreenissä, niin ne tulevat muutaman minuutin aikana, eivät äkillisesti. Myös paniikkihäiriö, pyörtyminen epilepsia tai MS-tauti saattavat aiheuttaa samankaltaisia oireita.

- Aivoverenkiertohäiriössä potilas menettää usein ainakin hetkeksi toimintakyvyn ja kyvyn tehdä järkeviä päätöksiä. Siksi omaiset tai silminnäkijät ovat tärkeässä asemassa avun hälyttämisessä, sanoo Susanna Roine.

Yksinasuvat ovat tässä suhteessa muita huonommassa asemassa, sillä apu viivästyy usein.

- Joskus jos potilas itse hälyttää apua, niin hänen puheensa voi kuulostaa humalaisen puheelta, josta ei saa selvää. Jos on vielä kävely- tai tasapainovaikeuksia, niin henkilö saattaa vaikuttaa humalaiselta. Näidenkin vuoksi avun saanti saattaa viivästyä, varottaa Risto O. Roine.

Tyypillisimmät oireet ovat toispuoliheikkous, puheen puuroutuminen sekä suupielen roikkuminen. Muita oireita ovat näköhäiriöt tai kaksoiskuvat, tasapainohäiriöt, voimakas huimaaminen tai toimintakyvyn häiriöt.

Riskitekijöihin voi vaikuttaa

Aivoverenkiertohäiriöiden todennäköisyys kasvaa iän myötä. Siihen emme pysty vaikuttamaan. Mutta muihin riskitekijöihin kylläkin voimme vaikuttaa muun muassa elintavoilla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suurin yksittäinen riskitekijä on korkea verenpaine, joka altistaa sekä aivoinfarktille että aivoverenvuodolle. Mikäli se hoidettaisiin kuntoon, joka toinen aivohalvaus voitaisiin ehkäistä.

Verenpaineen hoitotavoitteen tulisi olla alle 140/85 elohopeamillimetriä ja diabeetikoilla 140/80.

Jos kaikki hoidettavat ristitekijät pystyttäisiin eliminoimaan, niin silloin jopa kolme neljästä aivohalvauksesta jäisi tapahtumatta. Muut riskitekijät ovat samat kuin muissakin valtimosairauksissa: tupakointi, diabetes, ylipaino ja veren huonot rasva-arvot.

Diabetes lisää aivoverenkiertohäiriöiden riskiä 2-3-kertaiseksi, tupakointi kaksinkertaistaa sen. Tupakoinnin lopettaminen palauttaa riskin lähtötasolle muutaman vuoden kuluessa.

Myös sydänsairaudet kuten eteisvärinä, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, runsas alkoholinkäyttö, huonosti hoidetut tulehtuneet hampaat ovat riskitekijöitä.