Jätä ruokailuastiat hampurilaisravintolassa pöydälle. Anna henkilökunnan hoitaa astioiden keruu huoltoasemilla.
Suosi bensa-asemia, joissa auto tankataan sinun puolestasi. Osta liha tai kala tiskiltä.
Mieti hinnan lisäksi myös palvelua, kun teet valintoja.
Tämän teesilistan takaa ei löydy Helsingin Töölössä asuva varakas porvari, vaan Palvelualan ammattiliiton (PAM) puheenjohtaja Ann Selin (sd). Ei tosin köyhä hänkään.
Selin on kyllästynyt suomalaiseen itsepalveluyhteiskuntaan. Se tuo meille tarjottimella asioita, joita meidän ei kuuluisi tehdä, mutta teemme kuitenkin. Selinin mielestä suomalainen kuluttaja ei ole kuningas vaan pikemminkin tsaarinajan alamainen.
Selin on itse pyrkinyt irtautumaan tästä kulttuurista. Ei pelkästään sanoin vaan myös teoin.
- En minä niitä astioita vie. Perustelu on se, etten ole huoltoasemalla töissä, Selin sanoo napakasti.
Tämä menee vielä läpi, mutta entäpä hampurilaisravintola. Sen koko konseptihan on aina perustunut itsepalveluun.
- En vie sielläkään astioita pois. Jos siitä tulee henkilökunnan kanssa puhetta, niin yritän selittää asian, koska toimistani tulee lyhyellä tähtäimellä ongelmia henkilökunnalle lisätyön muodossa. Eiväthän ne astiat sieltä sormia napsauttamalla häviä, Selin myöntää.
Hampurilaisravintolan henkilöstömäärä on mitoitettu siten, ettei salin puolella juurikaan tehdä töitä.
Hampurilaisravintola on ääriesimerkki. Selin haluaakin palata huoltoasemille, jotka ovat nykyään myös ravintoloita - tai oikeastaan paikkoja, josta saa ruokaa mahdollisimman vähällä palvelulla.
- Paitsi että asiakas vie astiat pois, itsepalvelu on jo siellä alkupäässä: meidän pitää kerätä tarjottimelle ruoka. Vain rahastus ja ruuan laitto eivät kuulu asiakkaalle, Selin puhisee.
Meille kuluttajille monet itsepalvelukulttuurin tuottamat tavat ovat arkipäiväisiä. Emme edes huomaa niitä, ja osa niistä helpottaa arjen sujuvuutta.
Selin puolestaan kehottaa miettimään, kuinka paljon sujuvuus on todellisuudessa lisääntynyt vaikkapa kaupan hedelmäosastolla.
- Olen puhunut päivittäistavarakaupan palvelusta paljon. Miten kivaa onkaan esimerkiksi hedelmäosastolla muistella koodeja, jos olet ottanut vaikkapa kolme hedelmälajia kerralla. Veikkaan, että sinun pitää palata takaisin tarkistamaan koodit. Ennen siellä oli palvelu, ihminen, jolle ojensit tuotteet ja joka hinnoitteli ne.
Esimerkkejä suorastaan tulvii Selinin suusta. Erikoiskaupan puolella jokainen on törmännyt siihen, ettei edes rahaa tarjoamalla tahdo saada huonekalujen kokoamispalvelua saati kokonaista huonekalua.
Kuluttaja, ota osaa kapinaan!
Selin uskoo, että itsepalvelukulttuuri olisi nujerrettavissa, mikäli tarpeeksi moni kuluttaja alkaisi kapinoida sitä vastaan. Hän toivoo saavansa seurakseen lisää vaativia kuluttajia, jotka jättäisivät ne astiat pöytiin.
- Toivon, että tämä asenne leviäisi. Jos olisi vähän laajempi liike tämän takana, niin se saattaisi tehota, Selin sanoo.
Selin on itse aikamoisen liikkeen edustaja. Hänen johtamansa PAM on SAK:n toiseksi suurin ammattiliitto noin 200 000 jäsenellään. Jos tuo joukko alkaa seurata johtajaansa, niin jo se näkyisi.
Selin ei toki esittele teesejään pelkästään siksi, että hän haluaisi vahvistaa rämettynyttä palvelukulttuuria. Kaupoissa, ravintoloissa ja hotelleissa työskenteleville PAMin jäsenille kulttuurin muutos toisi työpaikkoja. Asiakkaan puolesta työn tekisikin sitä varten palkattu pamilainen.
- On ihan totta, että itsepalvelu vie työpaikkoja. Esimerkiksi ravintoloissa voisi olla enemmän näitä plokkareita, Selin sanoo.
Plokkareita?
- Katsos se tulee ruotsinkielisestä sanasta plocka ut (kerätä). Plokkarit olivat aikoinaan nuoria työntekijöitä, joiden tehtävänä oli kerätä astiat, Selin valistaa itsepalveluun tottunutta toimittajaa.
Hinnoilla kilpaillaan vaan ei palveluilla
Selin sysää vastuuta palvelutyöpaikkojen synnyttämisestä yrityksille. Hänen mukaansa yritykset eivät ole ymmärtäneet, millaisen kilpailuedun he saisivat, jos älyäisivät satsata palveluun palkkaamalla alan ammattilaisia lisää.
Yritykset eivät Selinin mielestä riittävästi huomioi sitäkään, että Suomi on vaurastunut, minkä myötä keski- ja suurituloisten ryhmä on kasvanut. Sillä olisi varaa satsata palveluun ja laatuun eikä itsepalveluun ja bulkkiin.
Selin vetää jälleen hihastaan konkreettisen esimerkin. Hänen mukaansa päivittäistavarakauppa on pysynyt mainoksissaan hyvin perinteisellä, tuotteiden hintaa korostavalla linjalla.
- Mielikuvamainontaa, joka lähtisi laadukkaan palvelun näkökulmasta, ei harrasteta. Ilmeisesti luullaan, että se asiakasryhmä, joka olisi valmis käyttämään vähän enemmän rahaa, on niin pieni, ettei tällainen mainonta kannata. Palveluilla ei kilpailla, Selin summaa.
Myös vaurastuneet kuluttajat voisivat Selinin mielestä vaikuttaa lompakollaan siihen, että laatu nousisi hinnan rinnalle kilpailutekijäksi.
- Ymmärrän, ettei voi syyllistää pienituloisia, mutta jo keskituloisista lähtien laatua voisi painottaa hinnan sijaan ostamalla vaikkapa lauantaimakkaran sijaan kinkkua, Selin patistelee.
Selin työllistää kahta miessiivoojaa
Tässä kohtaa monelle herää jo kysymys, että mitähän ay-liike ja erityisesti PAM voisivat tehdä palvelutyöpaikkojen syntymisen hyväksi.
Ennen kuin Selin vastaa kysymykseen, hän haluaa panna itsensä likoon. Selinin mukaan palveluyhteiskuntaa voi vahvistaa myös vanhoja piikamyyttejä murtamalla. Niitä ovat aiemmin pitäneet yllä etenkin Selinin puoluetoverit. Selin itse tunnustaa käyttävänsä kotitalouspalveluja. Pelkkä negatiivinen viesti itsepalvelun vastustamisesta ei hänestä riitä.
- Haluan antaa myös positiivisen viestin palveluiden käytöstä: minä käytän siivoojaa, koska minulla on kiireinen aikataulu. Työllistän kahden miehen firmaa, joka tekee hommansa hyvin. Käytän myös pesulapalveluita, suutareita ja ompelijoita. En tee tätä ideologisista syistä vaan siksi, koska niistä on minulle apua, Selin sanoo
Vaikka piikakeskustelu on laantunut, Selin näkee vielä ihmisten asenteissa epätasa-arvoisia piirteitä. Yksi kummallinen ristiriita liittyy hänen mukaansa siihen, että autoja ja ylipäänsä koneita sopii huollattaa mutta ei kotia.
- Kyllä minunkin äitini kuului siihen ikäpolveen, joka oli sitä mieltä, että kyllä kunnon nainen kotinsa kuuraa. Naisille on kerätty tässä suhteessa syyllisyystaakkaa, Selin sanoo.
Aukioloajat selkeämmiksi
Entäpä se ay-liikkeen oma vastuu työpaikoista? Elinkeinoelämän mukaan palvelutöiden siirtäminen asiakkaalle johtuu työllistämisen korkeista kustannuksista. Palkat ovat osa tätä kustannuserää.
Selin ei niele syytöstä korkeista kustannuksista.
- Tässä suhteessa olen aika yksisilmäinen. Jos yrittäjä ei saa toimintaansa kannattavaksi, koska joutuu maksamaan myyjälle 1 800 euron kuukausipalkan, niin sitten on liikeideassa jotain vikaa, Selin linjaa.
Hänen tavoitteenaan on saada naisvaltaisille palvelualoille miesvaltaisia aloja parempia palkankorotuksia, jotta tuloerot kapenisivat.
Jos PAM ei lähde joustamaan palkkakustannuksissa, niin sitä vastoin kauppojen aukioloaikojen pidentämisestä Selin suostuu neuvottelemaan. Hänen mukaansa nykyistä järjestelmää ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua selkeäksi. Esimerkiksi sunnuntaiaukiolot on ripoteltu kesän ja joulun tienoille.
- Lähtökohta voisi olla nykyisen järjestelmän uudistaminen sellaiseksi, joka ottaisi huomioon asiakkaan, yritysten ja työntekijöiden tarpeet. Meidän ehtomme on se, ettei pätkätöitä saa uudella säädännöllä edistää.
Kuluttajat nykyistä paremmin huomioiva aukioloaikauudistus tulee Selinin mukaan varmasti eteen seuraavan vaalikauden aikana.
Alberto Claramunt, Helsinki
