Olen kuullut, että kun kirkoissa soitetaan niin sanottuja kuolinkelloja eli kelloja soitetaan vainajan muistoksi, niistä voi erottaa, onko kysymyksessä mies vai nainen ja jopa senkin, onko kyseessä nuorena tai vanhana kuollut henkilö. Pitääkö tämä paikkansa? Jos pitää, niin olisi mukava tietää, millainen soitto tarkoittaa mitäkin.
Marjut Pulkkinen
Kirkonkellojen historia viestintävälineenä ulottuu kauas esihistorialliselle ajalle. Kristinusko omaksui kellojen käytön jo varhain. Ennen kaikkea kelloja on käytetty kutsuna jumalanpalveluksiin, rukoushetkiin ja seurakunnan muihin tilaisuuksiin.
Ehtookellot ovat kertoneet lauantai-iltana pyhän alkamisesta. Sunnuntaiaamuna soitetaan huomenkelloja . Papinkellot kertovat papin saapumisesta kirkkoon.
Kuolinkelloja (puhutaan myös sielunkelloista ja aiemmin myös ruumiinkelloista ) soitetaan seurakuntalaisen kuoltua tai hänen hautajaistensa yhteydessä. Vaikka soittotavoissa onkin paikkakuntien välillä suuria vaihteluja, kuolinkellojen sanomassa (puhutaan myös niin sanotuista sanomakelloista ) käyvät parhaimmillaan selville sekä vainajan sukupuoli että ikäkin noin suurin piirtein. Vanhojen soittotapojen mukaan miespuolisen vainajan kuolinsoitto aloitetaan aina isolla kellolla ja naispuolisen pienellä kellolla. Kummassakin tapauksessa kuolinkellot alkavat niin monella yksittäisellä lyönnillä, kuinka monta kymmenvuotta vainaja oli elänyt. Kuolinkelloja soitetaan kerrallaan yleensä noin 15 minuuttia.
Nykyään tällaisista sanomakelloista on varsin pitkälle kaupunkioloissa luovuttu, mutta jossakin maaseudulla kirkkojen kuolinkelloista saattaa vielä voida lukea, millaisesta vainajasta olikaan kysymys.
Historian saatossa erilaisilla kuolinsoitoilla on sen sijaan ollut erittäin keskeinen asema. Ruotsi-Suomen aikakaudella 1500-luvulta alkaen aloitettiin kuolinsoitot kuninkaille. Esimerkiksi Kustaa Vaasan kuoltua vuonna 1560 kelloja soitettiin keskipäivästä iltaan. Erik XIV:n kuoleman johdosta soitettiin kahdeksan päivää vuonna 1577. Kaarle IX:lle soitettiin 136 päivää vuonna 1611 ja Kustaa II Aadolfille 1632 peräti 365 päivää, tosin vain tunti aamupäivällä ja tunti iltapäivällä.
Aatelisillekin aloitettiin omat kuolinsoitot ensimmäisen kerran 1598, kun Klaus Flemingille soitettiin Turussa seitsemänä päivänä. Aatelissoiton yksi soitto kesti yleensä puoli tuntia. Piispansoitotkin alkoivat pian aatelissoittojen jälkeen. Myös porvareille ja varakkaille talollisille soitettiin tavallista kansaa enemmän, yleensä maksukyvyn mukaan. Turun tuomiokirkon maksuasetukset 1500-luvulta sisälsivät erilaisille soitoille tarkan hinnan. Niinpä soiton maksullisuuden takia moni köyhä matkasi hautaan myös ilman kellojen kilkatusta, vaikka kirkkolain henki oli, että kaikille pitäisi soittaa.
Mitä mainostekstillä yritetään sanoa?
Heinäkuun hellepäivien virvoitukseksi korkkasin pullon keskiolutta. Nautin virkistävän sisällön ja kääntelin huurteista pulloa lukien samalla mitä sen takapuolen etikettiin on präntätty. Hätkähdin, menikö "keskari" niin rajusti päähän, etten oikein saanut tolkkua siitä mitä tekstillä yritetään sanoa. Aimo hyvä! Voitko kielen ja tekstien ammattilaisena kertoa, mitä näillä sanoilla ja sanonnoilla pyritään kyseisestä oluesta oikein kertomaan? Karjala-olutta luonnehtiva teksti kuuluu: "Makua ja asennetta runsaalla reseptillä ja itsevarmalla otteella kaikille, jotka ovat tottuneet vaatimaan parasta ja vaativat siksi olueltaan reilusti luonnetta."
Jorma Ake
Mainostekstin ytimestä tuskin pirukaan ottaa selvää, mutta ainakin sen tarkoitus on myydä. Oluen sisällöstä kertoo enemmän mainostekstin alla oleva luettelo oluen sisältämistä aineksista. Hartwallista saamani selityksen mukaan mainostekstin tarkoitus on kuvaannollisella kielellä korostaa oluen hyvää makua ja sen runsautta. Runsaus tulee esimerkiksi siitä, että Karjala-oluessa on käytetty vaaleamman mallasseoksen lisäksi myös tummempaaa, korkeammassa lämpötilassa kuivattua mallasta.
Kun oluessa sanotaan olevan "reilusti luonnetta", se viestii minun mielestäni lukijalle, että siinä on "ryhtiä". Tällainen mainosteksti on osa tuotteen "brändäystä", tuotemerkin persoonallistamista. Mutta olipa olutmerkki melkein mikä tahansa, tietyssä tilanteessa aamun ensimmäisen, kylmän oluen puraisua ei voita mikään - no, ehkä sentään hyvä seksi.
Miten saadaan selville tv:n katsojamäärät?
Kerropas, mistä saadaan selville eri ohjelmia katsoneitten lukumäärät? Joskus ihmetyttää, kun annetaan jollekin ohjelmalle katsojamääräksi hyvinkin tarkka luku, esimerkiksi 1 234 000 katsojaa.
Mauno-setä
Tämä kysymys tuntuu askarruttavan monia, sillä television katsojamääriin tavalla tai toisella liittyviä kysymyksiä tulee lukijoilta toistuvasti. Kerrotaanpa siis tiivistetysti, miten tv:n katsojamääriä mitataan.
Television katselun mittaamisessa on nykyään käytössä niin sanottu tv-mittari. Aikaisemmin ilmoitetut katselijamäärät perustuivat tietyn joukon päiväkirjamerkintöihin, mutta vuonna 1987 tv:n katselua ruvettiin mittaamaan elektronisesti sekunti sekunnilta.
Finnpanel Oy:n tv-mittaritutkimukseen on satunnaisesti valittu 1 000 taloutta siten, että ne edustavat tv-talouksia Suomessa. Tutkimuksen tv-talouksista aina neljännes vaihdetaan vuosittain.
Mukana ovat kaikki neljä vuotta täyttäneet perheenjäsenet, yhteensä noin 2 200 jäsentä. Tutkimusperheen televisioiden yhteyteen asennetaan mittarit, jotka rekisteröivät kaikkien perheenjäsenten tv-käytön ympäri vuorokauden. Mittaria ohjataan kaukosäätimellä, jossa jokaisella perheenjäsenellä on oma tunnusnäppäin. Tiedot vuorokauden tv-katselusta siirtyvät yön aikana Finnpaneliin, jossa tietojenkäsittely tulostaa raportit jo aamupäivän aikana.
Television katsojaluvut eivät ole mikään absoluuttinen totuus. Niissä on myös tietty virhemarginaali, mutta kyllä tulokset antavat melko luotettavan kuvan siitä, miten moni on mitäkin ohjelmaa ainakin vilkaissut. Sen sijaan se ei kerro välttämättä sitä, käykö katsoja esimerkiksi mainostauon aikana jääkaapilla tai vessassa. Katsojien alueellinen jakauma voi myös olla hyvin erilainen. Niitähän ei yleensä kerrota, vaan ilmoitetaan vain suuri kokonaisluku.
Tv-mittaritutkimuksen toteutusta valvoo tv-mittaritoimikunta, jonka jäseniä ovat Ylen, MTV3:n, Ruutunelosen, Markkinointiviestinnän toimistojen liiton ja Mainostajien liiton nimeämät edustajat.
Adoptoitiinko lapsia vain lehti-ilmoituksilla?
Hei! Sain käsiini muutamia Turun Sanomia vuodelta 1954 ja silmiin numerosta 16 651 (126) sivulta kymmenen oheinen ilmoitus, jossa 3-vuotias tyttö ja 4-vuotias poika annetaan omaksi tai hoitoon. Oliko tällainen lasten antaminen tuolloin tavallista ja oliko prosesseissa mukana viranomaisia?
Kellastuneet lehdet
Suomessa on jonkinlaista adoptiolainsäädäntöä ollut jo 1920-luvulta lähtien, mutta tällaista toimintaa harjoitettiin jossain määrin ohi viranomaisten aina 1970-luvun loppuun saakka. Lasten adoptointi lehti-ilmoitusten välityksellä ei ollut lainkaan tavatonta, sillä se ei ollut laissa rangaistavaa toimintaa.
Suomalaislapsia adoptoitiin lehti-ilmoitusten avulla varsin paljon myös ulkomaille, etenkin Tanskaan ja Ruotsiin. Vasta 1.1.1980 voimaan astuneen uuden adoptiolain mukaan ottolapsen julkisesta hakemisesta tai sen tarjoamisesta sekä luvattomasta adoptiotarkoituksessa kasvatettavaksi antamisesta säädettiin sakkorangaistus.
Koska lasten luovuttaminen lehti-ilmoitusten välityksellä koettiin hieman epäeettiseksi, "hämärähommaksi", mitään virallisia tilastoja määristä ei ole olemassa. Valtaosa adoptioista tehtiin kuitenkin 1950-luvullakin viranomaisten valvonnassa.
