Mistä voi löytää iloisia, huumorintajuisia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä? No, asiakaspalvelutehtävistä tietenkin. Kaunis kuori on kuitenkin pelkkää illuusiota. Kun urheilukaupan myyjänä työskentelevältä naiselta kysyy, millaiset asiakkaat ärsyttävät, hänellä on vastaus valmiina.
- Sellaiset, jotka tunkevat kauppaan juuri ennen sulkemisaikaa. Vaikka olemme sammuttaneet radion ja laittamassa valoja pois, silti kauppaan tulee asiakkaita, jotka eivät suostu lähtemään pois.
Nainen ihmettelee, miten on mahdollista, etteivät asiakkaat kunnioita myyjien työaikaa.
- Emme me ala hieroa fillarikauppoja enää työajan päättymisen jälkeen. Monet asiakkaat jopa sanovat, että ehtivät hyvin kauppaan, koska se on vielä minuutin auki. En minä halua viettää omaa aikaani asiakkaiden kanssa, hän tilittää.
Myös sovituskopit käyvät myyjien hermoille. Asiakkaat kantavat niihin sylikaupalla vaatteita, mutta eivät viitsi viedä niitä takaisin. Joskus ne on vain mytätty kasaan kaupan lattialle.
Nainen myöntää, ettei ole tarkoituskaan, että asiakkaat viikkaisivat vaatteet siististi paikoilleen. Se on myyjien työtä, mutta heitä auttaisi, jos vaatteita ei tarvitsisi kantaa ympäri kauppaa.
- Joskus asiakkaat jättävät vaatteita vääriin paikkoihin. Jos vaaterekissä luvataan 50 prosentin alennus, niin on vaikeaa selittää seuraavalle asiakkaalle, ettei paidasta saakaan alennusta, koska se on vain ollut väärässä paikassa.
Pummeja bussissa
Linja-autonkuljettajana työskentelevä mies toivoo, että matkustajat tajuaisivat varata taskun pohjalle kolikoita bussilippua varten.
- Ettei aina tarvitsisi maksaa 20 tai 50 euron setelillä, hän sanoo.
Erityisesti viikonloppuisin linja-autoon yrittää nousta humaltuneita ihmisiä, joilla ei ole rahaa sentin senttiä. Kuljettaja ei ole kuitenkaan joutunut heittämään yhtäkään matkustajaa ulos kesken matkan. Vaikka joskus kyllä mieli tekisi.
- Pummilla yritetään matkustaa muutaman kerran vuodessa, mutta välillä lastenvaunuihin laitetaan liian vanha ja isokokoinen lapsi. Sitten aikuinen pääsee ilmaiseksi niiden vaunujen kanssa, mies ihmettelee.
Entäs sitten kampaajat? Joskus asiakas antaa ymmärtää, että hän kaipaa muodonmuutosta. Totuus kuitenkin on, ettei hiuksille saa tehdä juuri mitään.
- Miksi pitää sanoa, että antaa kampaajalle vapaat kädet, jos silti sanelee, mitä hiuksille saa tehdä? Jos latvoja saa lyhentää sentin verran, niin ei siitä mitään upeaa voi keksiä, sanoo kampaajan töitä tekevä nainen.
Nainen on huomannut, että toisinaan asiakas ei luota hänen ammattitaitoonsa. Hermostunut käytös ja jatkuva huomauttelu loukkaavat, sillä hän on valmistunut kampaajaksi ja tehnyt työtään vuosien ajan.
Urheilukaupan myyjä, linja-autonkuljettaja ja kampaaja esiintyvät tässä jutussa nimettöminä, mutta sille on selitys. Jotkut nimittäin kuvittelevat, että heidän pitäisi sietää aivan mitä tahansa - ihan vain siksi, että he työskentelevät asiakaspalvelutehtävissä.
TUOMAS KOKKO
