Kun rock villitsi Turun
L
okakuun 22. päivä vuonna 1956 oli pilvinen ja kolea maanantai. Ennen iltaseitsemää Turun konserttitalon luona parveili satamäärin nuoria. Joukossa oli tavallisia koululaisia ja työläisiä, mutta myös aimo joukko vanhemman polven kavahtamia "vetelehtijöitä": lättähattuja ja villamyssymissejä.
Turun Pyrkivä järjesti viihdekonsertin, jossa esiintyi aikansa virtuooseja: vibrafonisti ja orkesterinjohtaja Erik Lindström , tenorisaksofonisti Gusse Rössi , alttosaksofonisti Antero Stenberg , kitaristi Herbert Katz , pianisti Sami Skurnik , basisti HarryScheiman ja rumpali Kurt Nordanberg . Mutta nuoria ei tällä kertaa kiinnostanut kolmekymppisten aikamiesten tavallisesti esittämä viihteellinen jazz vaan jokin paljon uudempi, kiehtovampi ja vaarallisempi: rock´n´roll. Turun Sanomien ilmoituksessakin konserttia mainostettiin nimenomaan rockilla.
- Emme me mitään rockmuusikoita olleet vaan jazzmiehiä. Soitimme jazzia rockkompilla. Pari rockkappaletta osattiin: Rock Around the Clock ja jokin toinen muu, Erik Lindström, 84, muistelee nyt puoli vuosisataa myöhemmin.
Lindströmin orkesterille ilta oli tuottoisa, sillä Konserttitalolla heitettiin kaksikin keikkaa. Ensimmäinen alkoi seitsemältä ja toinen puoli kymmeneltä. Molemmat vetivät tuvan täyteen, joten rock´n´roll keräsi paikalle yhteensä 2 000 nuorta.
Järjestäjät olivat varautuneet siihen, että Turun seudun nuoriso matkisi maailmalla riehuvia rockmellakoita. Menoa vahti salissa yli 20 järjestysmiestä. Poliisit päivystivät mustine maijoineen ulkosalla.
Y
leisö ei oikein alkuun pitänyt kuulemastaan, kun meininki oli turhan jazzhenkistä. Jopa vihellyksiä kuului. Meteli oli kuitenkin kohtalainen ja se vain yltyi, kun Lindström villitsi porukkaa.
- Sanoin, että turkulaiset ovat hiljaista väkeä. Ja silloin alkoi kauhea meteli, orkesterinjohtaja muistelee.
Kaksi nuorukaista nousi piippuhyllyn puolella paikoiltaan, riisui takkinsa ja alkoi tanssia. Järjestysmiehet poistivat heidät salista, mutta vahtimestari päästi pojat uudelleen sisälle ja sanoi, että kyllä salissa saa huutaa. Tanssijat saivat sankarin vastaanoton.
Turun Sanomien mukaan konserteista poistettiin kymmeniä metelöitsijöitä, mutta ainakin järjestysmiehenä toiminut LasseGustafsson arvelee, että lehdet värittivät tapahtumia.
- Olen ollut 30 vuotta tanssinjärjestäjänä, ja ihan tavallinen tapahtuma se oli. Yleisö oli aika hiljaista. Nykyisin huudetaan suoraa huutoa, kun on unohdettu, miten pitää käyttäytyä.
Erik Lindström muistelee taas, että meteli oli aika kovaa.
- Meillä soittajilla oli hauskaa. Nostettiin vähän volyymiä, kun soittoa ei paljon kuulunut, hän naureskelee.
Turkulaisen rockin varhaisvaiheisiin perehtynyt Turun kauppakorkeakoulun taloussosiologian professori Timo Toivonen uskoo, että "jos jollakin aikakoneella siirrettäisiin desibelimittarit paikalle, saataisiin varmaan aika matalia lukemia".
Jälkeenpäin kohistiin, että joraamaan yltynyt yleisö olisi turmellut arvokasta Konserttitaloa pahemman kerran. Todellisuudessa vahingoiksi kirjattiin yhden penkin päällinen, toisen penkin alla oleva akustiikkalevy, kahdet penkkien alla olevat numerolaatat, miesten WC:n pisuaarin vedenheittoputki ja palopostin lasi. Kaupungilta lähti Turun Pyrkivälle vaatimaton 3 680 markan lasku.
R
ock oli syksyllä 1956 todellakin uutta ja ihmeellistä. Helsingissä nähtiin marraskuussa 1955 elokuva Älä käännä heille selkääsi , jossa nuoriso kuuli ensi kerran Bill Haleyn esittämän Rock Around the Clockin . Siitä tuli oitis hitti, joka piti tulkita myös suomeksi. Puolen vuoden päästä käännöskappaleen Tunnista toiseen olivat levyttäneet jo Göran Ödner , Reijo Kallio ja Harmony Sisters.
Haleyn hitin pohjalle rakennettu elokuva Tunnista tuntiin nähtiin Helsingissä syyskuussa 1956. Maailmalla elokuva oli synnyttänyt melkoisia rähinöitä, mutta Suomen pääkaupungissa levottomuudet rajoittuvat poliisin pilkkaamiseen ja siihen, että lättähatut siirsivät yhtä Moskvitsh-autoa metrin verran. Jo sitä ennen Helsingissä oli koettu ensimmäinen rocktapahtuma: Nylands Nationin Harlem-ilta, jossa nähtiin rock´n´roll -tanssikilpa ja rokkia veivaavia Onni Gideonin jazzmuusikoita.
Turussa rockiin saattoi törmätä vuonna 1956, jos eksyi linja-autoaseman lähistölle pystytettyihin pelitelttoihin. Siellä soitettiin muun muassa Haleyn levyjä.
- Kävin Turun Klassikkoa ja siellä annettiin ymmärtää, että Varsinais-Suomen perinteikkäimmän koulun oppilaat eivät käy tuollaisessa paikassa, tuolloin 12-vuotias pojanviikari Toivonen muistelee.
Joskus harvoin rockia kuuli radion Lauantain toivotuissa . Uutterat intoilijat etsivät iltamyöhällä radiostaan Radio Luxemburgin tai Radio Free Europen taajuuksia. Merille lähteneet turkulaispojat toivat levyjä ulkomailta kavereilleen. Lisäksi useimmat kävivät rippikouluiässä tanssikoulua, ja ainakin Reunamon ja Suomelan kouluissa oppi muotitanssi jiveä.
Jo kesällä turkulaislehdissä näkyi mainoksia Bill Haleyn äänilevyistä. Syksyllä rockkuumetta nostivat VPK:n talolla pidetyt rock´n´roll -tanssiaiset sekä James Deanin ja Natalie Woodin tähdittämä Nicolas Ray -elokuva Nuori kapinallinen . Ja kuin taivaan lahjana Turun Pyrkivälle Turun Sanomissa julkaistiin vähän ennen rockkonserttia kohuartikkeli, jossa paheksuttiin teinityttöjen sukupuolimoraalia murtavaa amerikkalaistähteä Elvis Presleytä . Mielialat oli muokattu valmiiksi ennen lokakuista maanantaita.
P
elkkä konsertti ei riittänyt innokkaimmille rokkaajille. Uuden ajan henkeä piti osoittaa myös pienellä rähinöinnillä kadulla. Moiseen syyllistyivät ennen muuta illan ensimmäisen konsertin kuulijat.
Lindström muistaa, että Konserttitalon edessä olisi lojunut jo ennen keikkoja kaadettu Mosse, mutta Toivosen mukaan moisesta ei löydy sen enempää poliisi- kuin lehtitietojakaan. Konsertin jälkeen väki yritti sen sijaan Turun Sanomien mukaan kaataa yhtä Volkswagenia.
Kähinöitä esiintyi ensin Maariankadun ja Kauppiaskadun kulmassa ja sitten torilla. Kyse lienee lähinnä ollut erilaisesta huutelusta. Vuonna 1956 poliisi sai aiheen pidätyksiin jo pelkän "rock, rock, rock" -hokeman kovaäänisestä karjumisesta.
Lehdet puhuivat kymmenistä pidätetyistä, mutta poliisin suojiin kerättiin lopulta kahdeksan nuorukaista. Kaksi heistä ei ollut mukana kummassakaan konsertissa. Toinen heistä sattui osumaan kauppatorille lähdettyään VPK:n talon nyrkkeilykisasta. Yhteensä seitsemälle pojalle mätkäistiin sakkoja.
Turun ensimmäinen "rockmellakka" nosti ison julkisen kohun. Uusi Aura luonnehti jo itse konserttitunnelmaa sellaiseksi, "ettei vastaavanlaista löydy kuin alkukantaisten neekeriheimojen keskuudessa". Turun opettajankoulutuslaitoksen rehtori OlaviLähteenmäki katsoi opettajayhdistyksen keskustelutilaisuudessa, että metelöinti oli seurausta vapaasta rousseaulaisesta kasvatuksesta.
Lopulta Turun poliisimestari Teuvo Syrjälä ilmoitti rock´n´roll -tilaisuuksien täyskiellosta. Karanteeni kesti loppusyksyn ajan. Jo tammikuussa 1957 Kinolassa esitettiin Tunnista tuntiin -elokuvaa, tällä kertaa kurissa ja Herran nuhteessa.
S
yksyn 1956 tapahtumat eivät synnyttäneet Turkuun pysyvämpää rockliikettä. Vasta Helge Siimeksen vuonna 1960 manageroimat rockshowt nostivat esille turkulaisia rokkareita.
Mutta mitkä kaikki seikat saivat aikaan lokakuun 1956 tapahtumat? Kysymys innostaa professori Toivosta, jolta löytyy pitkä lista ilmiöitä Yhdysvalloissa tapahtuneesta mustien tietoisuuden noususta Suomen nopeaan urbanisoitumiseen. Nuorisoikäkin syntyi oikeastaan vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun koulutusajat venyivät.
- Lisäksi uusi nuoriso halusi tehdä pesäeroa sodankäyneeseen polveen, jonka "toinen jalka oli haudassa ja toinen juoksuhaudassa", hän muistuttaa.
Vuosi 1956 oli ylipäätään perin levotonta aikaa. Kansa kapinoi Puolassa ja Unkarissa. Suomessa ja Turussa auktoriteetteja oli uhmattu jo kevättalvella, kun yleislakkolaiset ottivat yhteen poliisin kanssa.
Lisäksi Turun konsertti kertoo eräänlaisesta kotikutoisesta amerikkalaisuudesta. Jenkkikulttuuri oli akuankkoineen, valittuine paloineen, jenkkitukkineen ja cocacolineen tehnyt läpimurtonsa jo muutamaa vuotta aiemmin, mutta kielitaidoton ja tuontirajoitusten kurimukseen ahdettu kansa joutui tekemään siitä eräänlaisen suomalaisen version. Poltettiin amerikkalaistyylisiä, mutta taatusti suomalaisia savukkeita, kun aitoja ei saanut, ja kuunneltiin jenkkihittejä kotoisten iskelmätähtien esittäminä suomennoksina.
Niinpä 22. lokakuuta 1956 Turun konserttitalolla ei esiintynyt Elvis tai Bill Haley. Kansalle riitti se, kun supisuomalainen Harry Scheiman rojahti suuren maailman tyyliin selälleen kontrabassonsa alle ja jatkoi kiivasta rokkaamista.
JARI HEINO
Artikkelin lähteitä: Bruun, Lindfors, Luoto, Salo: Jee, jee, jee. Suomalaisen rockin historia; Radio-ohjelma Föribeat 8.3.2006; Toivonen: Kyllä salissa huutaa saa. Suomen ensimmäinen rock´n´roll -konsertti. Teoksessa Hyvää, pahaa rock´n´roll (toim. K. Saaristo); Turun Sanomien arkisto.