KARI PITKÄNEN
Chrysler 300C SRT8 on auto, jota kukaan ei oikeasti tarvitse. Se on törkeästi ylikallis hankinta, jonka laatu pienissä yksityiskohdissa ei kuitenkaan vastaa tuhtia hintalappua.
Lisäksi Street Racing Technology -version konepuoli on toteutettu moraalista tinkien. Auto, jonka moottoritiekulutuskin pyörii toisella kymmenellä yhdellä matkustajalla ajettaessa, lähettää aivan väärän viestin siitä mihin moottoriteknologiassa pitäisi juuri nyt pyrkiä.
Perusmyllykin täyttää kaikki kuljetustarpeet
Pellin alla puhkuva 6,1 litran HEMI-mylly ei tietenkään jätä suorituskyvyssä toivomisen varaa. Renkaat saa ulvahtamaan liikennevaloista lähtiessä, vaikka mitään räppäyshaluja ei ratin takana olisikaan. Nollasta sataan viidessä sekunnissa ja silleen.
Väitän silti, että 40 000 euroa edullisempi 2,7-litraisella kuutosmoottorilla varustettu 300C:n perusmalli täyttää kaikki kuljetustarpeet yhtä hyvin. Voimasta on tingittävä, mutta kuoret ovat yhtä komeat.
SRT:ssä on Bilsteinin räätälöimä alusta ja Goodyearin ylileveät Performance-renkaat. Tulos: alusta jyristää, rengaskohina on mahtavaa, ja auto tuntuu varsinkin kaupunkiliikenteessä poimivan tiestä jokaisen viemärinkannen ja pikkutöyssyn takuuvarmasti.
Katseet kääntyvät
Nahkasisustuksen ja penkkien sähkösäätöjen loihtimat laatuvaikutelmat pettävät heti takaluukku avattaessa. Tilaa on mahtavasti - kyseessä on oikea 504 litran tavararuuma - mutta kannen huopaverhoilu repsottaa reunoistaan kuin missä tahansa tusina-autossa.
Chryslerin hinnaston plussapuoli on se, että neliovinen sedan ja viisiovinen Touring-farmariversio samasta autosta maksavat aina yhtä paljon - SRT:n tapauksessa siis 90 200 euroa.
300C:n ratissa huomioarvo on aina täysi kymppi. Auto kääntää katseet varmemmin kuin mikään Mercedes, vaikka näitä on katseltu liikenteessä jo parin vuoden ajan.
