Lukemisto

Rukoilevaisvirsien elämänviisaus
vapautui vanhan kielen vankilasta

TS/<br />San. Lars Nyberg 1745. Suom. arkkivirsi,Turussa 1786. Uud. Vilhelmi Malmivaara 1893. - Sotaisasti alkava virsi päättyy lohdullisemmin. Kerran voitat vastustajat./Voimasi on rakkaus./ Sinä voitat kärsimällä./Risti, ylösnousemus/tuovat toivon sanoman:/niillä voitat maailman.
TS/
San. Lars Nyberg 1745. Suom. arkkivirsi,Turussa 1786. Uud. Vilhelmi Malmivaara 1893. - Sotaisasti alkava virsi päättyy lohdullisemmin. Kerran voitat vastustajat./Voimasi on rakkaus./ Sinä voitat kärsimällä./Risti, ylösnousemus/tuovat toivon sanoman:/niillä voitat maailman.

Takana on kaksi vuotta uurastusta, jolla herätysliike rukoilevaisten virsiaarteita saatettiin kieliasultaan nykyveisaajan ymmärrettäviksi - elämänviisautta, armon sanomaa tai alkuperäisrunoilijoiden näkemyksiä sormeilematta. Asialla oli kokonainen työryhmä. Syvällisimmin työhön uppoutui kiikoislainen pariskunta, kirjailija Kaija Pispa ja muusikko Jaakko Löytty .

Huomenissa kansallispyhättöön kokoontuvat veisaajat noudattavat kauniisti rukoilevaisten voimahahmon, sopeutumattomaksi hurjapääksikin luonnehditun, monenkirjavien vaiheiden jälkeen Nousiaisten kirkkoherraksi asettuneen Abraham Achreniuksen (1706-1769) neuvoja.

"Niin totu siis myös, rakas sielu siinä samasa Jumalisuden hywäsä halusa weisaman: ettet sinä kuitengan tyjydessäs ja waiwaisudesas pyhäpäiwäin ehtopuolet turhaan ja hukkan käytäis", Achrenius opastaa ja huomaa lisätä:

"Ja jos vielä niingin olisi, että se weisaminen sulla juuri yxinäisydes olis niin kuin työllämbi, niin walitse yxi eli toinen halullisia ystäwistä kanssas, jotka heidän hywällä halullans owat sinulle ylöskehoituksexi, on myös senkaltainen hywän halun yhdistys Jumalalle otollinen; eikä ole ilman erinomaista hengellistä siunausta: johon myös sopi se kuin David sopiwaisudesta sano: Katsos kuinka hywä, ja kuinga suloinen se on, että weljekset sowinnosa keskenäns asuwat."

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jos virsien teksti avautuu yhtä työläästi kuin kirkkoherran paimensanat, "pyhäpäiwäin ehtopuolet" ovat vaarassa lipsahtaa "turhaan ja hukkan" käytetyiksi. Turkulaisrovasti Sisko Raittiin johtama työryhmä tarttuikin toimeen vapauttaakseen vanhoihin rukoilevaisvirsiin kätkeytyvän suuren elämänviisauden vanhan kielen vankilasta. Esimerkiksi rukoilevaisten rakkaimman veisuukoosteen, Halullisten sielujen hengellisten laulujen tuoreimmatkin säkeet ovat jo päässeet siinä määrin ikääntymään, että niitä pystyy vaivatta veisaamaan vain perinteeseen kasvanut tai sanamuotoihin varta vasten perehtynyt laulaja.

"Mieluummin me kuin minä"

Ev.lut. kirkkoa ravistelleista herätysliikkeistä rukoilevaisuus oli ensimmäinen kansan riveistä noussut. Se oli jatkoa 1600-luvun pietismille, joka vielä oli herraskaista juuriltaan. Pietismin toivat Saksasta upseerit, jotka olivat olleet sotavankeina Siperiassa.

Rukoilevainen herätys roihahti liekkiin 1756 Uudenkirkon Santtion kylässä, missä piika Liisa Eerikintytär lukiessaan paimenessa kirjaa Totisen kääntymisen harjoitus joutui niin suureen synninhätään, että juoksi huutaen kotiin valittamaan sielunsa tilaa ja kehottamaan muitakin parannukseen. Seurakunnan kirkkoherra kirjoitti myöhemmin, että Santtion "taloissa ja kartanoilla, pelloilla ja niityillä ei kuultu muuta kuin surkeata ja haikeata kirkumista, huutelemista, valittelemista ja parkumista." Papiston hillitsemisyrityksistä piittaamatta liike levisi kylästä kylään ja jäi elämään Nousiaisten ja Kalannin seuduille.

Rukoilevaisuus korostaa yksilön vastuuta.

- Asialla on puolensa ja puolensa, huomauttaa virsityöryhmän jäsen, turkulaiskirjailija Harri Raitis .

- Yksilöllisyyden varjossa yhteisöllisyys voi heiketä.

Jo Abraham Achrenius oivalsi, että "weisaminen" voi olla "yksinäisydes työllämbi". Myös virsityöryhmä toivoo, että "yxi eli toinen halullinen ystäwä" liittyisi kuoroon.

- Olemme yrittäneet kaivaa esiin mieluummin me- kuin minä-muotoja, Harri Raitis selvittää.

Virsiremontin myötä Raitis huomasi yllätyksekseen itsekin kantavansa rukoilevaisuutta sukuperintönä euralaisen isoisän ansiosta. Raittiin Sisko-vaimo on kotoisin Eurajoelta ja ollut aina tietoinen rukoilevaistaustastaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Rukoilevaisvirsien uusi kieliasu on paljolti kirjailija Kaija Pispan ja hänen muusikkomiehensä Jaakko Löytyn käsialaa.

- Muokkasimme virrensanoja, joissa ei ennestään muokkauksia ollut, Jaakko Löytty kiteyttää.

Tehtävä oli pariskunnasta "mahdottoman mielenkiintoinen".

- Kun itsellä ei ole rukoilevaistaustaa, ei tunne entuudestaan tätä virsimaailmaa. Nyt siihen pääsi sisälle, penkomaan todellista aarteistoa.

Rukoilevaisvirret ovat kansankirkon piirissä jääneet tuntemattomiksi, kaikuneet lähinnä vain Satakunnassa ja Vakka-Suomessa. Löytty uskoo, että työryhmä on tehnyt suuren palveluksen koko Suomen kirkolliselle elämälle.

Rukoilevaisvirsien hieno sisältö on kyllä pitkään ollut yleisemminkin tiedossa, mutta materiaali on ollut "käyttökelvotonta".

- Hankalia runomittoja. Tavumäärät eivät täsmää. Kieli täynnä rannikon lyhenteitä, joita muualla Suomessa ei ymmärretä, Löytty listaa.

Jaakolan taatasta naisrunoilijoihin

Löytyn ja Pispan riemastuttavin löytö oli Efraim Jaakola , 1800-luvun alussa vaikuttanut, merimiehestä runoilijoiden kärkikaartiin kohonnut "rukoilevaistaata", joka aloitti kirjallisen uransa levittämällä oman aikansa "pienpainatteita", painoarkin laajuisia arkkiveisuja.

Perimätiedon mukaan Efraim Jaakola perehtyi Saksassa puutarhanhoitoon. Kotikonnuilla hän leikkasi naapureidenkin omenapuut. Rukoilevaisiin liityttyään hän sai lisänimen "Syntienleikkaaja". Sen niminen on myös kalantilaisen kirjailijan F. M. Karrakosken 1937 julkaisema elämäkerrallinen romaani, joka perustuu kansalta kuultuihin tarinoihin "Jaakolan taatasta".

Kirjassa esiintyy myös pelimanni Vilhelm Anttila , "Pela-Ville". Ville oli suosittu pelimanni, joka kulki soittamassa nuorten tansseissa, häissä ja muissa ilojuhlissa. Hänellä oli luja suhde pelimannien ikiaikaiseen inspiraation lähteeseen, paloviinaan. Herätyksen myötä sekä viulu että viina saivat jäädä, viulu kokonaan ja viinakin huomattavassa määrin.

Mainiona sielunhoitajana Jaakolan taata huomasi, että soittaminen oli sellainen osa Villen persoonaa, ettei sitä voinut leikata pois vahinkoa tekemättä. Niinpä Pela-Villeä kutsuttiin säestämään veisuuta seuroihin. Järjestelystä uskotaan syntyneen yhä eläviä sävelmiä. Ainakin monissa Efraim Jaakolan sepittämien virsien sävelmissä sykkii selvästi viulun pelimannimeno. Nykyvirsikirjaan saakka on päätynyt yksi Vilhelm Anttilan hengentuote. Se on jouluvirressä 26, Oi armon lähde autuas. Iloisessa, tanssillisessa sävelmässä on helppo kuulla Pela-Villen jousen vikkelä liike. Ylipäätään rukoilevaissävelet luetaan suomalaisen musiikin kivijalkaan kuuluviksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Muutamat rukoilevaisvirret ovat niinkin erikoisia että sisältävät naisenergiaa. Runoilijoiden joukossa on jopa luku- ja kirjoitustaidottomia kansannaisia, nimeltä tunnetaan ainakin Helena Tuomaantytär Lindholm .

Armon lapset laulakaa -koosteeseen on otettu noin sata virttä muun muassa "Akreniuksesta", Halullisten sielujen hengellisistä lauluista . Heinäkuussa kirjana ilmestyvän kokoelman julkaisee Suomen rukoilevaisen kansan yhdistys. Hankkeen rahoittaja ja ylin tukija on Eurajoen kristillinen kansanopisto. Taloudellista apua on saatu myös Suomen kulttuurirahastolta ja Pyhän Henrikin säätiöltä.

Marja Myllyluoma

Armon lapset veisatkaa! Veisuuilta Turun tuomiokirkossa sunnuntaina 14.5. kello 18. Vanhimpia suomalaisia virsiä uudistetuin sanoin. Veisuuta johtaa Jaakko Löytty. Esa Pethman, huilu ja lauluryhmä, Sauli Huhtala piano. Rauno Heikola avaa illan, Harri Raitis kertoo vanhoista virsistä ja virsikokoelmista.

TS/Tuula Heinilä<br />Kaija Pispa ja Jaakko Löytty uudistivat vanhojen rukolevaisvirsien sanamuotoja varoen, pyrkien koko ajan tekemään oikeutta virsien hienolle sisällölle.
TS/Tuula Heinilä
Kaija Pispa ja Jaakko Löytty uudistivat vanhojen rukolevaisvirsien sanamuotoja varoen, pyrkien koko ajan tekemään oikeutta virsien hienolle sisällölle.
TS/Norbert Roztocki<br />&quot;Jeesus auta köyhää lasta Taivaan tillä kulkeiss&#39;, Päästä irti maailmasta, Ettemme olisi sulkeiss&#39; Jesukseemme turvata; Jesus, auta vaivaist&#39;, Sylissäs meitä kannata, Armahda päällemme taivaist&#39;. &quot; Harri Raitis on muokannut virren nykykielelle. Uudet sanamuodot testataan tuomiokirkon veisuuillassa äitienpäivänä.
TS/Norbert Roztocki
"Jeesus auta köyhää lasta Taivaan tillä kulkeiss', Päästä irti maailmasta, Ettemme olisi sulkeiss' Jesukseemme turvata; Jesus, auta vaivaist', Sylissäs meitä kannata, Armahda päällemme taivaist'. " Harri Raitis on muokannut virren nykykielelle. Uudet sanamuodot testataan tuomiokirkon veisuuillassa äitienpäivänä.