Lukemisto

Kielijuttu: Ladon katolla,
mopon selässä

Kielipalstan lukija halusi tietää, miksi kaksitavuiset sanat kuten häkä, haka, hana, jana, sökö ja säkä 'onni' taipuvat genetiivissä eri tavoin. Miksi siis hään ja haan mutta hanan, janan, sökön ja säkän ? Ja sokerina pohjalla: minkä takia Valkeakosken Hakan eikä Haan edustusjoukkue?

Mielenkiintoinen kysymys, johon ei ole lyhyttä vastausta. Tai onhan siihen: astevaihtelu.

Astevaihtelulla tarkoitetaan sitä, että sanansisäinen kirjain k, p ja t pitenee, muuttuu toiseksi kirjaimeksi tai häviää kokonaan. Astevaihtelun takia sanat Matti, rotta ja lato muuttavat muotoaan lauseessa "Löysin Matin rotan ladosta".

Sanansisäinen n sen paremmin kuin s tai r eivät kuulu astevaihteluun. Tämän takia siis taivutetaan hanan, janan ja Hannan - sekä kisan, kissan, paran ja parran .

Astevaihtelussa oleva p muuttuu v :ksi ( papu: pavun ) tai pp :ksi ( napata: nappaan ). t taas muuttuu d :ksi ( lato : ladon ) tai tt: ksi ( katto : katon ). K on hankalampi tapaus. Tavallisimmillaan se muuttuu kk :ksi, kuten hakata : hakkaan . Usein k katoaa kokonaan, kuten sanoissa pako: paon ja hakea: haen . Kato käy myös lukijan esimerkeissä haka ja häkä . Hyvin harvoin k :n voi korvata j ( haljeta:halkeaa ) tai v ( suku: suvun ).

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mutta miksi sökön ja säkän ? Näitten sääntöjen mukaanhan pitäisi olla joko "söön" tai edes "sövön". Siitä huolimatta sanomme sökön , sillä se on uudehko sana. Samasta syystä puhutaan autoista ja mopoista sekä datasta eikä "audoista" , "movoista" saati "dadasta" .

Valkeakosken Hakan selittäminen onkin hankalampaa. Jos Haka on lyhennys jostain, on astevaihteluton muoto ainoa oikea. Jos nimi taas tarkoittaa salpaa, keksiä tai laidunmaata, sitä tulisi taivuttaa. Luultavimmin sanalla haka halutaan kuitenkin viitata sen arkiseen merkitykseen 'mestari' tai 'kyky' . Tällöin se rinnastuu sököön ja autoon : astevaihteluton taivutus.

Uusissa sanoissa yhden konsonantin muuttuminen toiseksi on harvinaista. Taivutusmuodosta voi tehdä päätelmiä sanan iästä; astevaihtelulliset ovat yleensä vanhempia kuin astevaihteluttomat.

Taivutus pitää myös merkitykset erossa toisistaan. On eroa, puhutaanko hevosen säästä eli säkäkorkeudesta vai säkästä . Samoin savua merkitsevällä haiulla ja japanilaisella runolla haikulla merkitysero näkyy taivutuksesta, molempien perusmuoto on haiku .

Toiset taivutusmuodot pääsevät unohtumaan, koska ne ovat harvinaisia. Harvinaisuus tarkoittaa sitä, että taivutustyypin sanoja käytetään harvoin, esimerkiksi sanoja paasi ja heisi .

Astevaihtelu on kielestä selvästi hämärtymässä joissakin tyypeissä. Tämä näkyy sanasta ruokohelpi . Aiemmin sen taivutusmuodoksi ehdotettiin sanakirjoissa vain muotoa helven , nyttemmin siitä annetaan myös muoto helpin . Monille puhujille helven on outo, vaikka puhummehan myös arvesta , emme "arpista" .

RIITTA HYVÄRINEN

riitta.hyvarinen@iki.fi

Lähteet. Riitta Eronen: Taivutuksen osoittaminen Perussanakirjassa. Kielikello 3/1994. Riitta Eronen: Helvestä helpiin. Kielikello 2/1996. Kielitoimiston sanakirja. Kotus 2004 Suomen kielen perussanakirja. Kotus 1990.