Sunnuntai

Saatanan lapset

TS/Kai Jokela
TS/Kai Jokela

M erja Hermonen kohtasi saatananpalvonnan papin työssään vuonna 1993.

- Muutama tuolloin rippikoulussa opettamistani nuorista erottui joukosta poikkeuksellisen väkivaltaisella käytöksellään. Näistä nuorista yksi, 13-vuotias tyttö, oli tehnyt saatananpalvontaan liittyviä verivaloja, Hermonen kertoo.

Hermonen päätti selvittää, millaisia nämä nuoret ovat ja mitä saatananpalvonta heille merkitsee. Hän jättäytyi tekemään päätoimista nuorisotutkimusta ja haastatteli 1990-luvun lopulla 36:ta nuorta ympäri Suomen. Tapaamisia oli kodeissa ja kirpputoreilla, rautatieasemilla ja keikkapaikkojen takahuoneissa, kuppiloissa ja kirjastoissa, virastoissa ja vankiloissa.

Näistä kohtaamisista syntyi uskontotieteen väitöskirja, joka kantaa nimeä "Pimeä hehku. Satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa" . Nykyään Liedon seurakunnan kappalaisena toimiva Hermonen väittelee ensi perjantaina Helsingin yliopistossa.

- Satanistinen nuorisokulttuuri oli meillä nimenomaan 1990-luvun ilmiö. 2000-luku on ollut pääsääntöisesti jo uusien tuulien aikaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

S

aatananpalvonta saapui Suomeen lamavuosina.

- Eräiden tulkintojen mukaan aika oli otollinen, koska hyvinvointiyhteiskunta petti nuortensa odotukset. He olivat lama-ajan lapsia, laajemminkin kuin taloudellisessa merkityksessä, Merja Hermonen sanoo.

Ensimmäiset tiedot saatananpalvojien ryhmistä tulivat vuonna 1992, ensin pääkaupunkiseudulta, sitten Tampereelta, Lahdesta ja eri puolilta rannikkoseutuja. Ensin ilmiön huomasivat opettajat ja nuorisotyöntekijät, sitten myös poliisi ja terveydenhuoltoalan työntekijät.

Pian saatananpalvonnasta tuli mediailmiö. Otsikkoihin nousi hautausmaavandalismi, jonka tekijöiksi epäiltiin saatananpalvojia. Kirkonpolttoyritysten ympärille syntyi julkista paheksuntaa ja paikallisia kohuja. Hautojen auki kaivamista sisältäneet tapaukset nostattivat lynkkausmielialaa.

Kristittyjen nuorten rukousryhmät tekivät rukousiskuja "saatananpalvontamusiikkia" soittaneiden yhtyeiden konserttipaikoille. Jyrkimmät vastustavat pitivät raskasta musiikkia saatanallisena ja musiikin esitystilanteita saatananpalvontana.

Vastapuoleksi julistautuneet nuoret tekivät omia performanssi-iskujaan seurakuntien teetupiin, nuorteniltoihin ja hengellisiin yleisötilaisuuksiin uhkaillen, töhrien ja rikkoen.

Julkisuus huipentui Keravalla vuonna 1998 tapahtuneen paloittelusurman jälkeen. Tapauksessa kiljuhumalainen nuorisojoukko tappoi yhden joukostaan, ja surmaan liitettiin epäilyjä saatananpalvonnasta.

T

utkimuksessa haastatellut nuoret painottivat erilaisia asioita: jotkut suuntautuivat musiikkiin, jotkut aatteelliseen pohdintaan, toimintaan tai rituaaleihin. Porukoissa oli mukana nuoria parista hengestä muutamaan kymmeneen. Naisilla oli myös omia ryhmiään.

"Sitä (verivalaa tyttöystävän kanssa) tehdessäni... mä kyllä täysillä uskoin siihen, mitä mä teen... Sitä voi kuvata kahdenlaisiksi tunteiksi: äärimmäinen pelko ja röyhkeä ylpeys: Mä omistan tuon tytön ja Saatana omistaa meidät molemmat ja mä voin noiden kahden avulla tehdä mitä mä haluan eikä kukaan voi estää." Mies 19 v.

Taustaltaan nuoret olivat kirjavaa joukkoa, oli kovia kokenutta häirikkönuorta ja paremmin toimeen tulleen perheen kasvattia. Ammattien kirjo oli laaja: koululaisista atk-työläiseen, tutkijasta tullimieheen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

"Luulen, että olen vain lomalla helvetistä. Minä olen saatanan poika, Antikristus. Mä olin aina erikoinen... Mä oon pienestä pitäen itse lukenut, tehnyt ite, kirjoittanut ja maalannut ja piirtänyt." Mies 29 v.

- Haastateltavista saamani vaikutelmat vaihtelivat aktiivisista oman elämänsä taiteilijoista masentuneisiin nuoriin, jotka olivat luopuneet yrityksistä hallita elämäänsä, Merja Hermonen kertoo.

Yhteistä kaikille oli kiinnostus mustaan magiaan ja rituaaleihin, omien rajojen henkinen ja fyysinen kokeileminen, paholaissymboliikkaan liitetyt positiiviset merkitykset ja uskontoihin kohdistuva kritiikki.

- Haastattelujen perusteella satanistiset nuoret jakautuivat saatananpalvojiin, satanisteihin, satanistisiin metallisteihin ja entisiin saatananpalvojiin.

S

aatananpalvojaksi itsensä määritelleet nuoret pärjäsivät koulussa huonosti. Monet kokivat olleensa ilman kaveria, useimmat olivat koulukiusattuja ja jotkut kiusaajia.

Yläasteelta oli päästy rimaa hipoen, ammattikoulu oli jäänyt kesken, koulutuksessa ei nähty mielekkyyttä. Useimmat olivat työttömiä tai ilman koulutuspaikkaa. Kaikki käyttivät huumeita.

- Nuorten koti ja vanhemmat saattoivat olla yhtä hyvin avoimen uskovaisia tai uskoa kohtaan vihamielisiä, Hermonen sanoo.

"Hengellisten kotipiirien aikaan sulkeuduin huoneeseeni, laitoin kuulokkeet korvilleni ja kuuntelin rankinta ja saatanallisinta heviä, mitä omistin. Otin pentagrammikorun ja pidin sitä mustan kynttilän liekeissä." Mies 19 v.

Harrastusmahdollisuuksien puute ei selitä nuorten kiinnostusta saatananpalvontaan. Oli kokeiltu juoksua, painonnostoa, keihäänheittoa, nyrkkeilyä, ratsastusta.

Eräs tyttö oli harrastanut painonnostoa isänsä ohjaamana kansallisen tason menestykseen asti.

- Nuoret uskoivat, että saatana ja henkivoimat kykenivät suoraan vaikuttamaan todellisuuteen. Jumalan he selittivät olevan paha ja piittaamaton, oman poikansakin tappanut tyranni.

"Yritettii saada jalkasärkyy yhdelle kaverille. Me oltiin kirottu se. Se oli viäl sellane, mikä oikeesti pelkäs meitä... tehtiin nää voodoo-rituaalit tällaset näi, tarkkailtii sitä ja eikä sen jalas ollu koskaan mitään vikaa. Heitettii nuket seinää." Nainen 20 v.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Kerroin nuorille olevani tutkija, mutta pappeudestani puhuin vain, jos haastateltava siitä kysyi. Parin haastateltavan kohdalla keskustelu sai terapeuttisen luonteen. Yhdelle etsin haastattelun jälkeen hoitokontaktia hänen omasta pyynnöstään, kertoo Merja Hermonen.

N

uorten aikuisten "älykkösatanismi" on aatteellista ja suuntautuu itsensä kehittämiseen. Tutkija kutsuu näitä henkilöitä rationalistisiksi satanisteiksi.

"Ei ruveta minkään joku saatana kakstuhatta vuotta sitten kirjoitettujen lakien mukaan elämään... Ihmisen pitäs koko ajan pyrkii eteenpäin sillai ja niinku et ei aseta itteesä rajoja... koko ajan niinku nostaa itteesä Jumalana." Mies 22 v.

Satanismin lisäksi heitä kiinnostivat mm. magia, okkultismin historia, kalevalaisuus, kreikkalainen filosofia ja intiaaniuskonnot.

Toisin kuin saatananpalvojat, satanistit eivät uskoneet persoonalliseen saatanaan. Rituaaleja tehtiin yksin jonkin henkilökohtaisen ongelman ratkaisemiseksi. Satanismin ja saatananpalvonnan eroa korostettiin - saatananpalvonta oli satanistien mielestä uskontoa.

"Satanistithan eivät ajattele saatanaa persoonallisena olentona, vaan se on enemmänkin vertauskuva kaikista niistä nautinnoista, mitä ihminen voi kokea." Nainen 23 v.

- Varteenotettavia satanistisia aikuisjärjestöjä ei 1990-luvulla ollut, ja niinpä monet löysivät internetistä kansainväliset satanistiorganisaatiot. Niissä oli 1990-luvun lopulla muutama sata jäsenmaksunsa maksanutta suomalaisjäsentä. Jotkut satanistit muuttivat ulkomaille.

E

räänlainen älykkösatanismin alalaji ovat musiikkiin suuntautuneet metallisatanistit. Runsaan vuoden ajan Merja Hermonen kiersi haastattelemassa black metal -yhtyeitä eri puolilla Suomea.

- Ajattelin ensin jättää musiikkikulttuurin tutkimisen muille. Törmäsin kuitenkin musiikin merkityksellisyyteen kaikentyyppisissä haastatteluissa, joten kaivoin esiin vanhan nahkatakin ja lähdin katsomaan, mistä on kysymys, Merja Hermonen muistelee.

Metallisteista osa piti itseään satanisteina ja vain harvat saatananpalvojina. Aatetta osoitettiin ulkoisesti; kaulassa heiluivat viisisakaraiset tähdet, käännetyt ristit, vuohenpäät ja skandinaavisesta jumaltarustosta peräisin olevat Torin vasarat.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Itsensä ilmaisu, hyvä tunnelma ja esteettisyys - kuten maskeeraus ja veritehosteet- olivat tärkeitä. Sopivan rekvisiitan kanssa mentiin hautausmaalle ottamaan valokuvia. Saatananpalvojaksi leimautuminen rasitti.

"Ylipäätään, ku me mennään illalla kotiin, ni paskat me ollaan missään vittu kireet strechit ja panosvyöt, niittivyöt, kaikki tämmöset releet... Mul on vittu löysät jotkut tavalliset farkut, tavalliset verkkarit saatana ja joku t-paita ja syön jotaki vittu appelsiinia ja katon telkkaria saatana..." Mies 22 v.

- Bändien kantavissa hahmoissa oli rikkaitten virkamies- ja yrittäjäperheiden lapsia. Aate hiipui yleensä iän myötä, Hermonen kertoo.

Tavallisia ihmisiä pidettiin pinnallisina, ja uskovia halveksittiin erityisesti. Kristinusko symboloi black metalissa mm. laumamentaliteettia, valheellista maailman- ja ihmiskuvaa, materialismia ja pinnallisuutta, mustavalkoisuutta ja kaksinaismoralismia.

S

atanistinen nuorisokulttuuri sisälsi monenlaista riskinottoa: öisiä hautausmaavierailuja, itsensä viiltelyä ja erilaisten huumaavien aineiden sekakäyttöä. Toisinaan kuolemaa uhmattiin tietoisesti, esimerkiksi autolla humalassa kaahailemalla ja tasapainoilemalla korkeilla paikoilla.

- Kaikki haastateltavani eivät ole enää hengissä, Merja Hermonen kertoo.

Hermonen sai tutkittavakseen myös poliisiaineistoja, joiden rikoksissa mainittiin saatananpalvonta. Oli Raamattujen polttamista tai repimistä, saatananpalvojien kostolla uhkailua, kirkkojen esineiden varastamista.

Haudoilta vietiin ristejä, veistoksia, lyhtyjä ja kiviä. Tytöt repivät irti pikkulintuja ja enkeleitä. Hautaristejä oli löytynyt nuorten huoneista, metsiköistä ja erilaisista temppelirakennuksista. Ison hautaristin kanssa oli menty jopa paikallisjunaan. Ympäristöön piirrettiin tai tehtiin muulla tavoin satanistisia symboleja, kuten pentagrammeja ja lukua 666.

"Jotain mummuu haastateltiin (uutisissa). Jotenkin se huvitti, jos nyt rumasti sanotaan, ku se puol minuuttii siin änkytteli, et sai sanottuu, et nää ei oo ihmisten tekemiä. Siin jotenkin tuli sellanen fiilis, et ähä-ähä." Mies 20 v.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Monien rikosrekisterit olivat hyvin pitkiä: roskalaatikkojen polttamista, automurtoja, aseellisia ryöstöjä ja varkauksia, eläinrääkkäystä, pahoinpitelyitä, huumerikoksia ja henkirikoksia.

Voiko tutkija ymmärtää henkilöitä, jotka harrastavat seksiä hautausmaalla tai kaivavat auki hautoja?

- Niin... Nuorten tarinoilla on juurensa. Suurelta osalta kyse on nuoruuden kokeiluista ja kielletyn ja patoutuneen vihantunteen purkamisesta. Esimerkiksi eräs tyttö kaatoi hautakiviä, koska oli suuttunut äidilleen. Eräs poika kertoi olleensa vihainen Jumalalle vanhempiensa kuoleman vuoksi.

- Kaikki nuoret satanistit eivät syyllisty rikolliseen toimintaan. Ilmiöllä on myös sosiaalisesti siisti siipensä, Hermonen huomauttaa.

T

yypillinen nuoren saatananpalvontakausi noudatteli tiettyjä vaiheita. Kokeilun ja innostuksen kautta päädyttiin tunteeseen, että oli menty liian pitkälle. Kolmikymppinen saatananpalvoja oli jo harvinaisuus.

Saatanasta luopuneissa oli useita uskoon tulleita. Jotkut heiluivat toistuvasti erilaisten elämäntapojen, porukoiden ja aatteiden välillä.

Myös ulkopuolisten, kuten vanhempien, puuttuminen nuoren arkeen sai jotkut irtaantumaan joukoista. Tilalle tuli työtä, opiskelua, matkustelua, sijoitus laitokseen tai jopa nuoren tahdonvastainen hoito.

Porukoissa oli koettu vahvoja ja sekavia tunteita, joita jälkikäteen sekä kaivattiin että pelättiin, hävettiin ja inhottiin. Oli kummittelukokemuksia, painajaisunia ja pelkoa siitä, mitä Saatana voisi palaisi vaatimaan lähtijältä. Useat eristäytyivät kuukausiksi ulkomaailmasta.

"Se alkoi kai, ku mä näin eka kertaa semmosen painajaisen. Mä muistan varmasti lopun ikäni se, ku mä olin tos huonees, nukkusin tosa huonees ja mun kaapin ovi aukes. Sielt tuli musta koira ja sano: Mä oon nyt tullu hakemaan sua." Nainen 18 v.

SARI MIETTUNEN