KARI KAUPPINEN
Ukrainassa kaikki on kaupan. Jos päässä puristaa, voi esimerkiksi osallistua Kalashnikov-iltapäivään, jossa pääsee tyhjentämään muun muassa konekiväärin lippaita. Jos se tuntuu liian arkipäiväiseltä puuhalta, voi kokeilla, miltä tuntuu ampua olalta laukaistavalla ohjuksella, ajaa panssarivaunua tai - jos valuuttaa riittää - hypätä hävittäjän kyytiin.
Kun "sotaharjoitukset" ovat ohi, voi rauhoittua aidossa autiossa kaupungissa, joka löytyy 135 kilometrin päässä Kiovasta. Siellä sijaitsevat Tsernobyl ja hylätty kaupunki Pripjat, jossa sattui maailman vakavin ydinvoimalaonnettomuus kaksikymmentä vuotta sitten huhtikuussa 1986.
Suljetulle ydinvoimala-alueelle tehdään turistimatkoja samaan tapaan kuin Teneriffalla paikalliselle maustetorille.
- Oma-aloitteisesti ei matkalle pääse vaan ainoastaan ryhmien mukana. Retki alkaa klo 9 ja paluu on klo 19, selostaa matkatoimistovirkailija Olesya Protsenko .
Retki maksaa 100-200 euroa riippuen järjestäjästä. Suomen säteilyturvakeskuksen mukaan päivän matka alueelle ei ole vaarallinen, vaikka vaurioituneen reaktorin päälle suojaksi valetun betonisarkofagin sanotaankin olevan maanantaikappale.
Matkalle lähtevä saa suojakseen puvun, jonka pitäisi pitää hiukkaset loitolla. Suojatulla vyöhykkeellä näkee kaiken lähes sellaisena kuin se kaksikymmentä vuotta sitten jätettiin. Tosin esimerkiksi Pripjatin kaupunkia on ryöstelty, ja voi vain arvailla, kuinka monessa ukrainalaiskodissa nukutaan vaara-alueelta varastetussa metallisängyssä.
Joka tapauksessa säteilyä ei kannata säikkyä. Onnettomuusaamuna tuulet puhalsivat pohjoiseen, joten Kiova säästyi pahimmalta. Kun tutkii laskeumakarttoja ukrainalaisessa kirjastossa, näkee, että yhtä punaisella (radioaktiivisella) kuin Kiova, on värjätty myös Baltiaa, Tukholman seutua, Lappia ja Hämettä.
Ne, jotka eivät halua tutustua lähes 50 000 asukkaan hylättyyn Pripjatin kaupunkiin, saavat kosketuksen ydinturmaan onnettomuuden muistoksi perustetusta kiovalaisesta museosta, jossa voi katsella, miltä näytti kun maailma pysähtyi.
Krimiä ollaan vuokraamassa turkkilaisille
Ukrainan merenrantakohteita (esimerkiksi Jalta ja Odessa) vaivaa tällä hetkellä palveluiden vain tyydyttävän tason lisäksi vielä valmismatkojen suhteettoman korkeat hinnat; esimerkiksi Turkkiin ja Bulgariaan pääsee edullisemmin.
Ukrainalaiset pyrkivät tosissaan kehittämään turismia, sillä Krimin niemimaata, jolla siis monille suomalaisille neuvostoajoilta tuttu Jalta sijaitsee, ollaan osin vuokraamassa turkkilaisille yrittäjille, jotta nämä kokemuksellaan saisivat houkuteltua rikkaita länsituristeja paikalle.
- Monet ukrainalaiset eivät pidä näistä suunnitelmista, sillä he pelkäävät kesälomakohteensa lipumista ulottumattomiin, koska hinnat nousevat varmasti, jos turkkilaiset yrittäjät tulevat, sanoo Natasha Butko , itsekin aktiivinen Krimin kävijä.
Nykyisin ukrainalaiset saapuvat sankoin joukoin Krimille kesällä, jolloin junat pohjoisesta ovat tupaten täynnä. Jos pienestä seikkailusta on kiinnostunut, kannattaa matkustaa Kiovasta yöjunalla Simferopoliin, Krimille, ja jatkaa sieltä aurinkokohteeseensa.
Junamatka on elämys: lämpötila voi nousta reippaasti yli 30 asteen, eväiden tuoksu täyttää hyttiosastot ja vaunun, kuivattua kalaa roikkuu seinällä, lapset juoksevat käytävillä, ja vaunuemäntä tai -isäntä tarjoilee teetä illansuussa.
Edulliset hinnat suomalaisturistille
Ukrainalla on todellakin valtava potentiaali nousta turistien suosikiksi, mutta tällä hetkellä juuri palvelukulttuuri ei ole vielä sillä tasolla, mikä houkuttelisi massoittain turisteja, vaikka hintataso on esimerkiksi suomalaisille yleisesti ottaen hyvinkin alhainen.
Maan hintatasosta saa käsityksen, kun ymmärtää, että esimerkiksi opettajan kuukausipalkka on 130 euron luokkaa. Tosin sillä ei pärjää, ja monet kasvattavatkin ruokaa datshallaan, kesämökillään. Kolme sukupolvea saman katon alla ei ole harvinaisuus.
Taksilla ajaa Kiovassa noin viidellä eurolla (30 grivnaa) yhden pätkän, pienemmissä puolen miljoonan asukkaan kaupungeissa hinta on viisi kertaa halvempi.
Liikenteessä pitää olla ehdottoman varovainen. Suojatiet ovat vain koristeita, ja kun takaa kuulee hermostuneen tööttäyksen, huomaa, ettei se ollutkaan jalkakäytävä, jolla käveli. Autot ja autoilijat ovat kaiken yläpuolella.
Ukraina on turvallinen ja hyvin vapaa maa. Ajoittaisesta poliittisesta kuohahtelusta huolimatta turistia ei maassa uhkaa mikään, mitä ei löytyisi mistä muualta tahansa. Myös ilmapiiri on rento, ja turisti saa kulkea rauhassa. Viranomaisiakaan ei kulkija juuri kiinnosta. Ukraina onkin karsinut matkailijoita koskevan byrokratian lähes nollaan, toisin kuin iso naapurinsa Venäjä.
Unohdettu helmi Länsi-Ukrainassa
Pääkaupunki Kiovan ja merenrantakohteiden lisäksi mainitsemisen arvoinen on länsiukrainalainen 1200-luvulla perustettu Lviv, joka kuuluu samaan perheeseen Keski-Euroopan klassikkojen Krakovan ja Prahan kanssa. YK on tunnustanut kaupungin rakennushistoriallisesti ainutlaatuiseksi suojelukohteeksi.
Lviv on teenjuojien maassa kahvilakulttuurin edelläkävijä historiansa vuoksi. Se edustaa Itävalta-Unkarin keisarikunnan perinteitä ja kuului 1900-luvun alkupuolella Puolalle.
Varsinkin monet länsiukrainalaiset ymmärtävät sujuvasti puolaa, sillä ukrainan kieli on likempänä puolaa kuin venäjää. Tosin käytännössä kaikki ukrainankieliset ymmärtävät ja puhuvatkin venäjää; toisinpäin asia ei suju yhtä hyvin.
Pääkaupunki Kiova on hyvä viikonloppukohde
Yli tuhatviisisataavuotinen Kiova (per. 482) on suorien Helsingin-lentoaikataulujensa puolesta matkailijalle hyvä viikonloppukohde, ja 2,7 miljoonan asukkaan kaupungilla on tarjota kaikkea, mitä läntisillä kaupungeillakin. Kiovassa on varsinkin kulttuurinälkäiselle massiivinen tarjonta korkeatasoista teatteria, konsertteja ja maailman ihmeisiin luettavia kirkkoja.
Shoppailijalle Kiova tarjoaa paljon. Kaupat ovat pullollaan edullista tavaraa, mutta myös suomalaisen palkansaajan tavoittamattomissa olevia tuotteita liikkeissä, joiden nimet kuulostavat täysin neitseellisiltä, koska nämä yritykset eivät ole vielä Pohjolan perukoille vaivautuneet. Nämä superstoret ovat yleensä tyhjillään, mutta asiakas pari viikossa tuo tulosta. Kiova on Moskovan tapaan täynnä uusrikkaita, jotka 1990-luvun alussa olivat oikeaan aikaan oikeassa paikassa, eivätkä enää myy muoviankkoja torilla.
Toisaalta kerjäläismummoja tai nuoria äitejä vauvoineen käsi ojossa näkee päivittäin.
Ja vielä Kiovan matkaajalle turistivinkki; valtava määrä matkamuistokojuja ja taulukauppiaita löytyy Andrijevski Uzvizin jyrkästi alas viettävältä kadulta.
