MARJA HEIKKILÄ
Jäällä ajaminen moottorikelkalla tai mönkijällä kevättalvisen auringon säestäessä on varauksettoman hauskaa. Ajamisen riemu voi kuitenkin näinä aikoina katketa kohtalokkaasti, sillä kevätjäät saattavat olla kovista yöpakkasista huolimatta yllättävän hauraita.
- Koko maassa kelkkoja on rekisterissä ainakin 100 000. Lounais-Suomessakin kelkkoja on useita tuhansia, Turun merivartioalueen varapäällikkö, yliluutnantti Janne Koivunen arvelee.
Rajavartiolaitos on partioinut jääalueilla ja maastossa jo vuosikymmeniä. Hiittisten, Nauvon, Susiluodon, Porin ja Rauman asemat toimivat Turun merivartioalueen alaisuudessa. Monilla paikkakunnilla kuten Raumalla ja Porissa yhteistyötä poliisin kanssa on tehty jo pitkään.
Turun seudulla poliisi on valvonut jääliikennettä yhdessä rajavartiolaitoksen kanssa ensimmäistä kertaa tänä talvena. Omaa kelkkaa Liikkuvan poliisin Turun yksiköllä ei ole.
Liikenteen lisääntyminen ja onnettomuuksien kasvu ovat luoneet tarpeen valvonnalle.
- Toiminta on vielä opetteluvaiheessa. Ylipäätään valvontaa tehdään opastavassa ja ohjaavassa hengessä, vanhempi konstaapeli Ville Sula korostaa.
- Moni on yllättynyt meidät nähtyään, joskin valtaosin valvontaan suhtaudutaan positiivisesti.
- Pääosin jäällä ja maastossa ollaan asiallisesti liikkeellä, mutta valitettavasti löytyy myös poikkeuksia. Ehkä suurin ongelma on päihtyneenä ajaminen, Sula arvelee.
Moottorikelkkailijoihin sovelletaan samoja rattijuopumussäännöksiä kuin autoilijoihinkin.
Kovakulkuinen kelkka vaatii kunnon kuskin
Kuolonuhreja vaativia kelkkaonnettomuuksia sattuu vuosittain muutamia. Jäihin vajoamisen ohella törmäykset kovalla vauhdilla kiveen, laituriin tai muuhun esteeseen ovat tyypillisiä.
- Viina altistaa vakaville onnettomuuksille, sillä humalaisen käsissä pitkälti toista sataa kulkeva ajopeli on vaarallinen, Koivunen korostaa.
Valvovat kelkkapartiot ovat tuttu näky Turun edustan jäillä. Turun ympäristön lisäksi tänä talvena on partioitu Taivassalossa ja Kustavissa asti ja välillä on menoa käyty katsomassa myös Säkylän Pyhäjärvellä. Kilometrejä kahden kelkan mittariin on tähän mennessä kertynyt nelisen tuhatta. Poliisi on mukana matkassa pääosin viikonloppuisin, mutta merivartioston kelkat sompailevat jääalueilla päivittäin.
Liikkeellä ollaan varsin tavanomaisella kalustolla. Kelkoissa ei ole sen enempää poliisitunnuksia kuin sinisiä vilkkuvalojakaan, mutta tutka ja pysäytyslätkä kulkevat vakiovarusteena miesten matkassa.
Yksi kelkoista on tehokas, urheilullinen kelkka, toinen vankkarakenteinen ja vahva, joka on omiaan esimerkiksi hinaustehtävissä.
Kelkkapartioinnin keskeinen tehtävä on avustaa jäällä pulaan joutuneita ulkoilijoita ja kelkkailijoita. Talven mittaan on ollut muutamia jäistä pelastamisia, lisäksi on avustettu ja hinattu takaisin rantaan konevian takia rikkoutuneita menopelejä.
- Havereita sattuu kokeneillekin jäällä kulkijoille. Olemme mekin uponneet jäihin kelkkoinemme, merivartija Markus Mommo tunnustaa.
- Erityiseen varovaisuuteen on syytä näinä aikoina. Jäät ovat monin paikoin yllättävän heikkoja etenkin saaren, karikkojen ja siltojen lähellä sekä virtapaikoissa, hän lisää.
Hauska tapa liikkua maastossa
Poliisin arkiseen työhön moottorikelkkapartiointi tuo mukavaa vaihtelua. Työn hyvä ja huono puoli on sää, Sula kertoo.
Yksi epäkohta on Mommon mukaan kelkkojen tekniset ongelmat.
- Kelkan korjaaminen viimassa ja pakkasessa on kylmää työtä. Hyviä puolia on kuitenkin huonoja enemmän.
Moottorikelkkaa työkalunaan aikanaan käyttänyt Janne Koivunen haikailee edelleen kelkan kahvoihin.
- Aurinkoisena kevätpäivänä se on yksi makeimmista harrastuksista. Kaikessa on varjopuolensa eikä yksi vähimmistä ole tekniikan pettäminen.
- Helposti kelkalla viilettää kovaa ja kauas. Takaisin kävelemiseen sitten saattaa huveta parikin päivää, Koivunen vertaa.
Paitsi asianmukainen vaatetus, jäänaskalit, kännykkä ja köysi kuuluvat kelkkaretkille perustyökalujen ohella. Ja hyvä, jos voi retkeillä pareittain. Silloin kaveri pelastaa konerikon aiheuttamasta pulasta.
