Pienituloiset tinkivät tuoretuotteista
Turun Sanomat
Osa pienituloisista tinkii hedelmistä ja kasviksista.
- Meillä kunnon ateriassa pidetään proteiinilähdettä, lihaa, keskeisenä, ja ateria rakentuu sen ympärille, tutkimustulosta selittää tutkija, dosentti Eva Roos Folkhälsanin tutkimuskeskuksesta.
Roosin mukaan tällainen ajatusmalli on perinteen valossa ymmärrettävä, vaikka nimenomaan kasviksista saisikin rakennettua aterian edullisesti.
Tutkimusten mukaan taloudelliset syyt sanelevat ruokavaliota enemmän Itä- kuin Länsi-Euroopassa.
Britanniassa on havaittu, että ravitsemuksen eroja löytyy asuinalueiden väliltä: pienituloiset asuvat alueilla, joissa hyvälaatuisia ja edullisia kasviksia on vaikea saada, eikä heillä ole autoa, jolla ajaa ruokaostoksille supermarketeihin.
Suomessa asuminen ei ole tällä tavoin eriytynyttä, mutta täälläkin kauppaverkoston harveneminen voi Roosin mukaan heikentää autottomien ruokavaliota.
Eroja löysi myös Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkija Mirja Viinisalo vuonna 1998, kun hän tarkasteli ylempien toimihenkilöiden ja työttömien kulutuseroja. Työttömät ostivat selvästi vähemmän hedelmiä, täysmehuja ja kasviksia kuin tutkitut työlliset.
Toisaalta myös talouksissa oli eroja. Työttömien talouksiin kuului paljon yksin eläviä miehiä, kun taas ylempien toimihenkilöiden talouksissa oli paljon lapsiperheitä.
Koulutetut syövät terveellisemmin
Roos totesi suomalaisten ruokapäiväkirjoihin perustuneessa väitöstutkimuksessaan, että ravitsemussuositusten noudattaminen on tavallisempaa ylemmissä kuin alemmissa sosioekonomissa ryhmissä. Sosioekonominen luokittelu perustui tuloihin ja koulutukseen.
Samankaltaisia sosiaaliryhmien välisiä eroja löytyy muistakin länsimaista.
Korkeaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvat syövät muita enemmän kasviksia, hedelmiä, juustoa, jogurttia ja makeisia, mutta muita vähemmän leipää, leipärasvaa, makkaraa ja rasvaista maitoa. Kaikki heidän valintansa, esimerkiksi rasvaisten juustojen ja makeisten suosiminen ja leivän vähäisempi kulutus, eivät ole terveellisiä valintoja.
Myös antioksidanttien saannissa ja painoindekseissä on eroja. Lihavuutta esiintyy vähiten ylimmässä sosiaaliryhmässä.
Taloudellisten syiden ja ruokien saatavuuden erojen lisäksi ruokavalioon vaikuttavat tietoisuus ja tietämys: ylimpiin sosiaaliryhmiin kuluvat ovat terveystietoisempia ja heidän on koulutuksensa takia helpompi ymmärtää ravitsemusvalistusta.
Roosin väitöskirjan mukaan osittain kyse on erottumisesta: ylimpään sosiaaliryhmään kuuluvat omaksuvat ensimmäisinä uutuuksia - riippumatta niiden terveellisyydestä. Uudet ruokatottumukset "valuvat" korkeimmasta sosiaaliryhmästä muihin ryhmiin. Alin sosiaaliryhmä voi uutuuksien omaksumisessa olla 5-10 vuotta jäljessä.
