Bordelliorjuudesta uuteen elämään
Phnom Penhin laitakaupungin pölyävien teitten varsilla kohoavat korkeat aidat ja jykevät portit. Erään tiukasti lukitun ja vartioidun portin takana sijaitsee seksiorjuudesta pelastettujen tyttöjen turvakoti.
Suuren rautaportin takaa paljastuu trooppinen puutarha ja kaksikerroksinen siisti talo. Siellä asuvat ala-ikäiset tytöt ovat aamupäivisin koulussa, ja ennen puoltapäivää heidät noudetaan koulusta autolla turvataloon. Heidän ei ole turvallista kulkea yksin talon ulkopuolella. On suuri vaara, että tytöt siepataan ja myydään uudestaan bordelleihin. Näin tapahtui kerran, eikä kaikkia siepattuja tyttöjä onnistuttu saamaan takaisin.
Naisilla ja tytöillä käytävä kauppa on levittäytynyt kaikkialle maailmaan. Siitä on muodostunut kolmanneksi suurin harmaan talouden ala huume- ja asekaupan jälkeen.
Joka vuosi yli miljoona lasta joutuu aloittamaan lapsiprostituution pakon sanelemana. Suurimman osan heistä muodostavat aasialaiset tytöt.
Thaimaan kiristyneen valvonnan takia lapsiseksibisnes on osaksi siirtynyt sieltä Kambodzhaan, missä ihmisoikeusrikokset ovat yleisiä ja sekä poliisi- että oikeuslaitos ovat pahasti korruptoituneita.
Maassa arvioidaan olevan noin 100 000 prostituoitua, joista alle 18-vuotiaita noin 30 prosenttia.
Ainoastaan Phnom Penhissä on jo yli 5 000 lapsiprostituoitua, ja määrä kasvaa koko ajan. Kysyntää lisää tietoisuus rajähdysmäisesti kasvaneesta hiv- ja aids-ongelmasta. YK:n raportin mukaan prostituoiduista noin 33 prosenttia on saanut tartunnan.
Ihmiskauppa on Kambodzhassa osin ammattirikollisten toimintaa, mutta myös ahdingossa olevat perheet voivat myydä tyttöjä. Siihen vaikuttaa tyttöjen aliarvostus ja heikko asema perheissä, kouluksen puute ja ennen kaikkea äärimmäinen köyhyys. Noin 40 prosenttia Kambodzhan väestöstä elää alle köyhyysrajan, noin eurolla päivässä.
Kambodzhassa toimii useita eri kansalaisjärjestöjen perustamia turvakoteja. Yksi niistä on suomalaisin voimin puolitoista vuotta sitten aloittanut turvakoti Pihlaja. Kolmekymmentä- paikkaisessa kodissa asuu tällä hetkellä kuusi ala-ikäistä prostituutiosta pelastettua tyttöä. Turvakotia ylläpitävä järjestö Kambodzhan lasten puolesta ry tekee yhteistyötä toisen järjestön kanssa, joka tekee pelastusratsioita bordelleihin.
Turvakodin toimintaa on hankerahoituksena tukenut Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto, yritykset ja yksityiset lahjoittajat sekä kummit, joita kaivataan lisää. Jatkorahoituksen epävarmuus uhkaa edelleen koko toimintaa.
Turvakoti pyrkii auttamaan ja tukemaan tyttöjä aikuisuuteen asti, niin pitkään kuin mahdollista. Talossa työskentelee kokopäiväisesti kambodzhalainen vartija ja kodin emäntä. Tytöt tarvitsevat apua luku- ja kirjoitustaidossa, koska usein koulunkäynti on ollut vähäistä. Talossa käy opettajia antamassa opetusta myös englanninkielessä, tietokoneen käytössä ja perinteisessä khmer-tanssissa.
Tytöt saavat myös yksilöllistä terapiaa kaksi kertaa viikossa selvitäkseen rankoista kokemuksistaan. Kaikki turvakodissa asuvat tytöt ovat kotoisin hyvin köyhistä oloista. Jokaisen on oma perhe myynyt bordelliin. Tytöstä on maksettu heille noin 150 euroa.
Bordellissa tyttöjen täytyy ottaa asiakkaita vastaa päivisin ja öisin. Asiakkaat ovat suurimmaksi osaksi paikallisia, samoin bordellien omistajat. Usein poliisit tai armeijan virkamiehet ovat mukana bisneksessä. Asiakkaat maksavat neitsyestä 1 000-2 000 euroa.
Nuoren tytön tahto murretaan pelottelemalla, eristämällä, käyttämällä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja antamalla huumeita. Osa tytöistä saa hiv- tai hepatiittitartunnan. Ruokaa tai unta he eivät saa riittävästi. Rahaakaan he eivät itselleen saa.
Neth on 15-vuotias ja edelleen pieni ja hento, mutta tullessaan turvakotiin hän oli pahasti aliravittu ja sekava. Hänen tarinansa taustalla on pahasti huumeriippuvainen äiti, joka myi sekä Nethin että yhden hänen sisaristaan. Neth joutui olemaan bordellissa yhdeksän kuukautta.
Turvakodin emäntä Jaya Sry Victor kertoo, että Neth oli hyvin pelokas eikä voinut luottaa kehenkään. Terapeutti Ean Nilin kanssa hän on kuitenkin pystynyt käymään läpi kovia kokemuksiaan. Itsetunto ja luottamus ihmisiin on palaamassa.
Samasta bordellista pelastettu Nak on ollut turvakodissa sen perustamisesta asti eli 1,5 vuotta. Bordelliin joutuessaan hän oli vain
12-vuotias. Cheng on kotoisin maaseudulta, hyvin huonoista oloista. Hän joutui olemaan bordellissa kaksi vuotta. Päästessään vuosi sitten turvakotiin hän oli hyvin sairas ja toipuminen kesti pitkään. Nyt hän on hymyilevä ja välittömän tuntuinen tyttö.
Turvakotiin päästessään aliravitut tytöt ahmivat ruokaa, kertoo Jaya Sry Victor. Joskus he myös piilottavat ruokaa emännältä, koska eivät aluksi voi olla varmoja että ruokaa saa riittävästi myös seuraavana päivänä.
Tytöillä on mahdollisuus pitää yhteyttä perheisiinsä. Turvakodin työntekijät tekevät vierailuja yhdessä tyttöjen kanssa heidän koteihinsa. Yksin ei tyttöjä ole turvallista vierailuille päästää. Joskus tilanteet kotona ovat uhkaavia, mutta niistä on selvitty. Suurin osa tytöistä haluaa kaikesta huolimatta tavata äitiään ja sisaruksiaan. Heillä on huoli siitä, miten perheessä pärjätään.
Terapeutti Ean Nilin lisäksi tyttöjen toipumisessa kaikki kaikessa on ollut turvakodin emäntä Jaya Sry Victor, joka on työskennellyt siellä yli vuoden. Hänen miehensä on kuollut, ja lapset elävät jo omillaan. Nyt hän asuu tyttöjen kanssa samassa talossa ja on heidän turvanaan. Hän on pystynyt luomaan lämpimät ja luottamukselliset suhteet tyttöihin, jotka olivat jo kadottaneet luottamuksensa ihmisiin ja elämään. Äidiksi tytöt häntä usein kutsuvatkin.
TUULA HEINILÄ
• Kirjoittaja on Turun Sanomien valokuvaaja, joka vieraili turvakodissa helmikuussa 2006.
