Eletään ukkosmyrskyn vuotta 1374. Pienestä Sembian kaupungista lähtee urkuja soittavan bardi Babbon johdolla matkaan joukko yhteiskunnan hyljeksimiä matkalaisia. Matkalaisten määränpäänä on temppelikaupunki kaukana idässä.
Kahdeksan hengen ryhmä menninkäisiä, puolituisia ja haltioita on kokoontunut pieneen mökkiin Otto ja Akusti Turtosen takapihalle. Seiniä peittävät lohikäärmeitä ja karttoja esittävät julisteet. Pöydällä palaa kynttilöitä. Englanninkielinen Dungeons&Dragons -pelaajan käsikirja kiertää kädestä käteen ja hahmolomakkeita täytetään. Kahdeksan nuorta on heittäytymässä uuteen roolipeliseikkailuun.
Taistelut tuuripeliä
Ennen seikkailun aloittamista jokainen pelaaja valitsee omalle hahmolleen rodun, nimen ja sukupuolen.
- Sellaiset piirteet kuin älykkyys ja kauneus arvotaan nopilla, Otto selvittää.
Monisivuisilla roolipelinopilla, jotka ovat neli-, kuusi-, kahdeksan-, kaksitoista-, tai kaksikymmentäsivuisia, ratkaistaan kamppailujen ja korttipelien lopputulokset. Peliasetelmaa hahmottavat pikkuruiset miniatyyrihahmot, jotka sijoitetaan ruudulliselle pelialustalle. Itse seikkailu etenee keskusteluna, jota pelinjohtaja johtaa.
- Alkutilanteessa on jokin ongelma, jota ei kuitenkaan yleensä ratkaista. Seikkailun edetessä ongelma unohtuu ja ajaudumme tilanteeseen, jossa joku aloittaa taistelun, vaikkei sille olisi tarvetta, Noora Helle , ryhmän ainoa tyttö, kuvailee peliasetelmaa.
- Yleensä päädymme aina tappamaan örkkejä, Joni Karjalainen lisää nauraen.
Heittelehtivä aikakäsitys
Ryhmä on ollut koossa melkein kuusi vuotta. He aloittivat pelaamalla RuneQuestia, mutta siirtyivät pian Dungeons&Dragonsiin, jonka Faerun-maailma on Taru sormusten herrasta -tyylinen maa haltioineen, örkkeineen ja kääpiöineen.
- D&D:ssä on muutenkin selkeät säännöt. Jos jossain tulee hämminkiä, niin sääntöjä voi aina muunnella. Pelinjohtaja on kuitenkin aina sääntöjen yläpuolella, Otto kertoo.
Yksi peli kestää yleensä muutaman kuukauden. Yhdeltä istumalta ei peliä saada koskaan päätökseen.
- Yleensä pelaamme iltaseitsemästä puoleenyöhön. Kesällä peli saattaa venyä auringonlaskusta auringonnousuun, Jan Varho sanoo.
Aikakäsitys on seikkailun tiimellyksessä vaihtelevaa, sillä joskus pelissä harpataan useiden kuukausien tai vuosien yli.
- Kerran kuuden sekunnin pelaaminen vei aikaa yli kaksi tuntia, Timo Tuomisto hymyilee.
Nuorten mukaan pelin viehätys piilee juuri siinä, että saa eläytyä jonkun toisen sielunmaisemaan. Toisissa maailmoissa retkeileminen vaatii myös paljon mielikuvitusta.
- Ensimmäisessä pelissäni hahmoni oli hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ihmisvihaaja. Se, jos mikä vaati eläytymistä, Noora nauraa.
Lisätietoa: www.orkkikerho.tk
Pauliina Talikka
