Sunnuntai

Musikaalihitistä kunniamarssiksi

TS/<br />Porilaisten marssi ja Runeberg kuuluvat yhteen yhtä kiinteästi kuin Albert Edelfeltin rumpalipojat ja Vänrikki Stoolin tarinat.
TS/
Porilaisten marssi ja Runeberg kuuluvat yhteen yhtä kiinteästi kuin Albert Edelfeltin rumpalipojat ja Vänrikki Stoolin tarinat.

Porilaisten marssi on kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergia tunnetuimmillaan - ja rajuimmillaan. Vuonna 1860 kirjoitettu Vänrikki Stoolin tarinoitten 20. runo on luultavasti ainoa sanoitus, jonka Runeberg koskaan sepitti valmiiseen melodiaan.

Marssin sävel ei siis alun perin ollut porilaisten. Luultavasti ei edes suomalaisten, vaikka siitä sittemmin tuli sekä Suomen puolustusvoimien kunniamarssi että Tasavallan presidentin seremoniamarssi. Marssin suosio on ylettynyt vieläkin laajemmalle: Virossa se on puolustusvoimien komentajan kunniamarssi.

Turkulainen historioitsija, professori Tauno Perälä löysi verenkaikuisen marssin taustalta monihaaraiset juuret. Alkuperäistä nimeä sille ei silti ole löytynyt

- Nimensä marssi sai 1800-luvun puolivälissä, samoin kuin nykyisen muotonsakin. Sitä ennen se toimi lähinnä näyttämömusiikkina ja muuntui sitten sotilasmarssiksi.

- Porilaisten marssin sovittaja Heikki Klemetti toteaa marssin syntyhistoriaa esitellessään, että siitä käytettiin ainakin nimityksiä "Bonaparten marssi Egyptissä ", "Kressin Marsch Maestoso" ja "Kressin juhlamarssi" . Runeberg itse muistelee sen nimenä olleen "Austerlitzin marssi".

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Marssin säveltäjäksi mainitaan usein saksalainen Christian Fredric Kress , joka toimi 1800-luvun alussa Helsingissä urkurina. Sävelmä on kuitenkin vanhempi. Yhdessä muodossaan se sisältyy 1700-luvun suosituimman ruotsalaistrubaduurin, C.M. Bellmanin , kokoelmiin.

Kress toimi myös Ruotsin vallan aikana kapellimestarina Viaporiin sijoitetussa Leskikuningattaren rykmentissä, jonka musiikkiohjelmaan marssi sisältyi. Kun valta siirtyi Venäjän tsaarille, sävelmä säilyi pianonsoiton harrastajien nuottivihkoissa.

von Döbelnin taistelujylinää

Vuonna 1851 marssi rymisteli kerralla suomalaisten tietoisuuteen. Silloin sai ensi-iltansa Fredrik Berndtsonin musiikkinäytelmä "Ur livets strid" , Elämän taistelusta. Musiikin siihen kokosi ja sovitti Turkuun sijoitetun krenatööripataljoonan ja samalla Turun Soitannollisen seuran kapellimestari Konrad Greve .

Näytelmä kuvasi vuosien 1808-1809 Suomen sotaa ja huipentui voitokkaaseen Lapuan taisteluun. Varsinaista taistelua ei teatteriyleisö saanut nähdä, mutta taistelun melske kuului kulissien takaa.

Greve valitsi melskettä säestämään esitetyn Kressin juhlamarssin. Sen kohokohdassa näyttämölle ilmaantui itse von Döbeln pukeutuneena Porin rykmentin univormuun.

Tämän esityksen jälkeen juhlamarssia alettiin yleisesti kutsua Porilaisten marssiksi.

Professori Perälän mukaan kappaleesta tuli tämän suosioiskun jälkeen isänmaallisissa suomalaispiireissä varsinainen iskelmä.

- Tunnettu muistelija Anders Ramsay kertoo, että kaartinpataljoonan lähtiessä itämaiseen sotaan vuonna 1854 järjestettiin Helsingin Seurahuoneella suuri juhla-aamiainen.

Näin Ramsay:

- Innostus oli sanoin kuvaamaton. Porilaisten marssin ja Maamme-laulun kaikuessa marssittiin ympäri salia ja juhlittiin, juotiin ja hyvästeltiin iltamyöhään saakka.

Ramsay osallistui myös tilaisuuteen, joka tunnetaan nimellä "Töölön jupakka". Antin päivän kunniaksi hän oli muutaman kaimansa kanssa järjestänyt samaan ravintolaan nimipäiväkekkerit. Tunnelman kohotessa käytiin varomattomiksi ja kohotettiin maljoja henkilöille, jotka voitiin tulkita keisarikunnan vihollisiksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nyt kajautettiin myös lauluja, jolloin vieraat toistensa käsikoulussa Marseljeesin ja Porilaisten tahdissa marssivat ympäri salia, kertoo Ramsay.

Perälän mukaan juhlalla oli kohtalokkaat seuraukset. Ramsay erotettiin yliopistosta ja karkotettiin Helsingistä. Mukana ollut lupaava tiedemies A.E. Nordenskiöld erotettiin toimestaan ja virastaan. Hän siirtyi Ruotsiin, jonka tiedeakatemia sittemmin niitti kunnian hänen tutkimusretkestään.

Porilaisten marssin herättämät tunnelmat johdattivat jo Suomen kohtaloita. Sanoja ei marssilla silti vieläkään ollut.

Topelius sepitti ensin

Ensimmäisen tunnetun version sepitti Zacharias Topelius , Runebergin ystävä ja oppilas. Hänen Porilaisensa oli varsin hillitty. Verta siinä oli vain nimeksi, ja sekin omaa:

- Taisteluun mennään pelottomasti veren tahrimassa asepuvussa, ja lopussa kiitetään sankareita, jotka ovat vuodattaneet sydänverensä, Tauno Perälä määrittelee.

- Sisällöltään laulu liittyy selvästi Berndtsonin kuusi vuotta aiemmin esitettyyn näytelmään.

Topelius itse kertoi kirjoittaneensa sanat veteraanijuhlaan vuonna 1858. Silloin oli kulunut tasan 50 vuotta Suomen sodan alkamisesta.

Niillä sanoilla laulettiin Porilaisten marssia seuraavana vuonna helsinkiläisessä seurapiirikodissa, jonne oli iltaa viettämään kutsuttu myös Vänrikki Stoolin ensimmäisen osan luomaa seurapiirisuosiotaan ujosteleva Runeberg. Topeliuskin oli läsnä. Hänen kertomansa mukaan Runeberg piiloutui isännän kanssa sivuhuoneeseen, josta hänet sai houkutelluksi vasta yhdessä laulettu Porilaisten marssi.

Näin kertoo Topelius:

- Äkkiä Runeberg seisoi salin ovella. Hän ei ollut ennen kuullut marssia laulettuna.

- Minä seisoin hänen lähellään. "Sinäkö kirjoitit nuo sanat?" hän kysyi.

"Minä".

"Mikset anna porilaisten itsensä laulaa?"

"Siihen pystyy vain Vänrikki", vastasin, huomautuksen satuttamana."

Runeberg ei vastannut. Muutamaa hetkeä myöhemmin hän lähti kotiinsa, ehkä pohtimaan Porilaisten kohtaloa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Marseljeesin mallin mukaan

Tauno Perälän mukaan Runeberg harkitsi ensin Topeliuksen sanojen sijoittamista Vänrikki Stoolin toiseen osaan, mutta muutti mielensä. Kun Vänrikin toinen osa ilmestyi 1860, siinä oli Runebergin oma, taistelun melskeiden ja verenvuodatuksen keskeltä isänmaan loistoa peräävä porilaisversio.

- Runebergia oli selvästi inspiroinut toinen Suomessakin suosittu sotaisa hymni, Marseljeesi, joka alunperin kantoi nimeä Reinin armeijan taistelulaulu . Se voittaa verisyydessään railakkaasti nykyisen Porilaisen, Perälä arvioi.

- Vapaasti käännettynä: meitä vastaan on kohotettu tyranniuden verta vuotava lippu. Isänmaan lapsia vastaan marssivat villisti ulvovat julmat sotilaat. He marssivat kuristaakseen poikanne ja toverinne. Tarttukaa aseisiin. Marssikaamme kunnes heidän likainen verensä täyttää jalanjälkemme.. .

Suomeksi Porilaisten marssia lauletaan Paavo Cajanderin 1889 ilmestyneen Vänrikin käännöksen mukaan, harvemmin myöhemmin valmistuneen Otto Mannisen version mukaan. Molemmat välittävät alkutekstin uljaan rajuuden, vaikka sanat ehkä kuulostavatkin jonkin verran jäykemmiltä ja vanhahtavammilta kuin Runebergin vauhdikas teksti.

Perälän mielestä Porilaisten marssiin ei ole olemassa yhtä ainoata ja oikeata sanoitusta:

- Jos sanoja pidetään liian väkivaltaisina, ei mikään estä laatimasta uusia, joista veret, hurmeet ja tappotantereet on hävitetty. Nimenkin voi muuttaa; niin on ennenkin tehty. Tehdään siitä vaikka Turkulaisten marssi: sen suosiohan lähti turkulaisen kapellimestarin sovituksesta, ja sen kuvaamassa taistelussa oli toki mukana turkulaisia joukkoja siinä missä porilaisiakin.

EVA LATVAKANGAS

TS/
TS/