Lukemisto

Sällvikin kartanon
vihreä emäntä

TS/Markku Ojala
TS/Markku Ojala

ällvikin kartano seisoo kallioisessa maastossa Pohjanpitäjänlahden länsirannalla. Pellot jäävät historiallisen tielinjan ja merenlahden väliin pitkänomaisena nauhana.

Paikallishistoriasta voi lukea, miten Sällvik siirtyi 1830-luvulla von Julinin suvulle ja Fiskarsin ruukille, joka kasvatti omaisuuttaan läntisellä Uudellamaalla kilpaillen maasta Billnäsin omistajasuvun Hisingerien kanssa. Fiskarsin mahtipatruuna John Jacob von Julin oli maatalouden uranuurtaja ja otti edelläkävijänä käyttöön myös vuoroviljelyn.

Nyt kartanoa emännöi Elsa Fromond, Julinin pojanpojan tyttärentytär, joka on palauttanut viljelykierron pelloille. Hän luottaa ranskalaissyntyisen miehensä Jean Fromondin kanssa biodynaamiseen tuotantoon, luomun vaihtoehdoista vanhimpaan ja haasteellisimpaan.

Tohtoripariskunta vaihtoi kemiantutkimuksen maanviljelyyn viisitoista vuotta sitten.

- Tämäkin on kemiaa. Luomu on taitolaji, jossa pitää tietää, mitä tehdään ja miksi tehdään, Elsa Fromond sanoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Karitsat ovat suurta herkkua

Biodynaamiset viljelijät vaalivat maan hedelmällisyyttä. Se onnistuu mm. kompostoinnin, viherlannoituksen ja vuoroviljelyn avulla. Sällvikin 80 peltohehtaarilla on kierrossa nurmea sekä syys- ja kevätviljaa, joista Fromondin sydäntä lähellä on perisuomalainen ruis. Monien biodynaamisten tilojen suosimaa spelttiä hän ei ainakaan vielä ole innostunut kokeilemaan.

Koska kemialliset lannoitteet ovat pannassa, pitää kartanossa olla karjaa tuottamassa lantaa. Fromondit ovat valinneet nupot herefordit, viisitoista rauhallista ja helppohoitoista emolehmää. Lisäksi lampolassa määkii seitsemänkymmentä uuhta.

Takavuosina valtaosa karitsoista päätyi ystävien ja sukulaisten ruokapöytään. Nykyisin Sällvikin luomukaritsa on kuuluisaa. Herkkusuut tilaavat sitä Helsingin parhaissa ravintoloissa, kuten Michelin-tähdillä palkituissa Chez Dominiquessa ja G.W. Sundmansilla. Huippukokkien mukaan laitumella kasvaneiden karitsojen liha on omaa luokkaansa.

- On ollut mielenkiintoista hakea ne asiakkaat, jotka arvostavat luomua ja joille meidän tavaramme riittää. Stockmann myisi päivässä niin paljon lihaa kuin me tuotamme vuodessa, Fromond arvelee.

Lampolassa hän asettuu luontevasti kuvattavaksi katraan keskelle. Aina ja Novus tunkevat lähelle ja ovat valmiita molemminpuolisiin hellyydenosoituksiin. Fromond ei ainoastaan tunne jokaista lammastaan nimeltä, hän osaa kertoa myös niiden luonteenpiirteet.

Tulevaisuus voi olla luomussa

Fromondit saavat käyttää Demeter-tuotemerkkiä, joka kertoo biodynaamisten tuotteiden valvotusta laadusta. Nimi tulee kreikkalaisesta mytologiasta, Demeteristä, kaiken kasvun äidistä.

Elsa Fromond haluaa uskoa puhtaitten elintarvikkeiden tulevaisuuteen, joskin sanoo tuottajana seisovansa väärällä puolella ruokaketjua. Viljelijä tekee suurimman osan työstä, mutta kauppa ottaa parhaan katteen.

- Jos on huono vuosi, mutta onnistuu siitä huolimatta saamaan hyvän sadon, ei työstään saa palkkiota. Hinnat vain ilmoitetaan syksyllä. En tiedä, miksi sitä ei pidetä kartellina, hän ihmettelee.

- Minusta luomu olisi paras tapa säilyttää Suomen pellot viljelyksessä. Se pitää pellot kunnossa ja tuottaa parempaa tavaraa, jota tulee kaiken lisäksi sopiva määrä. Luomua ei kuitenkaan pysty tuottamaan samalla hinnalla kuin tavanomaista tavaraa, sillä varsinkin biodynaaminen viljely vaatii monta työvaihetta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Fromond kavahtaa tulevaisuuden uhkakuvia, kuten geenimuunneltuja viljelykasveja. Hän pitää arveluttavana myös peltohehtaarien uhraamista järvikaislaa muistuttavalle ruokohelpille. Se on satoisa ja nopeakasvuinen bioenergiakasvi, mutta luokiteltu Yhdysvalloissa allergiaheinäksi.

Kaakkuri viihtyy Kuovilan mailla

Syksyn viimeisenä aurinkoisena päivänä Elsa Fromond pysähtyy karkeakarvaisen mäyräkoiransa Linan kanssa Pohjanpitäjänlahden rantakalliolle ja antaa katseensa viipyä peilityynessä meressä. Nämä rannat hän on suojellut vapaaehtoisesti.

Pohjanpitäjänlahti on noin viisitoista kilometriä pitkä, vuonomainen lahti, joka ulottuu Karjaanjoen ja Fiskarsinjoen suulta Tammisaareen. Uudenmaan Natura-kohteissa se on tärkein kapeiden murtovesien edustaja, monien kuvausten mukaan kuin Itämeri pienoiskoossa.

Toinen Fromondin perustama yksityinen luonnonsuojelualue sijaitsee Pohjan ja Kiskon järvialueella, joka on Etelä-Suomen oloissa harvinaista järvien ja lampien mosaiikkia. Kuovilan suojelualueen suuruus on 200 hehtaaria.

- Kuovila on kaunista ja karua, ja olin pitkään suunnitellut sen rauhoittamista kaakkurin vuoksi. Pohjanpitäjänlahti puolestaan on ollut harvaan rakennettu jo monien sukupolvien ajan. Molemmat suojelualueet on saatu aikaan osayleiskaavan avulla, ja kummassakin on kysymys kansallisten ohjelmien toteuttamisesta, Fromond sanoo.

Pohjan järviylänkö on yksi harvoja kaakkurin asuinpaikkoja Uudellamaalla. Alueella pesivät myös kuikka ja mustakurkku-uikku, laulujoutsen, kurki, huuhkaja ja varpuspöllö.

Sällvikin rannassa Elsa Fromond on saanut ihailla, miten tuhannet hanhet levähtävät lahdella muuttoretkiensä lomassa. Hän on myös nähnyt, miten sääksi yrittää rakentaa pesää korkean rantapuun latvaan.

Pehmeämpää metsänhoitoa

Elsa Fromond on yksi niistä kolmesta metsänomistajasta, jotka tänä syksynä saivat FSC-todistuksen kestävästä metsien hoidosta ja käytöstä. Hänen lisäkseen Stora Enson pilottihankkeessa ovat mukana Fiskarsin tytäryhtiö Ferraria ja Lahden kaupunki.

Metsien sertifioinnilla osoitetaan, että markkinoilla oleva puu on kestävästi tuotettua. Suomessa metsät on valtaosin sertifioitu PEFC-järjestelmän mukaan. Arvomaailmaltaan vihreämpi FSC (kirjainyhdistelmä tulee sanoista Forest Stewardship Council eli hyvän metsänhoidon neuvosto) on vielä harvinainen. Sen piiriin kuuluu vain 10 000 metsähehtaaria, joista Fromond omistaa 1400.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Järjestelmien suurin periaatteellinen ero on suhtautumisessa metsien suojeluun. FSC-metsissä arvokkaat luontokohteet turvataan, metsänkäsittelyä pehmennetään ja vesistöjen varteen jätetään kunnolliset suojavyöhykkeet. Näin talousmetsiin jää myös vanhaa puustoa, lahopuuta ja lehtipuita. Metsänomistajan pitää jättää viisi prosenttia metsämaasta suojeluun ja kaikkiaan kymmenen prosenttia päätehakkuiden ulkopuolelle.

- Minua kiinnostaa FSC:ssä kaksi asiaa: metsän monimuotoisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kunnioittaminen, mikä Suomessa koskee saamelaisia. Itse olemme koettaneet hoitaa metsiä tähän malliin jo aikaisemmin, Fromond kertoo. Hän uskoo järjestelmän sopivan varsinkin kaupunkilaismetsänomistajille, joiden ei tarvitse saada perintöpalstoistaan parasta mahdollista tuottoa.

WWF eli Maailman luonnonjärjestö suosittelee FSC:tä takuuksi uskottavasta metsäsertifioinnista. Elsa Fromond on WWF:n jäsen ja on kuulunut aikaisemmin myös sen hallintoneuvostoon.

Vihreys tarttui jo lapsuudessa

Kierros Sällvikin mailla vie kauniisti hoidettuun puistoon, jonka kasvihuoneessa viiniköynnösten oksat kantavat tummanpuhuvia terttuja. Kasvihuone antaa ruokapöytään myös tomaatteja, munakoisoa, paprikaa ja pinaattia. Mausteiksi voi poimia laakerinlehtiä ja rosmariinia.

- Olemme Jeanin kanssa molemmat innokkaita kokkeja. Valmistamme hyvää husmanskostia , kotiruokaa. Meillä on kirjastollinen keittokirjoja, Elsa Fromond hymyilee ja huomaa, että jos kartanossa olisi myös lypsykarjaa, he olisivat omavaraisia.

Keittotaidon mestari löytyy läheltä, sillä Fromond kuvailee äitiään inspiroivaksi ja taitavaksi ruuanlaittajaksi. Louise Ehrnrooth asuu Sällivikin kartanon päärakennuksessa, 1870-luvun uusrenessanssia edustavassa vaaleanpunaisessa unelmassa. Fromondien koti on siitä vain kivenheiton päässä.

Sata vuotta vanhassa keltaisessa jugendhuvilassa leijuu makuhermoja hivelevä tuoksu. Emäntä on leiponut pellillisen pikkupullia, mutta pahoittelee, ettei niihin ole käytetty oman tilan biodynaamista viljaa.

- Olen ollut vihreä lapsuudesta asti, sillä olen viettänyt kesät maalla ja käynyt lapsena metsässä isäni kanssa. Olen aina tykännyt hevosista ja koirista, kuten kaikki tytöt. Lisäksi pidän kovasti kalastamisesta ja sienestämisestä, hän kertoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- En kuitenkaan koskaan ahdistele aatteillani ihmisiä, vaan koetan olla suvaitsevainen myös niitä kohtaan, jotka ovat eri linjoilla.

Omat tyttäret, juristi Louise ja taiteita opiskeleva Anna ovat äidin mukaan varsin vihreitä - he eivät vain aina myönnä sitä. Sällvikin tulevaisuus on turvattu.

MERJA ILPALA

TS/Markku Ojala
TS/Markku Ojala
TS/Markku Ojala<br />Elsa Fromond kasvattaa nupoa herefordkarjaa. -Luomu olisi paras tapa pitää pellot viljelyksessä, hän sanoo.
TS/Markku Ojala
Elsa Fromond kasvattaa nupoa herefordkarjaa. -Luomu olisi paras tapa pitää pellot viljelyksessä, hän sanoo.