Lukemisto

Kysy luonnosta: Kuinka pyydystää orava?

TS/Jyrki Oja<br />Vikkeläliikkeisen oravan pyydystäminen ei ole helppoa.
TS/Jyrki Oja
Vikkeläliikkeisen oravan pyydystäminen ei ole helppoa.

Talomme vintillä asustaa oravia, jotka repivät eristeitä ja ovat jyrsineet myös tervapaperia ja höyrysulkumuoveja. Sisälle rakennukseen ne pääsevät räystäslautojen alta, ja vaikka syntyneen kolon tukkisikin, ne jyrsivät uuden nopeasti uuteen paikkaan. Pelottelemalla niistä ei eroon pääse. Onko oravien pyydystäminen esimerkiksi loukulla mahdollista ja mistä näitä loukkuja voisi hankkia? Meillä oravien aiheuttama tuho käy jo kukkaron päälle, sillä yläpohjan eristeiden korjaaminen on hankalaa ja kallista.

M.K, Turku

Neuvoja oravaongelmaan kysytään jatkuvasti ja asutusalueiden tiheä oravakanta tuntuu muuttaneen pysyvästi rakennuksiin asumaan.

Nykyään on jo harvinaista, että oravat rakentavat taajama-alueilla perinteisen risupesän. Tavallisimmin pesä tehdään linnunpönttöön tai sisälle rakennukseen. Myös rakennuksissa orava rakentaa pallomaisen pesän, jonka sisällä on pesäontelo. Luonnossa pesä eristetään ja vuorataan sammalilla ja naavoilla, mutta kulttuurioravat käyttävät eristämiseen vuorivillaa, tekstiilejä ja paperia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Oravaa on vaikea pitää poissa talojen rakenteista, koska tuuletuksen ja ilmastoinnin takia talossa on reikiä ja läpivientejä, joita orava suurentaa itselleen läpimentäväksi nakertamalla. Oravien pyynti on mahdollista tarkoitukseen suunnitellulla loukulla, mutta pyynti ei ole helppoa. Loukkuja tai loukunmyyjiä voi tiedustella Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimistosta. Pyydetyt oravat on syytä kuljettaa riittävän kauas pyyntipaikasta. Orava on rauhoitettu riistaeläin, jonka pyynnistä ja pyyntikaudesta päätetään erikseen vuosittain.

Mikä on ajanut hylkeet Airistolle?

Käymme kaveriporukan kanssa uistelemassa Turun saaristossa ja välillä myös Ahvenanmaan puolella. Erityisesti hieman ulompana merellä hylkeitä näkee usein ja Ahvenanmaan puolella näkee luodoilla joskus kymmenenkin hyljettä makoilemassa. Tänä syksynä olemme törmänneet hylkeisiin kolmasti aivan Airiston sisäosassa eli Naantalin aukolla ja Ruissalon edustalla. Tunnistimme yksin liikkuneet hylkeet harmaahylkeiksi luisusta päästä. Ihmettelimme havaintoja ja kysymys kuuluukin, että mitä ulkosaariston asukkaat tekevät näin sisäsaaristossa? Onko hylkeiden ravinto loppumassa vai mikä on ajanut ne tänne?

Uistelijat Turusta

Kysyjän kuvailema hylje oli varmasti halli eli harmaahylje, jonka tunnistaa suuresta koosta, luisusta otsasta ja pitkästä kuonosta. Toinen Suomen merialueen hyljelaji on norppa, jonka tuntee turkin kiehkuraiskuviosta, pienestä päästä ja lyhyestä kuonosta. Norppa elelee yleensä yksin tai korkeintaan muutaman yksilön löyhissä ryhmissä, kun taas harmaahylkeet elävät yleensä laumoissa. Ilmeisesti nuoret, vielä lisääntymiskyvyttömät hallit voivat kuitenkin liikkua pitkiäkin matkoja yksin tai muutaman yksilön laumoissa.

Vielä muutamia vuosia sitten hyljehavaintoja tehtiin Airiston alueella vain harvoin, mutta harmaahyljekannan kasvun myötä hylkeet liikkuvat myös sisäsaaristossa. Hyviä hylkeiden havainnointipaikkoja ovat kallioiset niemenkärjet, kuten Ruissalon Kolkanniemi ja Erikvallannokka. Yleensä hylkeistä näkee vain vedenpinnan yläpuolelle kohoavan pään, mutta joskus hylkeet nousevat luodoille lepäilemään myös Airistolla.

Säännöllisesti käytettyä hylkeiden lepäilyluotoa ei Airiston alueelle tiettävästi vielä ole syntynyt. Havaintojen perusteella vaikuttaa siltä, että harmaahylkeet vielä ainakin toistaiseksi vain vierailevat Airiston alueella. Syynä lisääntyneisiin hyljehavaintoihin on harmaahyljekannan kasvu. Kalaa Itämeressä riittää niin hylkeille kuin kalastajillekin, mutta myös hylkeet pyydystävät kalansa sieltä mistä ne sen helpoimmin saavat. Hylkeet syövät yksinomaan kalaa ja oppivaisina eläiminä ne tyhjentävät myös kalastajien verkkoja ja rysiä. Usein saalismenetyksiä pahemmaksi nousevat hylkeiden pyydyksille aiheuttamat vauriot.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Itämeren harmaahyljekanta on tällä hetkellä hyvin elinvoimainen, mutta sen sijaan norppakanta voi huonosti. Erityisesti Saaristomeren alueella norppien määrä on nykyisin pieni, ja monet aiemmin asutetut norppaseudut ovat tyhjentyneet.

Selvää syytä norppakantojen vähenemiseen Saaristomerellä ei tunneta, mutta on mahdollista että ympäristön kemikalisoituminen ja uudet ympäristömyrkyt ovat ainakin osasyy norppien katoon.

Ympäristömyrkyt rasittivat aiemmin hyljekantoja ja hylkeiden lisääntyminen oli heikkoa. Vanhojen ympäristömyrkkyjen, kuten DDT:n ja PCB:n pitoisuudet hylkeissä ovat vähentyneet, joten myrkkyuhka on näiden aineiden osalta pienentynyt.