Machu Picchu
ALEKSIS LEMMETYINEN
Yhdysvaltalainen tutkimusmatkailija Hiram Bingham teki yhden viime vuosisadan merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Bingham oli tullut Peruun etsimään inkojen kadonnutta kaupunkia, Vilcabambaa.
Oltuaan matkalla kolme viikkoa Bingham tapasi vuoristossa talonpojan, jolla oli salaisuus kerrottavanaan. Hopearahasta tuo talonpoika toimisi hänelle oppaana ja näyttäisi tien hylättyyn rauniokaupunkiin.
Urubambajoen ylitettyään ja viereisen vuorenhuipun päälle kiivettyään, hänen silmiensä eteen avautui näky, jota oli vaikea uskoa todeksi. Viidakon takaisin lunastamassa kaupungissa näkyi siellä täällä kivirakennelmia ja temppeleitä. Paikka nimettiin myöhemmin Machu Picchuksi, sikäläisen vuoren mukaan.
Rakennustaiteen mestariteos
Machu Picchu rakennettiin 1400-luvun puolivälissä kahden vuorenhuipun väliselle harjanteelle. Koko kaupunki on rakennettu myötäilemään vuorenrinteen ääriviivoja. Viljelyterassit nousevat pitkin vuorenrinnettä kaupungin molemmilta laidoilta. Harjanteen keskelle jää aukioita, temppeleitä ja muita asuinrakennuksia, ja nekin ovat useissa eri tasanteissa. Maisemat ovat musertavan kauniita.
Uskomattominta on kuitenkin inkojen kivenkäsittelytaito. Paikoittain kivet on leikattu niin tarkasti, että niiden saumakohtiin ei mahtuisi edes postimerkin hammasta. Se tosiasia, että suurimmat kivipaadet ovat 8 metriä korkeita ja painavat 300 tonnia, lisäävät epäuskoa entisestään.
Inkat eivät jättäneet paikkaa valittaessa mitään sattuman varaan. Kaupunki on suojassa, kauttaaltaan vuorten ympäröimänä. Inkojen pääkaupungista Cuzcosta sinne oli neljän päivän vaivalloinen kävelymatka. Kapeimmillaan vanhat inkapolut vuoren seinämillä olivat alle puolen metrin levyisiä. Yksikin harha-askel ja kovan onnen kulkija kohtasi matkansa pään, syvällä rotkon pohjalla.
Kaupungissa oli myös erinomaiset mahdollisuudet havainnoida auringon ja tähtien liikkeitä. Kaupungissa on niin inkojen kuin luonnon itsensä muovaamia paikkoja, jotka ovat soveltuneet havaintojen tekemiseen. Ne olivat tärkeitä etenkin maanviljelyyn laadittavien kalentereiden kannalta.
Aurinkojumalan lapset
Inkat uskoivat olevansa Intin, aurinkojumalan lapsia. Myytti alkoi Titicaca-järvellä olevasta Auringon saaresta (Isla del Sol, kuuluu Bolivialle). Siellä uskomusten mukaan Inti loi ensimmäisen inkakuninkaan Manco Capacin ja hänen vaimonsa/siskonsa Mana Ocllon . Koska heidän alkuperänsä oli jumalallinen, heidän verensä tuli säilyä puhtaana.
Vuosisatojen ajan, inkahallitsija nai puolisokseen aina oman siskonsa. Jalkavaimoja ja rakastajia sai olla, ja olikin useita, mutta he eivät koskaan saaneet yhtä suurta arvoa kuin inkavaltakunnan "ensimmäinen nainen". Sukurutsaus oli käytäntö ainoastaan inkahallitsijoilla.
Myytin alkutaipaleesta on vähän varmaa tietoa, mutta kultin keskukseksi muodostui jo varhain Cuzco. Siitä tuli inkavaltion hallinnollinen ja uskonnollinen keskus. Inkavaltion suuruuden aika alkoi v. 1438, jolloin valtaan nousi Yupangui Pachacutec . Hän aloitti uudistukset ja hänen valtakaudellaan valtakunnan rajat kasvoivat. Rajat siirtyivät pohjoisessa aina Quiton (Ecuador) korkeudelle asti ja eteläraja ulottui Keski-Chileen saakka. Tosin eteläraja saavutettiin vasta vuoden 1471 tienoilla, Pachacutecin pojan Tupacin toimesta. Valtio levittäytyi 100-300 km rannikolta sisämaahan päin. Valtakunnan koko oli n. 950 000 km² ja siihen kuului 9 miljoonaa ketchua-intiaania. Heistä 40 000 oli varsinaisia inkoja, joita ketchua-intiaanit palvelivat ja palvoivat, aurinkojumala Intin lapsina.
Palvontapaikka vai talvipalatsi?
Machu Picchun uskottiin toimineen auringonjumalan palvontapaikkana tai tärkeänä seremoniallisena keskuksena. Olettamusta tuki se, että alueelta löydettiin 173 luurankoa, joiden uskottiin olevan "Aurinkoneitsyitä", nuoria tyttöuhreja. Vasta 1980-luvulla pystyttiin todistamaan, että luurangot ovat jakautuneet kutakuinkin tasaisesti naisten ja miesten välillä. Vuonna 2000 saatiin selville, että vainajat olivat kaiken lisäksi eri ikäryhmistä. Pohja "uhrilahjoista" oli siis romutettu.
Myös olettamukset siitä, että kaupunki olisi ollut tärkeä sotilaallinen ja hallinnollinen keskus, ovat hiipuneet. Vaikka kaupungin arkkitehtuuri onkin mestarillinen, sieltä puuttuvat valtiovallalle oleelliset varasto- ja hallintorakennukset tyystin.
Hurjien ja mielikuvitusrikkaiden teorioiden jälkeen, tutkijat ovat päätyneet yllättävään ja kovin maanläheiseen olettamukseen: kaupunkia käytettiin inkahallitsijan ja inkaeliitin talvipalatsina.
Päätelmä tuntuu hetken työstämisen jälkeen todella loogiselta. Ilmasto on täällä huomattavasti leudompaa kuin Cuzcossa. Talven saapuessa Cuzcoon, inkojen eliitti siirtyi lomaparatiisiinsa ja leudompaan ilmanalaan.
Inkahallitsija Huayna Capacin kuoltua v. 1527 valtakunta jaettiin hänen poikansa Huascarin ja tämän nuoremman velipuolen Atahualpan kesken. Veljeksille tuli kuitenkin vallanperimyksestä kiistaa ja inkavaltio ajautui sisällissotaan. Atahualpa vangitsi ja surmasi Huascarin vuonna 1532. Samaan aikaan espanjalaiset valloittajat saapuivat Francisco Pizarron johdolla inkojen valtakuntaan. Vuosikausia kestänyt valtataistelu oli ravistellut ja heikentänyt inkavaltiota jo ratkaisevasti.
Helvetin esikartano aukeaa
Pizarro saapui sotilaineen Cajamarcan kaupunkiin vuoden 1532 lopulla. Marraskuun 11. päivä hallitsija Atahualpa otti vastaan espanjalaiset kaupungin torilla. Atahualpan saattueeseen kuului 80 000 sotilasta, joista tosin valtaosa jäi kaupungin ulkopuolelle estämään espanjalaisten mahdollinen pako. Espanjalaisten lukumäärä oli vain vaivaiset 167.
Pizarro kertoi Atahualpalle papin ja tulkin välityksellä Jumalasta, joka oli tehnyt Espanjan kuninkaasta koko maailman ja siten myös inkavaltion hallitsijan. Atahualpa ei raamattua ymmärtänyt vaan heitti sen maahan. Tästä espanjalaiset raivostuivat ja aloittivat silmittömän tulituksen. Seuraavien tuntien aikana tuhannet intiaanit menettivät henkensä. Teurastuksen päätteeksi Atahualpa otettiin vangiksi.
Espanjalaiset lupasivat vapauttaa Atahualpan mittavia lunnaita vastaan. Hänen vankityrmänsä tuli täyttää kultaesineillä lattiasta kattoon. Vankisellin koko oli noin 30 m², ja korkeutta sillä oli 2,5 metriä. Lopulta huone oli täytetty kullalla. Aarteiden arvoksi on mitattu nykyrahassa yli 40 miljoonaa euroa.
Valkoinen mies aloitti silloin kuitenkin sen mihin tulevina vuosisatoina totuttiin - hän petti sanansa.
Vapauttamisen sijasta Atahualpa tuomittiin kuolemaan. Pizarron järjestämässä näytösoikeudenkäynnissä hänelle luettiin syytteet pakanuudesta, moniavioisuudesta ja veljessurmasta. Heinäkuussa 1533 Atahualpa surmattiin espanjalaisella kuristusvälineellä, kaularaudalla. Teloitus suoritettiin tuhansien kauhistuneiden intiaanien silmien edessä.
Huascarin ja Atahualpan kuoltua inkavaltio oli täydellisessä kaaoksessa. Saman vuoden marraskuussa Pizarro valloitti inkojen pääkaupungin, Cuzcon. Valloittajat valitsivat Huascarin veljen Mancon nukkehallitsijakseen ja inkavaltion kohtalo oli sinetöity.
