LAURI INNA
Lämpötila on laskenut alle kymmenen asteen ja vettä sataa. Kura lentää ja pehmeä hiekka antaa periksi siihen uppoavalle nappulakuvioiselle renkaalle. Matala taianomainen pörinä täyttää Oripään lentokentän itäpuolella sijaitsevan metsäisen enduroradan, jota vielä 1980-luvun lopulla kiersi kilpaa satakunta moottoripyörää parasta aikaa tavoitellen.
Tämänpäiväisen kisan jokainen kuski näyttää olevan saman tallin leivissä. Syksyssä punoittavien mäntyjen välistä suhahtaa lähes perätysten viisitoista maastohaalareissa "kotarillaan" ratsastavaa hahmoa. Ne näyttävät metsästävän jotakin.
Kesäkuussa Porin Prikaatiin palvelukseen astuneista varusmiehistä 36 viettää alokasaikansa jälkeisen erikoiskoulutuskauden moottoripyöräkurssilla. Palveluksen lopulla ajettavat kilometrit sijoittuvat alkutalveen. Tammikuussa saapuvat puolestaan käyvät kurssin helmi-maaliskuussa, joten talviajoa harrastetaan Puolustusvoimissa toden teolla.
Talvella pyöriin asennetaan piikkirenkaat, joissa on noin 200 kuuden millin piikkiä per rengas.
- Piikkirengas toimii hyvin. Jäällä on parempi pito kuin kesällä missään. Kovalla asvaltilla rengas kuluu nopeasti eikä pidä lainkaan, kertoo moottoripyöräkurssia johtava yliluutnantti Juha Jalonen Porin Prikaatin kuljetuskeskuksesta.
Kahdessa vuodessa kuluvan kesärenkaan sijaan piikkirengas kestää Puolustusvoimien käytössä neljä talvea. Viimeksi tilatuista renkaista Jalonen sanoo säästäneensä huimat 200 euroa rengasparilta tarjouskilpailun avulla.
Neljä viikkoa pyörän selässä
Odotusten vastaisesti moottoripyöräkurssille on vähän halukkaita. Vaikka kurssi mahtuisikin palvelusajan parhaiden kokemuksien joukkoon, verottavat aliupseerikurssi ja muut alokaskauden jälkeiset koulutuslinjat pyörämiehiä niin, että liiaksi asti ei halukkaita A-ajokortillisia ole tarjolla.
- Käytännön syistä kurssille valittavilla on oltava A-kortti siviilissä, koska opettaja voi tällöin vetää kuuden hengen ryhmää. Siviilikortittomia opetettavia voi olla vain kaksi kerrallaan, ja tämä ei ole mahdollista kurssin puitteissa, Jalonen toteaa.
Kuukauden mittaisen kurssin ensimmäisen viikon teoriaosuus sisältää oppitunteja mm. tieliikennelaista, puolustusvoimien ajomääräyksistä sekä moottoripyörän rakenteesta ja käytöstä.
Toinen viikko kuluu raskaalla maastoajoleirillä, jolloin kelistä piittaamatta ajetaan kahdeksan tuntia päivässä. Myös kaatumiset kuuluvat asiaan, ja välillä jopa hieman sattuu. Maastoajoa seuraa viikko kaupunkiajoa Turussa.
Kurssin viimeisellä viikolla suoritetaan tutkinnot, minkä jälkeen keskitytään pyörien huoltoon. Tiiviin ohjelman aikana jokaiselle kertyy 600-700 ajokilometriä, ja jo viiden prosentin poissaolo kurssilta johtaa keskeytykseen.
- Tilanne on nyt hyvä, kun uusia pyöriä riittää niin, että jokaisella on oma pyöränsä. Päivittäiset huollot suoritetaan itse. Suuremmat huollot ja remontit Puolustusvoimat teettää maahantuojalla.
Palveluksen aikana varusmiesajajille kertyy noin 2500 ajokilometriä. Kurssin jälkeen kukin ajaa itsenäisesti oman yksikkönsä tehtävissä leireillä ja sotaharjoituksissa. Yleisimpiä ovat moottoripyörälähetin, -tiedustelijan ja -tunnustelijan tehtävät.
Alan harrastaja arvostaa kurssia
Neljävuotiaasta motocrossia harrastanut pioneeri Riku Petteri Tuominen nauttii kurssista. Runsas ajokokemus näkyy ulospäin. Vaativat märät suomontut ja puiden välissä olevat hiekkahyppyrit taittuvat juohevasti, ja ison miehen painonsiirrot ovat sulavaliikkeisiä.
- Kurssi on vaativa ja pidetty. Hien saa taatusti pintaan raskailla pyörillä, sanoo siviilissä 97 kiloista 250:stä Hondaa ajava Tuominen.
- Mahtavimmat kokemukset ovat olleet ison suon ylitys ja korkealle mäenharjanteelle kiipeäminen. Sellaisiin paikkoihin ei muuten pääse.
Pioneerikomppaniassa palveleva Tuominen toivoo saavansa ajaa mahdollisimman paljon palveluksensa aikana. Kurssin johtaja hieman lohduttaa:
- Pioneereilla toimintaetäisyydet ovat pitkiä, joten ajoakin todennäköisesti riittää.
Kalusto kunnossa
Vuonna 1999 alkoi Puolustusvoimissa itävaltalaisen KTM:n esiinmarssi ja siihen asti palvellut Yamaha sai siirtyä hiljalleen eläkkeelle. Aluksi hankittiin 400 kuutioista mallia, mutta kesäkuusta 2005 alkaen on hankittu uutta 625 kuutioista KTM 640 LC4 -mallia.
Kumpikin pyörä on säädetty tuottamaan 25 kilowattia, millä saavutetaan noin 140 km/h maksiminopeus. Tehot ja vääntö riittävät hyvin maastoajoon.
- Pyörät on ratastettu maastoon laittamalla taakse isompi ratas. 45-piikkinen voidaan vaihtaa jopa 52-piikkiseksi. Lisäksi pyöriin on asennettu kahvanlämmittimet ja 20 litran tankki vakiona tulevan 12 litran sijaan, opastaa yliluutnantti Juha Jalonen.
KTM:n kehuille ei näytä olevan rajaa. Pyörä tuntuu olevan juuri oikeassa käytössä kestäen hyvin sille asetetut vaatimukset. Se käyttäytyy rauhallisesti eikä yllätä helposti. Mittareissa olevat 25 000 kilometrin lukemat eivät tunnu missään.
Isommalla polttoainetankilla saavutetaan 300 kilometrin toimintasäde, ja samalla se suojaa kuljettajaa sekä pyörän jäähdytinkennoa kolhuilta. 157 kg painava pyörä on raskas ja korkea, joten se on fyysisesti vaativa.
- Pyörän käsittely maastossa on raskasta hommaa jopa liikuntaleiriin verrattuna, mutta kokematonkin pääsee pyörällä uskomattomiin paikkoihin, sanoo motoristin uraansa aloitteleva Porin Prikaatin henkilökuntaan kuuluva kurssilainen luutnantti Lauri Mukka.
