Sotasyyllisyyden juuret olivat 19. syyskuuta 1944 Moskovassa allekirjoitetussa välirauhansopimuksessa, joka päätti jatkosodan. Sen 13. artiklassa määrättiin, että "Suomi sitoutuu yhteistoimintaan Liittoutuneiden kanssa sotarikoksista syytettävien henkilöiden pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi".
Neuvostoliittolaisen kenraalieverstin Andrei Zhdanovin johtama Liittoutuneiden valvontakomissio ja Suomen Skdl-poliitikot loivat alkuvuodesta 1945 tulkinnan, että artikla koskee myös sota-ajan johtavia poliitikkoja. Oikeusministeri Urho Kekkonen oivalsi, että ratkaisuksi tarvitaan taannehtiva erikoislaki ja erityistuomioistuin.
Vastahankainen pääministeri J.K.Paasikivi myöntyi sen jälkeen, kun liittoutuneet pääsivät elokuussa 1945 Lontoossa sopuun sotarikollisuuden määritelmästä ja Nürnbergin sotilastuomioistuimesta. Suomen oli pakko syyttää myös poliitikkoja, koska näin tehtiin muissakin toisen maailmansodan häviäjämaissa.
Eduskunta hyväksyi lain sotaan syyllisten rankaisemisesta äänin 129-12.
Kekkonen saattoi nyt esittää Zhdanoville alustavan syytettyjen listan, josta löytyi neljä jatkosodan aikaista huippupoliitikkoa: 56-vuotias Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja ja entinen tasavallan presidentti Risto Ryti , 50-vuotias Suomen Pankin johtaja ja entinen pääministeri JukkaRangell , 50-vuotias Helsingin yliopiston professori ja entinen pääministeri Edwin Linkomies ja 59-vuotias Suomen Höyrylaiva Oy:n toimitusjohtaja ja entinen ulkoministeri Henrik Ramsay .
Zhdanov vaati piinapenkkiin myös 64-vuotiasta Elannon toimitusjohtajaa, entistä valtiovarainministeriä ja Sdp:n nokkamiestä Väinö Tanneria sekä 59-vuotiasta Helsingin yliopiston professoria ja entistä Berliinin-suurlähettilästä Toivo Kivimäkeä .
Virkamies Kivimäen syyksi luettiin puutteelliset raportit, Tannerin taas kuuluminen hallitusten ulkoasiainvaliokuntaan. Niinpä syytetyiksi piti napata kaksi muutakin valiokunnan jäsentä: Kansallispankin johtaja ja entinen toinen valtiovarainministeri Tyko Reinikka , 57, sekä pastori-maanviljelijä ja entinen opetusministeri Antti Kukkonen , 55.
Oikeudenkäynti alkoi Säätytalossa marraskussa 1945. Syytetyt saivat välillä vastata vapaalta jalalta, väliin taas Katajanokan vankiselleistä tuotuina.
Tuomioista koitui poliittinen kriisi. Zhdanovin varamies, kenraaliluutnantti Grigori Savonenkov raivostui saadessaan vihiä liian lievistä rangaistuksista. Rajun poliittisen paineen alla tuomioistuin hyväksyi kovemmat tuomiot äänin 8-7.
Ryti tuomittiin helmikuussa 1946 "erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tapahtuneesta virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi" kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Muut tuomittiin samasta rikoksesta vankeusrangaistuksiin. Rangell sai kuusi vuotta, Linkomies ja Tanner viisi ja puoli vuotta, Kivimäki viisi vuotta, Ramsay kaksi ja puoli vuotta sekä Kukkonen ja Reinikka kaksi vuotta.
Kukaan sotasyyllisistä ei joutunut istumaan Sörnaisten keskusvankilassa koko tuomiotaan. Kukkonen ja Reinikka pääsivät ehdonalaiseen vapauteen lokakuussa 1947, Ramsay jouluaattona 1947, Tanner ja Linkomies marraskussa 1948 ja Rangell helmikuussa 1949.
Vaikeasti sairas Ryti armahdettiin toukokuussa 1949. Presidentti Paasikivi armahti samaan syssyyn Kivimäen, Tannerin, Linkomiehen ja Rangellin jäljellä olevista tuomioista.
