Tänä vuonna 100 vuotta täyttävän Kuurojen Liitto ry:n julkaisema 560-sivuinen, hyvin kuvitettu historia kertoo viittomakielisten tien 1800-luvulta nykypäivään. Vaikka se keskittyykin koulutukseen, niin viittomakielisten taival nidotaan myös laajempiin kokonaisuuksiin.
Kuuro, kuuromykkä, kuulovammainen tai viittomakielinen. Siinä lyhykäisyydessään erilaisia näkemyksiä, joita viittomakielisistä on käytetty. Pitkään kiisteltiin siitä, onko kyse kielivähemmistöstä vai vammaisryhmästä. Viittomakieliset eivät itse pidä itseään vammaisina. Vasta 1990-luvulla yleistyi termi viittomakielinen tai viittomakieltä käyttävä.
Heidän asemansa on ollut usein hankala, koska heiltä kiellettiin viittoman käyttö, vaikka ensimmäiset kuurojen koulut perustettiin jo1860-luvulla. Viranomaiset eivät katsoneet hyvällä kuurojen liittymistä yhteen, vaikka ensimmäinen yhdistys perustettiin Turkuun jo 1886, ja Kuurojen Liittokin 1905.
Kirja antaa perusteellisen kuvauksen viittomakielisten matkasta tasa-arvoon muiden ihmisten kanssa. Ennakkoluulot ovat istuneet hyvin sitkeässä ja niihin törmätään jatkuvasti jokapäiväisessä elämässä. Myös viittomakielisten ammattikirjo on laajentunut muun muassa erilaisten apuvälineiden avulla.
Timo Moberg
Eeva Salmi ja Mikko Laakso: Maahan lämpimään. Suomen viittomakielisten historia. Kuurojen Liitto ry. 2005.
