Lihaksiin ja luustoon kohdistuvaan
kipuun akupunktio tuo usein helpotusta

TS/Jonny Holmén<br />Akuneuloja käytetään yleensä useampia samanaikaisesti. Ohuet teräsneulat työnnetään ihon läpi tavallisesti 0,5-2,5 senttimetrin syvyyteen ja annetaan vaikuttaa 20-40 minuuttia. Välillä ääreishermon ärsykettä voidaan lisätä pyörittämällä neuloja.
TS/Jonny Holmén
Akuneuloja käytetään yleensä useampia samanaikaisesti. Ohuet teräsneulat työnnetään ihon läpi tavallisesti 0,5-2,5 senttimetrin syvyyteen ja annetaan vaikuttaa 20-40 minuuttia. Välillä ääreishermon ärsykettä voidaan lisätä pyörittämällä neuloja.

TIMO MOBERG

Akupunktio sai länsimaissa uutta tuulta purjeisiinsa, kun helmikuussa 1972 Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin Kiinan vierailun aikana New York Timesin toimittaja joutui umpilisäkkeen leikkaukseen. Se suoritettiin akupunktiopuudutuksessa hyvin tuloksin ja uutinen levisi kulovalkean tavoin myös Suomeen.

Toki akupunktio oli rantautunut maahamme jo edellisellä vuosikymmenellä, mutta vasta 1972 perustettiin Suomen Lääkärien Akupunktioyhdistys, joka yhä kouluttaa niin lääkäreitä kuin fysioterapeuttejakin akupunktion käytössä.

Lokakuussa 1975 silloinen Lääkintöhallitus kielsi yleiskirjeellään akupunktion antamisen muilta kuin laillistetuilta lääkäreiltä ja hammaslääkäreiltä. Myöhemmin maa- ja metsätalousministeriö myönsi luvan eläinlääkäreille.

Lääkintöhallituksen lopettamisen myötä tilanne muuttui ja nyt mikään säädös ei määrittele akupunktiohoidon antamista.

- Laillistetun lääkärin ja terveydenhuollon ammattihenkilöstön kuten fysioterapeuttien antamaa hoitoa valvoo tällä hetkellä Terveydenhuollon oikeusturvakeskus TEO. Ammattihenkilökunnalla on myös voimassaolevat potilasvakuutukset. Lääkärikäynnistä potilas saa Kela-korvauksen, sanoo turkulainen lääkäri Jyrki Sihvonen , joka on myös Suomen Lääkäreiden Akupunktioyhdistyksen sihteeri.

Sihvonen myös kouluttaa lääkäreitä ja fysioterapeutteja akupunktiohoidossa, erityisesti akupisteiden löytämisessä.

- Käytössä olevat akupisteet ovat hyvin samanlaiset niin länsimaisessa kuin kiinalaisessa hoidossa. Niiden löytäminen edellyttää anatomian tuntemusta. Kun käsin tunnustellessa löytyy aristava piste, niin siihen kannattaa laittaa neula, sanoo Sihvonen.

Käytännössä akuneuloja laitetaan useita. Niiden kärjet ovat pyöristettyjä ja halkaisijaltaan noin 0,2 millimetriä. Ne laitetaan ihon läpi keskimäärin 0,5-2,5 senttimetrin syvyyteen. Tarvittaessa voidaan käyttää pitempiäkin neuloja.

Neulat eivät vaurioita hermoa, vaikka osuisivatkin siihen. Taitamattomasti laitetut neulat saattavat vaurioittaa verisuonia ja pitemmät neulat myös sisäelimiä.

Hoitokertojen määrä vaihtelee. Sihvosen mukaan 3-4 kerran jälkeen yleensä näkee, jos hoito tehoaa. Uusintahoidossa voi riittää yksikin kerta, mikäli potilas on herkkä hoidolle.

- Välttämättä ei kovin pitkiä sarjoja tarvita, vaikka tiedän monen akupunktiohoitoa antavan niitä suosivankin, painottaa Sihvonen.

Käsityserot hyvin pieniä

Salon seudun terveyskeskuksen johtava lääkäri Seppo Junnila on perehtynyt akupunktioon ja teki siitä väitöskirjansa lähes neljännesvuosisata sitten. Hänen mukaansa länsimainen ja kiinalainen akupunktio ovat hyvin lähellä toisiaan.

- Kiinalaiset puhuvat energiaradoista, me puhumme mieluummin ääreishermoston kautta välittyvistä impulssiärsykkeistä. Paljon on kyse myös siitä, pitääkö asiaa mystifioida vai ei. Potilaiden on joskus helpompi hyväksyä mystiset selitykset elinvoimasta kuin ymmärtää hermofysiologian mutkikkaita termejä, pohtii Junnila.

Kyse on ääreishermoston ärsytyshoidosta. Junnilan mukaan akupunktiota antavan lääkärin on tunnettava ihmisen hermoston rakenne, joka kehittyy jo sikiökaudella. Tuolloin syntyvät hermoradat, jotka sikiön kasvaessa etääntyvät toisistaan ja kulkevat kehossa eri syvyydessä. Toisaalta yksi rata saattaa vaikuttaa useisiin eri puolilla kehoa oleviin elimiin. Siksi jonkin pisteen ärsytys heijastuu eri puolille kehoa.

Suomessa eniten lihas- ja luustokipuihin

Suomessa akupunktiota käytetään eniten lihas- ja luustoperäisiin kipuihin. Suurin yksittäinen potilasryhmä ovat niska-hartiaseudun kivuista kärsivät. Myös selkä-, iskias-, olka- ja polven nivelrikkopotilaat saavat usein apua kipuun. Myös migreenissä ja jännityspäänsäryssä on saatu hyviä tuloksia.

- Hermokipujakin voidaan hoitaa, mutta se on usein hankalaa. Esimerkiksi kolmoishermosärky tai iskiaskipu vaatii yleensä pitempiä hoitosarjoja, sanoo Jyrki Sihvonen.

Suomessakin on käytetty akupunktiota myös leikkauksissa anestesian sijasta. Käyttö ei kuitenkaan ole kovin yleistä.

Akupunktiota käytetään myös monien muiden sairauksien hoitoon vaihtelevin tuloksin.

- Kolmannes potilaista ei reagoi akupunktuuriin, toinen kolmannes saa vaivoihinsa selvää helpotusta ja viimeisen kolmanneksen tulokset pitävät hoidon mainetta yllä ja tekevät työn myös lääkärille mielekkääksi, korostaa Seppo Junnila.

Tieteellinen näyttö ristiriitaista

Tuore British Medical Journal -lääketiedelehdessä julkaistu tähän asti laajin kontrolloitu tutkimus akupunktion tehosta jännityspäänsärkyyn julkaistiin heinäkuussa. Siinä 270 keski-iältään 43-vuotiasta saksalaispotilasta jaettiin kolmeen ryhmään, jossa yksi sai akupunktiohoitoa, toinen ryhmä ns. lumeakupunktiota ja kolmas ryhmä jäi ilman hoitoa.

Kahden kuukauden aikana potilaat kävivät hoidossa 12 kertaa puoli tuntia kerrallaan. Akupunktiohoidon ja lumeakupunktion välillä ei ollut merkitsevää eroa, mutta molemmat vähensivät selvästi päänsärkyä verrattuna hoitoa vaille jääneisiin potilaisiin.

Keväällä New Scientist -tiedelehti julkaisi brittitutkimuksen, jossa yksi luu-niveltulehduksesta kärsivä ryhmä sai akupunktiota, kahdelle ryhmälle annettiin hoitoa, jossa neulat eivät tunkeutuneet ihon läpi. Toiselle näistä ryhmistä kerrottiin neulojen olevan oikeissa vaikuttavissa kohdissa.

Pelkkä väite näytti tehonneen ja lisänneen elimistön omien mielihyvää ja kipua vähentävien endorfiinien määrää. Sama tilanne oli todellista hoitoa saaneilla ja heillä asia todennettiin myös aivojen magneettikuvauksella. Siinä aivojen kivun kokemuksiin liittyvä alueen todettiin aktivoituneen.

- Tulokset ovat pitkään olleet samansuuntaisia. Ongelma on tutkia ns. lumeakupunktiota, koska vaikuttavia pisteitä on kehossa ainakin kuutisensataa. Jokainen pistos, vaikkei osukaan aivan kohdalleen, lähettää ärsykkeen, joten pelkästä lumevaikutuksesta ei ole kyse, painottaa Junnila.

Hänen mukaansa kaksoissokkokokeita on tehty leikkauspotilaille anestesian jälkeisen pahoinvoinnin ja suolilaman hoidossa. Tuolloin ei osaston henkilökunta eikä potilas tiedä, onko hän saanut akupunktiohoitoa vai ei. Näissä tutkimuksissa on todettu selvä ero akupunktion hyväksi.

- Siten edellä olevat tutkimustulokset ovat täysin ymmärrettäviä. Kummassakin tapauksessa akupunktiohoito ja ns. lumeakupunktio antavat selvästi paremman hoitotuloksen kuin hoitamatta jättäminen, sanoo Junnila.

TS/Jonny Holmén<br />Akuneulan oikea pistopaikka löytyy käsin kokeilemalla. Yleissääntö on, missä kipu, siinä piste.
TS/Jonny Holmén
Akuneulan oikea pistopaikka löytyy käsin kokeilemalla. Yleissääntö on, missä kipu, siinä piste.