Kielijuttu: Punainen
kukko
Mistä tietää sanan iän? Onko mökillä makkaranpaistoon tarvittava takkavalkea vanhempi kuin takkatuli ? Suomen murteissa tulta merkitsevää valkeaa käytetään lännessä, tuli on käytössä idässä.
Tuli on vanhin tulta tarkoittava sana kielikunnassamme. Valkea on tulen synonyymina nuori sana. Tämä selviää siitä, että tulella on äänne- ja merkitysvastineet kaikissa lähisukukielissä ja etäsukukielissäkin samojedia myöten.
Vepsässä, vatjassa ja virossa sana on vielä aivan samannäköinen kuin suomessa: tuli. Sana on siis kuulunut yhteiseen sanavarastoomme jo ennen kuin kielet ja puhujat ovat alkaneet erkaantua toisistaan.
Sen sijaan valkealla on roihua merkitsevä vastine vain virossa: valge . ( Valkea tarkoittaa suomessa myös valkoista, valoisaa ja vaaleaa. Nämä merkitykset ovat vanhempia, sillä niille on vastineita kaikissa lähisukukielissä.)
Kun puhutaan, että valkea roihun merkityksessä on nuori sana, tarkoitetaan silti satoja vuosia. Länsimurteissa tuli -sanan syrjäytyminen on alkanut keskiajalla, Etelä-Pohjanmaan asuttamisen aikaan. Tämä selviää nimistöä tutkittaessa: tuli -nimet sijaitsevat Etelä-Pohjanmaalla alueen vanhimmilla asumapaikoilla.
Tulta tarkoittaneen valkean on päätelty olleen alkuaan kiertoilmaus. Sanalla korvattiin tuli tietyissä aroissa tilanteissa, esimerkiksi tervahautaa poltettaessa. Pelättiin näet, että tuli suuttuisi nimittelystä eikä tottelisi ihmistä. Valkea ei ollut ainoa kiertoilmaus, vaan tulta kutsuttiin punaiseksi kukoksi , ketuksi , eläväksi .
Valkealla ja tulella saattoi olla myös eri tehtävät: tuli oli tarkoituksella sytytetty, valkea oli vahingossa päässyt palo, kuten kulovalkea tai nokivalkea . Toisin paikoin valaistukseen tehtyä roihua kutsuttiin valkeaksi , muuten käytettiin tuli -sanaa.
Nykyisin puhutaan kuitenkin yleisemmin tulesta kuin valkeasta . Luultavasti syy on se, että kun tulesta tuli tabusana, se korvattiin valkealla , josta taas muodostui kartettava sana - joten puhuttiin taas tulesta . Tutkimus 1930-luvulta kertoo, että nuoret käyttivät sanaa tuli , vanhat valkea . Vermlannin suomalaisten keskuudessa valkea muuttui kielletyksi sanaksi, jolloin tuleen viitattiin sanalla eläväinen . Tällaisia sanatabuja on kielessämme muitakin. Esimerkiksi karhua kutsuttiin otsoksi ja mesikämmeneksi .
Sanakirjassa tuli on yleiskielinen sana. Valkea määritellään ylätyyliseksi ja kansankielessä käytettäväksi. Tästä huolimatta on ilmauksia, joissa sanat ovat aivan samanarvoisia. Voidaan siis puhua aarnitulesta tai aarnivalkeasta , kokkotulesta tai -valkeasta , päretulesta ja -valkeasta . Ainoa vaihtoehto sen sijaan on helavalkea , rakovalkea , vainovalkea .
Koska valkea on säilynyt vanhahtavissa sanoissa, se itsekin tuntuu vanhalta. Kielitaju on tällaisissa asioissa helposti huijattavissa.
Riitta Hyvärinen kielentutkija
Lähteet: Suomen kielen perussanakirja. Kotus 1990-1994. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kotus ja SKS 2000. Tuomi, Tuomo: Tuli ja valkea. Virittäjä
