Vainion sisarukset tutustuivat suunnistukseen jo alle kouluikäisinä.
- Isämme on suunnistanut pienestä pitäen ja hänen kauttaan sitten lajiin tutustuimme, Anna-Sofia muistelee.
Kun kaikki sisarukset harrastavat samaa lajia, herää väkisinkin kysymys: Kilpailevatko sisarukset keskenään?
- Vähäsen, tunnustaa Antti.
- Antilla ja Eero-Matilla on vain vuosi ikäeroa, joten he kilpailevat joskus jopa samoissa sarjoissa, Anna-Sofia lisää.
Menestyksen resepti
Menestystä ei heru ilman kovaa työtä.
- Pitää harjoitella paljon ja löytää rastit, sanoo Antti.
Vainion sisarusten harjoitusohjelmaan kuuluu muun muassa juoksuharjoituksia ja kuntorasteja. Viikonloppuisin kirmataan kisoissa. Kuulostaa melko rankalta touhulta.
- Joskus kisa-aamuisin mietin väsyneenä, että taas pitää lähteä, mutta se olo menee heti ohi, kun pääsee kisoihin, Anna-Sofia selittää.
Metsässä juostaan sekä päivällä että yöllä. Päiväsuunnistus on Antin mukaan kivempaa.
- Yöllä vauhti on vähän hiljaisempi, sillä pimeässä suunnistaminen on haastavampaa.
Anna-Sofia kertoo suosivansa yösuunnistuksessa selviä reittejä oikopolkujen sijaan, päivällä hän oikaisee helpommin.
Suunnistus on tarjonnut Anna-Sofialle, Antille ja Eero-Matille hienoja elämyksiä. Esimerkiksi Sveitsi, Norja ja Ruotsi ovat tulleet tutuiksi.
- Sveitsi oli hieno kokemus, siellä oli paljon enemmän korkeuseroja kuin Suomessa ja upeat maisemat, Anna-Sofia muistelee.
Äskettäin Vainion sisarukset kävivät suunnistamassa Skotlannissa. Onko Skotlannissa metsää missä voi suunnistaa?
- On siellä metsää, tosin se on sellaista pusikkoa, vastaa Anna-Sofia.
Metsässä juostessa sattuu ja tapahtuu.
- Joskus on pitänyt uida ojan yli ja pari kertaa olen uponnut suohon, Anna-Sofia muistelee.
Antilla on vauhdissa hajonnut kompassi muutaman kerran.
- Kerran krapasin sillä auton ikkunaa, ja laite halkesi.
Koulusuunnistus ei kehitä
Anna-Sofia on sisaruksista ainut partiolainen. Partiossa suunnistusharrastuksesta on luonnollisesti hyötyä, mutta myös haittaa.
- Vaelluksilla ja kilpailuissa kartta lyödään yleensä aina käteeni ja sanotaan, että suunnista sä, ettei eksytä.
Antilla on sanottavaa koulusuunnistuksesta.
- Se on aivan turhaa, ei kehitä yhtään.
- Maasto on liian tuttua, rastit löytää ilman karttaakin, lisää Anna-Sofia.
Suunnistuskilpailuissa voisi kuvitella olevan helppo huijata rasteja siirtelemällä tai perässä juoksemalla. Onko näin?
- Rasteja ei siirrellä, mutta jotkut peesaavat eli juoksevat perässä. Siltä ei oikein voi välttyä, jos rata on sama, kertoo Anna-Sofia.
Maallikkona tulee pohtineeksi usein erästä asiaa: Miten ihmeessä ne kireät suunnistusvaatteet saa puetuksi ylle?
- Ihan samalla tavalla kuin tavallisetkin vaatteet, ei se ole vaikeaa. Anna-Sofia tokaisee.
Suunnistuksen hyviä puolia listattaessa tärkeäksi seikaksi nousee metsässä oleminen. Eero-Matin mielestä laji on yksinkertaisesti kiva.
- Suunnistus on siitä hyvä urheilulaji, että siinä ei tarvitse olla niin näkyvissä kuin vaikkapa juoksukilpailuissa, Anna-Sofia pohtii.
Suunnistus tarjoaa myös kulinaristisia elämyksiä.
- Saa syödä mustikoita, nauraa Antti.
Saara-Maija Kallio
