- Ei, se on jalava, ota koivusta, neuvoo Erkki Lähde alun perin irakilaista Maidi Jalalia tai Valtteria, kuten häntä työkaverit kutsuvat - koivu kun on kumminkin se perinteinen vihtapuu.
Toisaalta: miksi ihmeessä sen aina pitäisi olla koivu, eikö joku muu kävisi vaihtelun vuoksi, vaikka mänty? No ehkei mänty mutta joku muu lehtipuu?
Lähde on samaa mieltä:
- Ei vihtaa toki tarvitse koivusta tehdä. Esimerkiksi haapa käy hyvin. Tammesta tulee myös oikein hyvä, jos vain raaskii siitä tehdä. Myös vaahteran tuoreista versoista saa vihdan, Lähde selittää.
Koivua taidetaankin käyttää ennen kaikkea siksi, että sitä kasvaa vähän joka paikassa. Ja tokihan se myös tuoksuu hyvältä, ja sen lehdet ovat sopivan kokoisia. Yksi hyvä syy tehdä koivusta on tietysti traditio: juhannukseen kuuluu koivu. Ylipäänsä juhannus on oivaa aikaa koivuvihdan tekemiseen, sillä heinäkuun jälkeen koivun lehdet eivät enää ole niin pehmeitä kuin vielä alkukesästä.
Niin että koivusta tehdään ja sillä hyvä.
Lisätään yhteenkuuluvuutta
Ja mikäs siinä: Erkki Lähteen mökillä Yläneellä on valmiiksi kaadettuna aimo kasa koivun taimia, ja mukana on nelisenkymmentä vihdantekijää Suomesta, Irakista, Kosovosta ja Venäjältä. Kyseessä on Varissuon Aluevalvonta ry:n järjestämä tempaus. Se on vuonna 2000 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on muun muassa huolehtia, että paikat Varissuolla pysyvät kunnossa.
- Lisäksi pyrimme lisäämään yhteenkuuluvuuden tunnetta alueen asukkaiden kesken, oli sitten kotoisin mistä tahansa, Lähde kertoo.
Tänä vuonna yhdistys on ennen tätä vihdantekopäivää järjestänyt kolme tempausta: pari tanssikurssia sekä tupakastavieroituskurssin.
- Varsinkin tanssikurssit ovat olleet hirmu suosittuja - tanssihan se onkin kontaktilajeista paras. Tälläkin kertaa oli tarkoitus, että tänne olisi tullut oikein alan asiantuntija neuvomaan, mutta valitettavasti hän joutui peruuttamaan tulonsa, joten nyt täytyy tyytyä minun ammattitaitooni, Lähde pahoittelee.
Vaan hyvinhän tuo näyttää sujuvan: ei siinä kauan nokka tuhise, kun ensimmäinen vihta on valmis. Tosin pikkulasten into on niin suurta, että sitä mukaa kun Lähde saa niputettua itselleen oksia, he jo ehtivät viedä niistä suuren osan. Mutta vihtominen näkyy lapsilla olevan hanskassa, vaikkei kotimaassa Irakissa moisesta taideta juuri tietää.
Ei kuulu jokamiehenoikeuteen
Ja se vihta syntyy näin:
- Ihan ensin mennään tuppipuukon kanssa - tuppipuukko ettei tulee haaveria - metsään ja haetaan ainekset. Mutta vihdantekoainesten hakeminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten on kysyttävä maanomistajalta lupa, Lähde muistuttaa.
Sen jälkeen kaikki onkin sitten vain enemmän tai vähemmän estetiikkaa, joskin kaikenlaisia pikkuniksejä vihdan tekemisen salatieteessä toki piisaa.
Ensinnäkin vihdassa kuten muussakin elämässä pätee, ettei suuri koko ole tärkein. Vihdan voi sovittaa selän kokoon: pienelle riittää pienempi.
Lähde opastaa ottamaan pieniä oksia, karsimaan niistä lehdet tyvipäästä ja asettelemaan ne maahan niin että lehden alapuoli tulee itseen päin - eli siis jää vihdan sisään.
- Kun oksia lisätään, kimppua kannattaa kiertää aina neljänneskierros, että oksat menevät eri puolille eikä tule sellaista epämääräistä läjää. Oksia lisätään niin kauan, että vihta on sopivan paksuinen varresta, Lähde neuvoo.
Kädensijasta hän kehottaa tekemään reilunkokoisen. Lisäksi käytäntö on opettanut, että lehdet kannattaa poistaa kädensijasta, sillä ne kuumenevat ja voivat vähän polttaa.
Ompelukerhossa ollaan
Seuraavaksi on vuorossa se ainoa hieman vaikea asia koko hommassa. Vihta pitäisi saada sidottua kiinni, eikä sitä tietenkään sovi tehdä kaupan narulla, törkeä ajatuskin. Sen sijaan otetaan pitkä nuori oksa - jokaisella on tähän vähän oma tapansa - ja kuoritaan oksa muualta paitsi ihan tyvestä, joka jätetään ikään kuin "neulaksi". Sitten taivutellaan tai väännellään oksaa joka kohdasta niin, että siitä tulee kuin vaijeri. Neulaa lukuun ottamatta varteen ei saisi jäädä yhtään kovaa kohtaa, koska siitä se sitten menee poikki jos on mennäkseen.
- Kannattaa lopuksi tarkkaan tunnustella, ettei kovia kohtia ole jäänyt. Kas noin, tämä alkaa jo olla aika nöyrää poikaa, Lähde näyttää.
Seuraavaksi pujotetaan neula kädensijan läpi kuin ompelukerhossa oltaisiin, kierretään vitsas kädensijan ympäri, sidotaan solmuun ja tehdään vielä toinen lenkki alemmas. Lopuksi siivotaan kanta eli veistetään puukolla siitä tasamittainen.
Sitten on enää jäljellä saunan lämmittäminen:
- Sellainen käytännön niksi vielä saunaan, että kun vihta laitetaan vesiämpäriin, niin ennen vihtomista kannattaa karistella vedet kiukaaseen, jolloin höyry lämmittää vihdan sopivaksi ja saa saunaan vielä hyvän tuoksun, Lähde sanoo.
Puusauna parempi
Ok. Sitten ei kun hommiin. Kun ihmiset ovat kuunnelleet ohjeet, vihtoja alkaa valmistua kunnioitettavaan tahtiin - tosin mukana olleet 11-vuotiaat kosovolaispojat tekevät mieluummin jousipyssyn nuolia - mutta muuten. Juhannuskin on jo useimmille tuttu juhla. Esimerkiksi Valtterin perhe on muuttanut Turkuun Hämeenlinnasta, jossa juhannusta on tullut vietettyä useampanakin vuonna, aika lailla tutunoloisesti:
- Hämeenlinnassa kävimme juhannuksena rannassa, jossa oli suuri kokko. Meillä oli mukana oma grillikin ja sitten nautimme ruoista ja juomista, Valtteri kertoo.
Omaa saunaa perheellä ei ole, mutta taloyhtiöstä toki sellainen löytyy:
- Käymme siellä ahkerasti - talvella tosin enemmän, kun kesällä hien saa pintaan muutenkin.
Vihtoja eivät irakilaiset olleet ennen tätä kertaa tehneet, joskin moinen kapistus oli tuttu ja testattu. Muutenkin suomalaisuuden perusasiat tuntuvat hyvin sisäistetyiltä: Valtterin mielestä puusauna on parempi kuin sähkösauna.
- Siitä tulee paremmat löylyt. En osaa sanoa miksi. Se on vähän sama kuin ruoassa - joku vain maistuu paremmalta.
Kesäyö ja rannalle sytytettävät tulet muuten muistuttavat Valtterin perhettä kotomaasta:
- Irakissa on vähän samantapainen juhla, jossa laitetaan kukkien keskelle kynttilä palamaan ja lipumaan jokea pitkin. Kun sen tekee, saa toivoa - vaikka vauvaa tai sitä että sota loppuu, Valtterin vaimo Aoda Ilshlai kertoo.
Tuttu juttu
Kosovolaiset Ademi Naxhije ja Daliv Nerxhivane puolestaan saavat vähän apua vihdan sitomisessa Aluevalvonta ry:n puheenjohtaja Kaleva Ruottiselta , mutta niin saavat monet suomalaisetkin - niin ettei se vihdansitominen ihan geeneissä taida olla.
- Kuulin tästä tapahtumasta työharjoittelun kautta - olemme nyt mukana ensimmäistä kertaa, kun lapsillakin on kesäloma, Naxhije kertoo.
He ovat olleet Suomessa nyt kuusi vuotta ja ehtineet siinä ajassa jo tottua yöttömään yöhönkin:
- Aluksi varsinkaan lapset eivät saaneet unta, kun oli niin valoisaa, laitettiin ikkunoihin paksut verhot, mutta nyt on jo totuttu, hän nauraa.
Naxhije ei ole ennen vihtaa edes kokeillut, sen sijaan inkeriläinen Mila Filina on saanut saunapureman jo äidinmaidossa. Vihtojakin on jo ehtinyt valmistua kolme kappaletta:
- Annan nämä lapsille tuliaisiksi Suomesta. Isä teki aikanaan vihtoja, ylipäänsä juhannuksen viettäminen on minulle tuttua.
Roope Lipasti
