Sunnuntai

"Tuli bonukset potkuina"

TS/Pasi Leino<br />Mervi Jokila, 31, ja Maarit Saarelainen, 40, ovat neuvottomia. - Pää on täynnä yhtä myllerrystä, että mitäs nyt? naiset sanovat.
TS/Pasi Leino
Mervi Jokila, 31, ja Maarit Saarelainen, 40, ovat neuvottomia. - Pää on täynnä yhtä myllerrystä, että mitäs nyt? naiset sanovat.

Työkaverukset Mervi Jokila , 31, ja Maarit Saarelainen , 40, ovat pussittaneet lakritsia Leafilla kuusi vuotta. Saarelaisen koko panos makeistehtaalle on 20 ja Jokilan 12 vuotta tiukkaa kolmivuorotyötä.

- Ei tätä oikein vielä pysty ymmärtämään, kaikki kävi niin äkkiä, naiset sanovat.

Saarelainen ja Jokila kertovat, että kun tehtaan ilmoitustaululle ilmestyi kutsu info-tilaisuuteen kymmenen aikoihin viime tiistaina, monet työntekijöistä ajattelivat sen liittyvän jollakin tapaa paperilakkoon. Pian levisi kuitenkin huhu, että kursseilla oleva pääluottamusmieskin oli kutsuttu paikalle.

- Se herätti epäilykset jostakin paljon vakavammasta, Saarelainen toteaa.

Koska myyntiaikeista tiedettiin, aavistelua mahdollisista tuotantosuunnitelmien muutoksista oli ilmassa.

- Kuvittelimme, että ehkä jokin yksittäinen osasto tai linja saatettaisiin lakkauttaa, Jokila sanoo.

Varttia vaille kaksi tiistai-iltapäivänä Leafin aamu- ja iltavuorolaiset kokoontuivat kuulemaan kohtaloaan. Tilaisuus oli nopea.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Siinä ei ollut mitään jossittelua tai vaihtoehtoja. Sanoma oli yksioikoinen; Turun tehdas lopetetaan.

Naiset kertovat ilmapiirin olleen hämmentyneen epäuskoinen.

- Ihmiset katselivat toisiaan, että aijaa. Työntekijöiden koulutuksiin oli satsattu viime aikoina erityisesti ja vajaa viikko sitten meille oli vielä esitelty käyriä, kuinka hyvin Leafilla menee, Saarelainen toteaa vakavana.

- Me saimme bonukset potkuina.

Työttömäksi jäävistä 80 prosenttia on naisia. Lähtijöissä on myös pariskuntia ja saman perheen sisaruksia sekä heitä, jotka muuttivat kymmenen vuotta sitten Turkuun, kun Leafin Oulun-tehdas lopetti.

Maarit Saarelainen on leafilainen jo toisessa polvessa. Portilla tuli notkuttua monet kerrat pikkutyttönä äitiä odotellessa.

- Äitini teki täällä töitä 40 vuotta, mutta ehti jäädä eläkkeelle hieman ennen lakkautusilmoitusta.

Mervi Jokila muistaa lapsuudestaan makean tuoksun, jota keuhkot tulvahtivat pullolleen tehtaan ohi pyöräillessä.

- Kaikille alueen lapsille oli selvää, että tuolla tehdään sitä nannaa. Eipä tehdä enää kauan, hän hymähtää.

Muistojen pehmentämät ilmeet vakavoituvat nopeasti ja varjot kulkevat kasvojen yli. Katseet hakevat paikkaa, johon karata.

Maarit Saarelainen on päättänyt katsoa irtisanomisnäytöksen loppuun saakka. Kotona häntä odottaa kaksi teini-ikäistä lasta, ja perhe on juuri selvinnyt toisen vanhemman puolisen vuotta kestäneestä työttömyydestä.

- Ehdimme jo huokaista helpoituksesta, kun mieheni sai vihdoin töitä tällä viikolla. Ja nyt tuli minun vuoroni.

Omaa nopeaa työllistymistään Saarelainen pitää epätodennäköisenä.

- Kun ajattelee, kuinka paljon työttömiä täältä tulee yhdellä kertaa, mahdollisuudet ovat aika olemattomat. Ehkä minusta tulee ikuinen kurssilainen, hän arvelee allapäin.

Mervi Jokila on päättänyt odottaa yt-neuvottelun tuloksia ja miettii vasta sitten elämäänsä eteenpäin. Molempien naisten suunnitelmissa häämöttää mahdollinen kouluttautuminen, alaa vain ei ole ehtinyt edes ajatella.

Tehdastyömaan tunnelmat vaihtelevat naisten mukaan lannistuneesta alakulosta hurttiin herjanheittoon.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

- Työmotivaatio on tipahtanut nolliin. Paljon kuuluu kommentteja, että onpas nyt kiire tehdä tehtaalle voittoa, kun kuitenkin heitetään pihalle, Jokila sanoo.

Maarit Saarelainen ja Mervi Jokila uskovat Leafilaisten kohtalon koskettavan jollakin tavalla useampia turkulaisia.

- Tehtaanmyymälässä kaksi rouvaa totesi äsken: "Me tultiin itkemään tänne teidän kanssa. Koko Turku on ihan sekaisin."

Tehtaanmyymälässä sinnikkäästi hymysuin asiakkaita palvelevalla Leila Sorsalla , 59, on takana 30 vuotta Leafin palveluksessa. Äkillisen asiakasmäärän hurjan kasvun perusteella hän arvioi turkulaisten reagoineen Leafin Turun tehtaiden lakkautusilmoitukseen voimakkaasti.

- Hyvin monet ovat kommentoineet tilannetta ja kertoneet olevansa pahoillaan meidän työntekijöiden ja koko Turun puolesta.

Sorsa uskoo Leafin tehtaiden olevan tärkeä osa turkulaisuutta.

- Leaf on vuosikymmeniä ollut luokkaretkien vetonaula. Monet opettajat ovat kertoneet, että usein karkkitehdasvierailu on se ainoa syy valita Turku matkakohteeksi, tehdasopastuksia myyntityön ohella vetävä Sorsa miettii.

- Eräs asiakas sanoi, että turkulaisten olisi noustava puolustamaan nyt omiaan. Pitäisi kuulemma järjestää mielenosoitus, kun sinappikin vietiin.

Sorsa uskoo, että kansanliike olisikin lähes ainoa tapa lähteä vaikuttamaan asiaan.

- Mitä muutakaan tässä voisi tehdä?

Työntekijöiden rakennuksessa, tehtaan porttia vastapäätä, puhisee vihainen mies.

- Kyllä nyt Heikki Huhtamäki kääntyy haudassaan, tokaisee Uolevi Lahti , 64.

Viimeiset vuodet Lahti on työskennellyt vanhan suklaatehtaan alakerrassa, yhden miehen koneella. Yhdessä työkaverin kanssa he tekevät pastilleja kahdessa vuorossa.

- Mielelläni olisin jatkanut töissä 68-vuotiaaksi.

Lahti on ollut tehtaalla 42 vuoden ajan. Pitkäaikainen entinen pääluottamusmies tunnetaan kovana lakkokenraalina.

- Kun lopetin luottamusmiehenä vuonna 1996, naisilla oli paremmat palkat kuin paperityöläisillä! Ennen väkeä saapui töihin tehtaaseen bussilasteittain. Sairaanhoitajatkin tulivat meille, kun täällä sai tuplasti paremman palkan, Lahti kertoo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Uolevi Lahti on kuitenkin pitänyt paitsi työläisten myös tehtaan puolta. Erityisesti miehen Venäjän-kontaktit ovat olleet talolle enemmän kuin hyödyksi.

- Meillä oli lomautusuhka vuonna 1992. Olin turistimatkalla Pietarissa, kun Jelena -niminen tulkki tuli bussiimme ja tiedusteli, onko paikalla turkulaisen makeistehtaan pääluottamusmiestä. Nainen tilasi siltä seisomalta mahtavan näyte-erän suklaata, Lahti muistelee ällistyttäviä tapahtumia.

Siitä alkoi suklaanmenekki Pietariin. Vuonna 1992 sitä tehtiin viisi tonnia ja jo seuraavana vuonna 14 000 tonnia. Kultavuosina 1993-1998 tehtaassa oli 1 100 työntekijää.

Vuonna 1998 Venäjälle tuli 400 prosentin inflaatio, ja suklaakoneet myytiin pois.

- Leaf avasi tehtaan Moskovassa. Tiesin siitä etukäteen, ja herrat hämmästeli, että kuinka se on mahdollista. Mulla on ystäviä siellä ulkoministeriössä, Lahti valaisee.

Hän sanoo, ettei Huhtamäen aikaan ei olisi tullut kuuloonkaan, että tehdas olisi myynyt pois muotteja ja reseptejä.

- Nyt pyydetään SAK:lta apua, ja miljoona ihmistä panee kaikki Leafin ulkomaantuotteet ostoboikottiin.

Huhtamäen eläkesäätiön rahat, ne huolettavat miestä.

- Sinne on kerätty tuotosta rahaa, ja meillä ennen kesäkuun loppua 1979 tulleet ovat voineet päästä eläkkeelle 60-vuotiaana. Mihin mahtavat nämäkin kymmenet miljoonat mennä, työntekijöillehän ne kuuluisivat, Lahti sanoo.

Töiden loppuminen on Lahden perheessä tuttua: vaimo Sinikka sai lähteä Rettigiltä vuonna 1999. Yritys piti kuitenkin väestään huolta maksamalla useiden vuosien palkan, ja nykyään vaimo on varhaiseläkeläinen.

Pariskunta asuu Leafin vieressä, tehtaan asunnossa joka aikoinaan oli herroja varten.

- Saapa nähdä uskaltavatko ajaa minut pois.

Kohta Lahdella on aikaa kirjoittaa tehtaan historiikkia, jota hän on valmistellut jo pitkään.

- Kun se ilmestyy, joillakin henkilöillä olisi paras olla nurmea kuonon päällä, mies virnuilee.

- Olen ollut talossa seitsemän toimitusjohtajan aikana, joista kahta olen kunnioittanut. Mutta kyllä se Huhtamäki oli omaa luokkaansa. Kerran kuussa kävi aina halaamassa tytöt.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

REBEKKA HÄRKÖNEN SARI MIETTUNEN

TS/Pasi Leino<br />- Olisin mielelläni ollut töissä 68-vuotiaaksi, sanoo Uolevi Lahti, 64-vuotias pastillintekijä.
TS/Pasi Leino
- Olisin mielelläni ollut töissä 68-vuotiaaksi, sanoo Uolevi Lahti, 64-vuotias pastillintekijä.
TS/Pasi Leino<br />Leila Sorsa, 59, pitää viimeiseen asti positiivista tunnelmaa yllä Leafin tehtaanmyymälässä. - Täällä palvellaan asiakkaita hymyillen, vaikka mikä olisi, hän sanoo.
TS/Pasi Leino
Leila Sorsa, 59, pitää viimeiseen asti positiivista tunnelmaa yllä Leafin tehtaanmyymälässä. - Täällä palvellaan asiakkaita hymyillen, vaikka mikä olisi, hän sanoo.