Sunnuntai

Louhisaari ravistaa tomut päältään

TS/Tuula Heinilä<br />Pirunkamari on kuin Flemingin aikaan. Upeat esineet ovat korvaamattomina suljettu käsien ulottumattomiin. Nyt Louhisaaressa mietitään näyttelyä, jossa kävijä saisi vaikkapa hypistellä kankaita tai tunnustella pienoismalleja.
TS/Tuula Heinilä
Pirunkamari on kuin Flemingin aikaan. Upeat esineet ovat korvaamattomina suljettu käsien ulottumattomiin. Nyt Louhisaaressa mietitään näyttelyä, jossa kävijä saisi vaikkapa hypistellä kankaita tai tunnustella pienoismalleja.

Louhisaaren linnaa herätellään Ruususen unesta, vaikka se ei siihen ole kunnolla ennättänyt edes vaipua. Väkeä on marsalkka Mannerheimin synnyinlinnaan virrannut vuosittain 15 000 henkeä. Uudistuksia on kuitenkin tehty viime vuosina niukasti. Puutarha ehätti pusikoitumaan, pysyvät näyttelyt keräämään taakseen kymmeniä esittelyvuosia.

Viime vuosi toi muutoksen. Louhisaari valittiin mukaan kahteen suureen kansainväliseen hankkeeseen, alueen valttina valinnassa olivat paitsi kulttuurihistorialliset arvot myös se, että se synnyttää riittävän suuren haasteen projektiväelle. Englannin kielestä nimensä lainaava Accu-hanke pyrkii luomaan linnasta tavoitettavan mahdollisimman monelle, pohjoismainen hanke luo puistoon kännykkään tukeutuvan opastusreitistön. Päälle vielä 350 vuotta täyttävän päärakennuksen juhla, joka poikii niin juhlakirjan, kunnostetun kunniapihan ja kylpylänä toimineen Merilinnan, raivatun polun Myllymäelle kuin puistonäyttelynkin.

- Kyllähän siellä aika paljon tapahtuu, museoviraston intendentti Lea Värtinen naurahtaa itsekin hieman hämmästyneenä louhisaarelaista vauhtia.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kankaita käsille, hajuja nenälle

Louhisaaren museonhoitaja Sari Tauriainen on silminnähden innostunut Accu-hankkeesta. Viidestä maasta on kustakin valittu mukaan yksi kohde, Suomesta sellaiseksi valikoitui Louhisaaren barokkilinna.

Accu-hanke rakentaa lähes mahdotonta yhtälöä. 350-vuotias linna on kulttuurihistoriallisesti niin arvokas, ettei siihen voi tehdä rakenteellisia muutoksia, mutta silti siitä pitää luoda kaikille soveltuva tutustumiskohde. Louhisaarelainen tunnelma pitäisi päästä aistimaan, oli heikkoutta sitten näössä, kuulossa tai raajoissa. Muut vieraat pääsevät nauttimaan parannuksista kuin siivellä.

- Viime syksynä meillä oli vammaisjärjestöjen edustajia kiertämässä ja heiltä saimme arvokkaita vinkkejä. Esimerkiksi näkövammainen törmäsi ensimmäisenä naulakkoon. No, nyt meillä on paremmat naulakot, joiden alempiin koukkuihin saa takkinsa niin pyörätuolilla liikkuvat kuin lapsetkin, Tauriainen sanoo.

Työtä on kolmivuotisen hankkeen ajaksi reippaasti. Liikuntaesteisen tie on raivattava ainakin ensimmäisen kerroksen suuren plasmatelevision luo, jonka ääressä voi tehdä virtuaalimatkan ylempiin kerroksiin. Huonokuuloisia varten on jo luotu induktiojärjestelmä, kuuroja varten tilataan Turusta maksutta tulkki. Heikkonäköisiä varten selkiytetään reitistöä niin, että sen pystyy taittamaan alkuperäisessä tunnelmassa ilman sähkövaloa, sokeille etsitään vielä jotain omaa.

- Tavoitteena on luoda jotakin kosketeltavaa, vaikkapa hypisteltävä kangas tai alueen pienoismalli. Ja hajuja olisi ihana tuoda. Nykyisin museossa tuoksuu jo meriheinä, jota on huonekalujen täytteenä, Tauriainen sanoo.

Linna elää yhä irrallaan kylästä

Kansan suussa Louhisaareen nimitetään määre kartano, ja sitä se todellisuudessa on ollutkin. Tauriaisen puheissa vilahtelee linna erotuksena naapurissa asuvan nykyisen kartanon väen kodista. Punamultaisen kartanon isäntä huolehtii nykyisin myös linnan puistoalueista, emäntä kahvittaa vieraat pysäköintialueen viereisessä kartanon kahvituvassa.

Louhisaaressa eletään osana Askaisten kuntaa rinta rinnan, mutta ilman tiukkaa kosketusta toisiin. Askaislaiset eivät juuri ole linnan pihapiiriä kuluttaneet. Entisaikaan linnassa asuivat ruotsinkielisen ylimystö, samaa kieltä puhui palvelusväki. Askaislaisiin he törmäsivät lähinnä kirkossa, joten luontainen etäisyys piti kartanon väen erillään rahvaasta. Sama eristäytyneisyys vallitsee yhä. Askaisissa on virinnyt halua levittää asutusta lähemmäs linnaa, mutta museovirasto on pannut hanttiin. Kiistaa on käyty maisemallisten arvojen ja asukasmäärän kasvattamisen välillä. Vähitellen asutus hiipii lähemmäs kartanoa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kuntalaiset eivät kuitenkaan ole vielä ottaneet linnaa aivan omakseen. Sinne ei ole ideoitu tempauksia tai elämyspuistoja, kurkkumarkkinat sentään tuotiin aiemmin lähimaastoon. Paisuneen markkinatapahtuman koettiin kuitenkin häiritsevän niin paljon linnan elämää, että tapahtuma siirrettiin kunnan omistamalle pellolle.

Mutta missä käytiin vessassa?

Louhisaaressa on aiemmin esitelty linnan lisäksi sivurakennuksen biljardi- ja käsityöhuoneet. Kaikki ovat henkineet säätyläisten elämää, ja vieraat ovat kummastelleet, missä täällä käytiin vessassa, missä laitettiin ruokaa, missä peseydyttiin.

- Varsinkin naiset ovat kiinnostuneita arkisista toiminnoista, Tauriainen sanoo. Hän osaakin esitellä, missä muinoin oli potan paikka, potta tosin on jo kadonnut vuosia sitten. Heti perään museonhoitaja rikkoo monen elättelemän mielikuvan saunassa synnyttäjistä. Se oli niitä tavallisten naisten juttuja, linnassa synnytettiin omassa makuuhuoneessa. Sinne syntyi myös Carl Gustaf Mannerheim .

Juhlavuonna Louhisaaressa paljastetaan linnan elämän arkisempi puoli. Toisen sivurakennuksen päädyssä oleva leivin- ja pyykkitupa on avattu yleisölle.

- Alunperin täällä oli keittiö, se kun haluttiin paloherkkänä erilleen päärakennuksesta. 1700-luvulla linnaan rakennettiin keittiö, ja tämä tila muutettiin pyykki- ja leivintuvaksi. Nyt tila on avattu yleisölle siinä asussa, missä se on aikanaan hylätty, Tauriainen sanoo.

Pari muutakin piharakennusta on saanut uuden silauksen. Mannerheimien lasten leikkimökki on siirretty vettyneeltä maalta puiden siimeksestä paremmalle paikalle, Merilinnaksi nimetty kylpylä on kunnostettu ja sen kiertää nyt hiekkapolku. Meri on paennut kauas, avoveteen johtaa useisiin metreihin venynyt kaislikko. Aikanaan kylpylän takaa olisi päässyt hyppäämään veteen.

Merilinnassa vieraat pääsevät sisälle vain ensimmäiseen salinosaan, taaimmaisiin voi kurkkia vain ikkunoista. Kylpylätunnelmaa ei talossa enää koe, kuparipaljut ja suihkut on hävitetty aikaa sitten.

- Sodan jälkeen täällä asui evakkoperhe, Tauriainen sanoo.

Sisustaja etsii jopa lattiavinkkejä

Viime vuodet Louhisaari on ollut erityisesti eläkeläisryhmien suosiossa, mutta Suurin Suomalainen -äänestys on nostanut Louhisaaren kiinnostuksen piikkinä ylöspäin. Naantalin matkailun toimitusjohtajan Maritta Lindqvistin mukaan aiemmin oppaat viittoivat kätensä kipeiksi kohti Muumimaata, nyt sormi piirtää reittiä Louhisaareen. Se kilpailee suosiosta jo Kultarannan kanssa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kun veteraaneille ja lotille Louhisaari on ennen kaikkea Suuren Miehen synnyinlinna, uudet tutustujaryhmät löytävät aivan toisia syitä saapua linnaan. Sisustuksesta innostuneet tulevat hakemaan sisustusvinkkejä, esimerkiksi pesutuvan lattiasta on jo muutama omakotitaloa rakentava imenyt innostusta oman kodin lattiaan.

- Joku jo veikkasi, että 1600-1700-luvut ovat tulossa muotiin. Jo se olisi aikakin, keskiaika on ollut in niin pitkään, Tauriainen sanoo.

Puutarhamatkailijat imevät Louhisaaressa vaikutteita englantilaisesta maisemapuistosta, jossa on jotain pehmeää ja kaarimaista, luonnonmukaisesti leviäviä niittykasveja ja vapaasti kasvaneita puita, ei mitään tiukkaan sidottua ja nyrhittyä.

Puutarhaan liittyy myös yksi Louhisaaren kesän uutuuksista: kännykkäpuisto. Kolme eri reittivaihtoehtoa kuljettavat kännykänhaltijaa ympäri puiston ja näyttöön napsahtaa tietyssä kohdassa uusi viesti. Se saattaa kertoa puutarhan historiasta, kukista, jopa kummituksista. Museoviraston puutarhatutkija Satu Frondelius on käynyt tarkkaan läpi puutarhan historian. Gretel Hemgård, joka on suunnitellut muun muassa Hvitträskin puutarhan Kirkkonummella, on luonut myös Louhisaaren uuden puutarhan. Sen myötä kunniapiha on saanut pyörätuolillakin helppokulkuisen kivituhkapinnan sekä sadat hempeinä kukkivat tulppaanit.

- Mietoistenlahti on tuossa aivan vieressä, ainutlaatuinen Natura-lintulahti. Täällä me aamuisin kuuntelemme, kun kurjet huutavat. Ai niin, käyväthän täällä bongaritkin, Tauriainen havahtuu ajatukseen. Museoksi linna on lumonnut hämmentävän laajan joukon suomalaisia.

ERJA HYYTIÄINEN

TS/Tuula Heinilä<br />Louhisaaren linna on saanut uutta puhtia juhlavuonnaan. Puutarha on siisiytynyt, arkielämää esittelevä leivintupa on avattu yleisölle, Suurin suomalainen -äänestyksen voitto vetää vilkkaasti väkeä marsalkka Mannerheimin synnyinlinnaan.
TS/Tuula Heinilä
Louhisaaren linna on saanut uutta puhtia juhlavuonnaan. Puutarha on siisiytynyt, arkielämää esittelevä leivintupa on avattu yleisölle, Suurin suomalainen -äänestyksen voitto vetää vilkkaasti väkeä marsalkka Mannerheimin synnyinlinnaan.
TS/Tuula Heinilä<br />1600-luvulla Louhisaaren maille istutettu pikarililja on taistellut läpi vuosisatojen.
TS/Tuula Heinilä
1600-luvulla Louhisaaren maille istutettu pikarililja on taistellut läpi vuosisatojen.
TS/Tuula Heinilä<br />Matkailijat eivät enää saa vaeltaa rikkaasti sisustetussa linnassa omin päin, vaan mukaan lähtee aina opas. Sari Tauriainen (vas.), Nina Nordström, Camilla Adolfsson ja Maarit Pösö varmistavat, että matkailijat saavat monipuolisen kuvan Louhisaaren kartanosta ja sen historiasta.
TS/Tuula Heinilä
Matkailijat eivät enää saa vaeltaa rikkaasti sisustetussa linnassa omin päin, vaan mukaan lähtee aina opas. Sari Tauriainen (vas.), Nina Nordström, Camilla Adolfsson ja Maarit Pösö varmistavat, että matkailijat saavat monipuolisen kuvan Louhisaaren kartanosta ja sen historiasta.
TS/Tuula Heinilä<br />Merilinna on kunnostettu päärakennuksen 350-vuotisjuhlia varten. Sari Tauriainen päästää opasjoukkoineen vieraat vain vanhan kylpylän etummaiseen huoneeseen, taaimmaisiin osiin voi kurkkia ikkunoista.
TS/Tuula Heinilä
Merilinna on kunnostettu päärakennuksen 350-vuotisjuhlia varten. Sari Tauriainen päästää opasjoukkoineen vieraat vain vanhan kylpylän etummaiseen huoneeseen, taaimmaisiin osiin voi kurkkia ikkunoista.
TS/Tuula Heinilä<br />Leivintupa on siinä asussa, mihin sen viimeiset käyttäjät ovat tilan jättäneet. Sisustuksesta kiinnostuneille tila on jo antanut vinkkejä siitä, miten monin tavoin lattian voi päällystää.
TS/Tuula Heinilä
Leivintupa on siinä asussa, mihin sen viimeiset käyttäjät ovat tilan jättäneet. Sisustuksesta kiinnostuneille tila on jo antanut vinkkejä siitä, miten monin tavoin lattian voi päällystää.
TS/Tuula Heinilä<br />Linnan katossa oleva maalaukset kertovat, että linna on aina ollut lintuystävien paikka. Naapurustossa oleva Mietoistenlahden arvokas Natura-alue vetää puoleensa lintubongareita, jotka etsiytyvät myös linnan puistoon seuraamaan lentäviä.
TS/Tuula Heinilä
Linnan katossa oleva maalaukset kertovat, että linna on aina ollut lintuystävien paikka. Naapurustossa oleva Mietoistenlahden arvokas Natura-alue vetää puoleensa lintubongareita, jotka etsiytyvät myös linnan puistoon seuraamaan lentäviä.
TS/Timo Jerkku<br />Louhisaaren linnaan liittyvät tarinat lumosivat Daniel Aholan (vas.), Matti Jokisen, Jussi Kärpijoen ja Leonid Volkovin. 350-vuotisjuhlaansa viettävästä linnasta luodaankin nyt paikkaa, missä jokainen voi kokea elämyksen, oli kävijä sitten nuori tai vanha, sokea tai kuuro.
TS/Timo Jerkku
Louhisaaren linnaan liittyvät tarinat lumosivat Daniel Aholan (vas.), Matti Jokisen, Jussi Kärpijoen ja Leonid Volkovin. 350-vuotisjuhlaansa viettävästä linnasta luodaankin nyt paikkaa, missä jokainen voi kokea elämyksen, oli kävijä sitten nuori tai vanha, sokea tai kuuro.
TS/Timo Jerkku<br />Netta Backman (vas.) ja Camilla Adolfsson herättävät opastuksellaan Louhisaaren henkiin. Liedon Kirkonkulman koulun tokaluokkalaiset lumoutuivat linnan esineistä ja tarinoista, miinukseksi kertyi vain se, ettei linnasta löytynyt muumiota eikä salakäytäviäkään päässyt tutkimaan.
TS/Timo Jerkku
Netta Backman (vas.) ja Camilla Adolfsson herättävät opastuksellaan Louhisaaren henkiin. Liedon Kirkonkulman koulun tokaluokkalaiset lumoutuivat linnan esineistä ja tarinoista, miinukseksi kertyi vain se, ettei linnasta löytynyt muumiota eikä salakäytäviäkään päässyt tutkimaan.