Extra

Pyhän Jaakobin kirkolla vuosisatojen perinteet

TS/Jonny Holmén<br />Kirkon suojelupyhimystä Jaakob vanhempaa esittävä patsas on Christel Kirkuksen äidin lahja Pyhän Jaakobin kirkolle pyhiinvaellusmatkaltaan Espanjasta.
TS/Jonny Holmén
Kirkon suojelupyhimystä Jaakob vanhempaa esittävä patsas on Christel Kirkuksen äidin lahja Pyhän Jaakobin kirkolle pyhiinvaellusmatkaltaan Espanjasta.

Monet Pyhän Jaakobin kirkkotoimikunnan jäsenistä polveutuvat suoraan ikivanhoista suvuista, jotka jo vuosisatoja sitten ylläpitivät ja vaalivat kristillistä pyhättöä tällä Paimion vanhimmalla kristillisellä kirkkopaikalla.

Paimionjoen suualueella oli pitkään hyvin keskeinen asema paikallisten sekä merenkulkijoiden elämässä. Paimionjoki oli tärkeä kulkuväylä sisämaahan. Alueella sijaitsi myös markkinapaikka.

- Ennen kristittyjen Jumalaa täällä luultavasti palveltiin pakanajumalia, esimerkiksi hiittä, kirkkotoimikunnan jäsen Tuula Kuopila valaisee Kivinenän historiaa.

- Paikan sijainti oli ihanteellinen. Mereltä pääsi nykyisen hautausmaan liepeille asti.

Pyhän Jaakobin kirkkoa on sanottu seitsemän pitäjän kirkoksi. Erään väittämän mukaan se olisikin alun perin ollut ainoa kristillinen pyhättö Aurajoen ja Siuntiojoen välillä.

Kirkon suojeluspyhimys Jaakob vanhempi, pyhiinvaeltajien suojelija, on herättänyt epäilyksen, että kirkko olisi toivioretkeläisten perustama.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ennen vuotta 1723 Jaakobin kirkon vaiheista on vain vähän kirjallisia dokumentteja. Tuolloin kirkkotarhan sisäpuolella seisoi puukirkko, johon isoviha oli jättänyt omat julmat jälkensä. Kirkon katto, seinät ja sisustus olivat joutuneet ryöstön kohteeksi, kun kirkko oli toiminut vihollisen majapaikkana.

Piikkiön ja Halikon rahvas pyysi valtiopäivävalituksissa Jaakobin kappelille rakennusapua. Kuningas suostui kolehdin keräämiseen Turun, Uudenmaan ja Viipurin lääneistä.

Lupauksesta huolimatta kolehtiapu viivästyi. Pahasti rapistunut kirkko oli hajoamassa käsiin, kun kihlakunnantuomari ja Wiksbergin kartanonomistaja Abraham Paleenin aloitteesta ruvettiin rakennuspuuhiin.

Kirkon ja tapulin suunnittelijaksi sekä rakennusmestariksi palkattiin emäkirkon lukkari Joonas Wrigstadius . Wrigstadiuksen suunnittelema Jaakobin kirkko oli tyypillinen länsisuomalainen pitkäkirkko.

Monien vaiheiden jälkeen kirkko lopulta valmistui syyskuussa 1734. Samanaikaisesti kirkon kanssa valmistui kellotapuli, joka on pystyssä vieläkin. Kelloja oli kolme.

- Vanhan tarinan mukaan Pyhän Jaakobin kirkosta kaavailtiin emäkirkkoa, koska sen kellot olivat emäkirkon kelloja kuuluvammat, Wiksbergin kartanon nykyinen omistaja ja kirkkotoimikunnan jäsen Christel Kirkus kertoo.

- Kellot päätettiin kuitenkin vain vaihtaa.

Kun yhtä Jaakobin kelloista alettiin soutaa kohti emäkirkkoa, se kiepsahti Kruusilan kylän kohdalla mereen. Juhannusaaton yönä väitettiin kuullun kellon soittoa merenpohjasta.

- Uponnutta kelloa yritettiin nostaa moneen kertaan ylös, mutta se ei onnistunut.

Silloisen puukirkon pientä kirkkotarhaa ympäröi puinen aita. Sisällä kirkossa oli viisitoista penkkiriviä. Kaikki penkit oli jaettu tarkasti kirkkokuntaan kuuluville 26 tilalliselle, matkustavalle herrasväelle, rakuunoille, sotamiehille, emäkirkkolaisille ja vieraspitäjäläisille.

Jaakobin kirkon esineistö on paljolti Rehbinder -suvun ja muiden säätyläisten lahjoittamaa mutta myös seurakuntalaisten itse ostamaa.

1800-luvun alussa puukirkko oli pahasti rappeutunut. Se päätettiin hajottaa ja rakentaa entisen kaltaiseksi. Wiksbergin silloinen omistaja, majuri ja vapaaherra Reinhold Johan Rehbinder ryhtyi pelastamaan kirkkoa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirkkoa ylläpitäville taloille uudelleenrakennus olisi koitunut kohtuuttoman raskaaksi, joten he pyysivät apua emäkirkolta päivätöiden muodossa. Emäkirkko lupasi jokaiselta taloltaan yhden työpäivän sillä ehdolla, ettei kirkon korjaamisesta tulisi emäkirkkolaisten jatkuva velvollisuus.

Vuonna 1807 uusittu kappeli palveli pienin korjauksin seurakuntaa yli sata vuotta ja seisoisi kenties yhä vieläkin pystyssä, ellei vuonna 1909 syttynyt tulipalo olisi tuhonnut sitä maan tasalle.

- Kirkossa oli meneillään suursiivous ja sakariston kamiinassa lämmitettiin pesuvettä. Tuli pääsi vahingossa karkaamaan, Tuula Kuopila kertoo.

- Kirkko ehti palaa, ennen kuin kylvötöissä olleet tilalliset ehtivät sammutusavuksi.

Palossa tuhoutui paljon kirkolle kuulunutta esineistöä, raskaana menetyksenä muun muassa arvokkaan Räpälän kirkon perintönä saatu saarnastuoli. Jaakoppilaiset kokivat puukirkkonsa palon valtavana menetyksenä ja ryhtyivätkin uuden suunnittelutöihin välittömästi.

Nykyinen punatiilinen kirkko on arkkitehti Lars Sonckin piirtämä. Se valmistui vuonna 1928 palaneen edeltäjänsä tilalle.

Sonck ehti tehdä kirkosta monet eri piirustukset. Ensimmäisen tiilikirkon kustannusarvio mietitytti kappelilaisia ja nämä tilasivat Sonckilta halvemmalta vaihtoehdolta tuntuvan puukirkon piirustukset sekä kustannusarvion.

Kun rahoja kerättiin kasaan uutta kirkkoa varten vuosien varrella kirkkojuhlilla, kirkkokuntalaisia taksoittamalla sekä ompeluseuran toiminnalla, mielipide puukirkon rakentamisen kannattavuudesta ehti muuttua.

Vuonna 1926 Sonckilta tilattiin uudet piirustukset tiilikirkosta. Rakennusvaiheessa rakennustoimikuntaa johti poikkeuksellisesti nainen, opettaja Olga Karlstedt . Wiksbergin kartanonomistaja, maanviljelysneuvos Erik Dahlström seurasi edeltäjiensä Paleenin ja Rehbinderin jälkiä huomattavilla rahalahjoituksilla.

Kirkko pystytettiin tiilestä korkealle harmaakivilohkareista muuratulle kivijalalle kirkkotarhan läheisyyteen kallioperäiselle kumpareelle.

Poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuuntaisesti sijoitetun, keskiaikaista kivikirkkoarkkitehtuuria kuvastavan kirkon kuori on pohjoispäädyssä. Kuoripääty näyttäytyy julkisivuna Jaakobin kirkon ohi kulkevalle ykköstielle päin. Pohjoispäädyssä on myös tornimainen pieni kattoratsastaja, joka päättyy korkeaan piikkiin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirkkosali jakautuu nelikulmaisten pilarien myötä kolmeen laivaan siten, että tasakattoiset sivulaivat jäävät kapeiksi. Keskilaivan katteena on korkea kaariholvi, jonka maalaukset, evankelistojen vertauskuvat, vihkimäristit, kristilliset symbolit ja köynnökset ovat taiteilija Oskari Niemen käsialaa.

Myös kuori-ikkunan Kristuksen päätä esittävä lasimaalaus on Niemen tekemä. Kirkon sisäkoristelun ja arvokkaat messinkiset kruunut sekä lampetit lahjoitti Erik Dahl-ström ja hänen vaimonsa Elisabeth.

Kirkon rakentamisen yhteydessä palolta säästynyt, kahta aikaisempaa kirkkorakennusta palvellut vanha tapuli siirrettiin uuden kirkon viereen korkealle kivijalalle. Wiksbergin omistaja kustansi myös tapulin siirron ja perinpohjaisen kunnostuksen.

Nykyään tapulissa on kaksi kelloa, joita Pyhän Jaakobin kirkon talvisuntio Maria Kuopila soittaa yhä käsin jumalanpalvelusten ja hautajaisten yhteydessä.

Uusi 200-paikkainen kirkko kokosi ensi kerran jouluna 1928 seurakunnan yhteiseen hartaustilaisuuteen. Virallisesti kirkko vihittiin helmikuussa 1929.

Kuten kirkkokin, myös ikivanha hautausmaa on edelleen käytössä. Savisten peltojen ympäröimä kirkkotarha on hienoa hiekkaa, mikä tuntuu paikkakuntalaisista oudolta.

- On esitetty epäilyjä, että kirkkomaa olisi toiminut aikoinaan laivojen painolastina olleiden hiekkasäkkien tyhjennyspaikkana, Tuula Kuopila kertoo.

Kiviaidan rajaamalla hautuumaalla seisoo rapattu, keltaiseksi maalattu ja tiettävästi Suomen ainoa pyöreä mausoleumi. Ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinder rakennutti sen, todennäköisesti C.L. Engelin piirustuksien mukaan, isälleen Reinhold Johan Rehbinderille vuonna 1824.

Korvaukseksi hän lahjoitti Jaakobin kirkon pieneen kirkkotarhaan kaivattua lisämaata. Rehbinderin komean sukuhaudan ovenpieltä koristaa luodinreikä, jonka syntysyistä liikkuu hurja tarina.

- Kerrotaan, että paikkakunnalla asuva hurjapää, "Hilteeni" kumppaneineen sai päähänsä, että mausoleumiin haudatulla Rehbinderilla olisi sormessaan arvokas suuritimanttinen kultasormus, Maria Kuopila paljastaa.

- Hautaan murtauduttuaan "Hilteeni" oli kohottanut ruumiin luurankokäden taivasta kohti ja huutanut kaverilleen, että kato ny onko siinä kultaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaverukset jäivät kiinni ja "Hilteeni" lähetettiin Siperiaan. Roisto palasi kuitenkin jonkun vuoden kuluttua ilmeisesti hyvän käytöksen vuoksi vapautettuna takaisin seuduille ja makaa nyt Jaakobin kirkkotarhan mullassa samoin kuin niin monet muutkin paikkakuntalaiset.

Nykyään Pyhän Jaakobin kirkkokunta toimii ainutlaatuisena seurakuntana seurakunnassa. Sillä on jonkin verran itsemääräämisoikeutta, oma kirkonkokouksensa ja kirkkoneuvostoa vastaava kirkkotoimikuntansa.

Varansa kirkko saa kolehdeista, hautapaikoista sekä emäkirkon avustuksista. Kaksi kertaa vuodessa aktiiviset kirkkokuntalaiset osallistuvat talkoisiin, joissa kunnostetaan kirkkopihaa ja hautausmaata sekä siivotaan kirkon sisätilat.

- Jaakoppilaiset pitävät omaistensa haudoista yhä edelleen erityisen hyvää huolta. Hautausmaa on kesäisin kuin puutarha, Christel Kirkus hymyilee.

Rebekka Härkönen

Lähteet:

Seitsemän pitäjän kirkko; Paimion Pyhän Jaakobin kirkon vaiheita, Arimo Lähdeniitty, Eripainos Varsinais-Suomen Maakuntakirja 25:stä.

Paimion historia, Toini Erkola, Erik v. Hertzen, Kerttu Innamaa, Paimion kunta ja Paimion seurakunta.

TS/Jonny Holmén<br />200-paikkaisen Pyhän Jaakobin kirkon sisustus on jugendtyylinen. Katon maalaukset ja kuoripäädyn Kristuksen päätä esittävä lasimaalaus ovat taiteilija Oskari Niemen käsialaa.
TS/Jonny Holmén
200-paikkaisen Pyhän Jaakobin kirkon sisustus on jugendtyylinen. Katon maalaukset ja kuoripäädyn Kristuksen päätä esittävä lasimaalaus ovat taiteilija Oskari Niemen käsialaa.
TS/Jonny Holmén<br />Pyhän Jaakobin kirkossa saarnastuoli sijaitsee alttarin takana ja rakennettuna yhteen sen kanssa. Ratkaisu ei ole yleinen, mutta sitä on käytetty jonkin verran pienissä kirkoissa.
TS/Jonny Holmén
Pyhän Jaakobin kirkossa saarnastuoli sijaitsee alttarin takana ja rakennettuna yhteen sen kanssa. Ratkaisu ei ole yleinen, mutta sitä on käytetty jonkin verran pienissä kirkoissa.
TS/Jonny Holmén<br />Kirkon itäisellä seinällä on Paimion rotaryklubin lahjoittama kreivi Robert Henrik Rehbinderin loistelias sukuvaakuna. Vaakuna muistuttaa Rehbinder-suvun merkityksestä kirkon säilymisessä.
TS/Jonny Holmén
Kirkon itäisellä seinällä on Paimion rotaryklubin lahjoittama kreivi Robert Henrik Rehbinderin loistelias sukuvaakuna. Vaakuna muistuttaa Rehbinder-suvun merkityksestä kirkon säilymisessä.
TS/Jonny Holmén<br />Arkkitehti Lars Sonck piirsi Jaakobin kirkon suunnittelemansa Maarianhaminan kirkon (1927) pohjalta vähäisin muutoksin ja mittasuhteita pienentäen. Jaakobin kirkkoa voidaan pitää viimeisenä kansallisromanttisen kauden tuotteena Suomessa.
TS/Jonny Holmén
Arkkitehti Lars Sonck piirsi Jaakobin kirkon suunnittelemansa Maarianhaminan kirkon (1927) pohjalta vähäisin muutoksin ja mittasuhteita pienentäen. Jaakobin kirkkoa voidaan pitää viimeisenä kansallisromanttisen kauden tuotteena Suomessa.
TS/Jonny Holmén<br />Maria Kuopila (yläkuvassa vas.) toimii Jaakobin kirkon talvisuntiona. Kirkkotoimikuntaan kuuluvat Tuula Kuopila ja Christel Kirkus kertovat jaakoppilaisten osallistuvan yhä aktiivisesti kaksi kertaa vuodessa järjestettäviin kirkkotalkoisiin. Talkoissa haravoivat myös Raili Saarinen (alakuvassa vas.), Annika Paakkanen, Emmi Paakkanen ja Teuvo Kaistila.
TS/Jonny Holmén
Maria Kuopila (yläkuvassa vas.) toimii Jaakobin kirkon talvisuntiona. Kirkkotoimikuntaan kuuluvat Tuula Kuopila ja Christel Kirkus kertovat jaakoppilaisten osallistuvan yhä aktiivisesti kaksi kertaa vuodessa järjestettäviin kirkkotalkoisiin. Talkoissa haravoivat myös Raili Saarinen (alakuvassa vas.), Annika Paakkanen, Emmi Paakkanen ja Teuvo Kaistila.
TS/kalle loikas<br />Raili Saarinen (vas.), Annika Paakkanen, Emmi Paakkanen ja Teuvo Kaistila.
TS/kalle loikas
Raili Saarinen (vas.), Annika Paakkanen, Emmi Paakkanen ja Teuvo Kaistila.