Kielijuttu: Kielenhuoltoa yleisön toivomuksesta

Kaikki kielentutkijat ovat kielenhuoltajia, ja kielenhuoltajien pitää olla kielipoliiseja. Tällaisia käsityksiä kohtaa aina välillä.

Leikitään ajatuksella: miten kävisi, jos oltaisiin mieliksi niille, joista nykymeno on lepsua? Pannaan kielenhuoltajat tosityöhön estämään kielemme rappeutuminen!

Ensin pitäisi ratkaista, miten työtä voi tehostaa. Kielitoimistossa on alle kaksikymmentä työntekijää. Yksityisiäkin kielenhuoltajia on vähän. Muu kieliväki työskentelee esimerkiksi sanakirjojen ja tutkimusten parissa. Lopetetaan ne työt. Näin saadaan enemmän ihmisiä kunnollisiin kenttähommiin.

Nykyisin kielenhuollossa toimitaan pitkälti vapaaehtoisuuden pohjalta. Kielenhuoltajat neuvovat puhelimitse ja tarkistavat tekstejä pyydettäessä. Viranomaiset ja firmat voivat tilata koulutusta. Uudessa työmallissa hylättäisiin joutava tahdikkuus ja pedagoginen pohdinta.

Osa kielipoliiseista seuraisi joukkoviestimiä niin, että he aina virheen huomatessaan soittaisivat toimitukseen ja antaisivat varoituksen. Kolmas varoitus samalle toimittajalle tietäisi palkanalennusta. Neljännen jälkeen saisi potkut.

Muu poliisiporukka jalkautuisi kentälle erilaisina kommandojoukkoina. Kielioppaat aseenaan nutturapäät tekisivät yllätyshyökkäyksiä yrityksiin ja laitoksiin.

Kengät uhkaavasti kopisten kuljettaisiin vaikkapa Valiossa huoneesta toiseen. Työntekijöitä kuulustelemalla selvitettäisiin, kuka on vastuussa maitopurkkitekstien kammottavista virheistä.

Osa joukoista liikkuisi siviiliasussa kaduilla kuuntelemassa ihmisten puhetta. Lähikaupan sinutteleva kassa saisi oitis sakot. Ilmiantojen ja raporttien perusteella ojennettaisiin kouluja, isännöitsijätoimistoja, urheiluseuroja, naapureita...

Kun kaikki tekisivät kenttätyötä, kukaan ei päivittäisi kielioppaita ja sanakirjoja. Tämä edistäisi osaltaan kielen muuttumattomuutta, koska näitä opuksia pidettäisiin silti normien lähteinä.

Tutkimustiedon puute korvattaisiin turvautumalla yleisiin käsityksiin. Uusi malli olisi asiakaslähtöinen: asiakas olisi aina oikeassa. Osa työntekijöistä päivystäisikin puhelimessa kirjaamassa ehdotuksia kielenkäytön säännöiksi.

Kun siis asiakas soittaisi ja valittaisi, että "päärata" on kielemme vastainen, koska sanassa on sekä etu- että takavokaaleja, kielipoliisi ei kertoisi mitään lällyä yhdyssanoista. Sen sijaan hän vastaisi jämerästi: "Olette aivan oikeassa. Julkistamme heti suosituksen, jonka mukaan sen pitää olla päärätä."

Tavoitteena olisi myös päästä monien mahdollisten ilmaisutapojen ja tyylien sekavuudesta. Monikon genetiivin muoto ratkeaisi ensimmäiseksi ehtineen soittajan mielipiteellä. "Kyllä, ainoastaan palveluiden on oikein!"

Turhasta tieteellisyydestä voisivat sitten hiljalleen luopua muutkin asiantuntijat, kuten ravitsemustieteilijät, syöpätutkijat ja psykologit:

"Olette oikeassa. Paras tie painonhallintaan on greippidieetti", "Juuri niin. Puheet tupakan ja syövän yhteyksistä ovat pötyä", "Masennuksenne johtuu todellakin siitä, että olette tähtimerkiltänne kala".

Ulla Tiililä

• Kirjoittaja on kielentutkija