Byrokratia voi
pyörittää sinkkua
Vaikka yhteiskunta, sen lait ja normistot perinteisesti ovat rakentuneet parisuhteen, ja pitkään vieläpä vain ydinperheen varaan, yksin elävien perusoikeudet on myös pyritty turvaamaan.
Sinkkuus elämisen muotona kasvaa. Muutenkin perheinstituution rajat ovat väljentyneet siitäkin huolimatta, että edelleen noin 70 prosenttia perhetyypeistä on avioliittoja.
Verottajan edessä sinkku ja parisuhteessa elävä ovat muutamaa erityistapausta lukuunottamatta tasa-arvoisia. Ketään ei patistella tai houkutella myöskään enää avioliittoon korotetulla verolla kuten ennen vanhaan "vanhanpiian verolla" tehtiin.
Tietyissä erilliskysymyksissä esimerkiksi perimysasioissa sinkun kannattaa huolehtia testamentin tekemisestä, jos haluaa määrätä kenelle omaisuutensa jättää.
Extrassa kerromme myös, että muutenkin raha-asioissa sinkun kannattaa olla tarkkana. Jos yhteiskunta suokin erilaisia tukia, se saattaa myös niputtaa yllättävällä tavalla ihmisiä yhteen vain sillä perusteella, että on yhteinen postiosoite. Silloin voidaan tukia pienentää. Entä mitä tapahtuisi, jos samassa osoitteessa asuisi eri sukupuolta olevia useampia ihmisiä. Keitä Kela silloin niputtaisi pareiksi? Tai määrittäisikö esimerkiksi useampia vaimoja/miehiä jollekulle?
Byrokratian kukkanen lienee, että etukäteen asian selvittely ei auta, vaan on pakko lähteä valittamaan. Sitten asia oikaistaan - jos on riittävän sinnikäs ja sattuu tietämään asioista, kuten esimerkkimme oikeustieteen opiskelija.
Asenteiden muuttuminen perheinstituution korostamisesta vapaamielisemmiksi näkyy myös siinä, että yksin elävän ihmisen on mahdollista adoptoida lapsi. Enää ei kuvitella, että lapsia osaavat kasvattaa vain avioliitossa olevat. Rohkea yksinhuoltaja toteutti unelmansa kolmannesta lapsesta adoption avulla.
Kummajainen adoptio-oikeudessa on edelleen este, että avoliitossa elävä pari ei voi yhdessä adoptoida lasta. Näissä tapauksissa siis jomman kumman yksin täytyy ryhtyä prosessiin, jos lapsi halutaan.
Arvojen muuttumisesta kielii myös se, ettei ympäristön asettamien sosiaalisten paineiden vuoksi sinkuilla välttämättä ole kiirettä sitoutua sen enempää avio- kuin avoliittoonkaan. Sinkkuna elävä ei ole kummajainen, joka ei ole "saanut" puolisoa. Toisaalta joissakin tutkimuksissa on vilahtanut myös mielipiteitä siitä, ettei uskalleta sitoutua syystä, että jos sitten sittenkin jää yksin.
No, elämähän on valintoja.
Paula Hätönen
