Extralaine: Tutuksi tullut tuntematon

Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas täytti viime vuonna 50 vuotta. Sen kunniaksi Aamulehti piti lukijoilleen tietokilpailun, joka sai niin suuren suosion, että lehti on nyt julkaissut Olli Helenin toimittaman kirjan Tunnetko Tuntemattoman? Se sisältää 200 kysymystä, joihin löytyy vastaus Linnan romaanista. Mikä vuosi tästä vielä tuleekaan - hiihtolomaviikolla hiihtolomailmat, ja isänpäivä alkaa jo helmikuusta!

Meillä Turussakin on järjestetty tietokilpailu Tuntemattomasta, keväällä 2000. Se pidettiin seurusteluravintola Hugossa, ja vastakkain oli kaksi joukkuetta: poikamiehet ("Ei meil ämmä ol kenelkkä. Me ole nuari sankarei kaik.") ja ukkomiehet ("Meil on akat ja mukulatkin." Vaa: "Sankarloihaa myökii."). Poikamiesten kapteenina oli rakennusmestari Martti Salmi ja ukkomiesten kapteenina insinööri Seppo Syrjälä . Minä toimin tuomarina, akkani sihteerinä, ja kysymyksiä oli kaksikymmentäviisi A4-liuskallista.

Visailu ei ollut "suuri tappelu Tegelbackenilla" - muistattehan laulun Tukholman hampuuseista jotka 1903 seisoivat "koko yön äijä äijää vastaan, mutta kukaan ei uskaltanut astua eteenpäin". Valomerkin yli meni tässäkin kisassa, mutta yhteen iskettiin niin, että oluet unohtuivat tuoppeihinsa, ja kun tilanne pysyi koko ajan tasan, kysymykset loppuivat kesken. Jouduin ottamaan kirjan esiin ja improvisoimaan lisää - sellaisia kuin "Mikä on viimeinen ääni, joka kirjassa kuuluu?"* Kapteenit tiesivät vastaukset niihinkin. He osasivat Tuntemattomansa ulkoa. Ukkomiehet lopulta perivät voiton - ottivat akat avukseen, kuten nuoret sankarit protestoivat.

Olli Helenin kysymykset ovat kekseliäästi laadittuja, ja kirja sisältää lisäksi paljon Linnaan ja hänen kirjaansa liittyvää oheistietoa. Tämän opuksen kun opettelee, ei tarvitse hävetä missään porukoissa.

Kirjassa pohditaan sellaistakin, että jos 1954 olisi jaettu kirjallisuuden Finlandia-palkinto, olisiko sen saanut Tuntematon sotilas. En usko, vahvempia ehdokkaita olisivat olleet esimerkiksi Jussi TalvenYstäviä ja vihollisia , Eila PennasenPyhä Birgitta ja, jos vanhat säännöt olisivat olleet voimassa, Viljo KajavanJokainen meistä . Itse olisin suonut palkinnon Helvi Juvosen neljännelle runokokoelmalle Päivästä päivään , joka sisältää myös hänen maanmainiot Emily Dickinson -käännöksensä. Kokoelman runoista On hyvä - sopisi muistorunoksi kaikille niille tuntemattomille sotilaille, joitten matkan määränä oli kadota sodan melskeeseen: "On hyvä tietää, / että he kaikki / voivat nyt hyvin. / Olen tuuli ja hopeapaju / heidän haudoillaan. / Me soitamme silloin, / kun lankeaa Jumalan varjo."

Mikä tekee Tuntemattomasta niin suositun? Syyksi ei riitä se, ettei sitä ole pakotettu lukemaan koulussa. Mikä teki siitä yleisöromaanin? Koko kansakuntaa koskettava aiheko: sota. Samalla tavoin innostivat aikaisempaa sukupolvea Santeri Ivalon ja Kyösti Wilkunan seikkailukirjat ja myöhempää Korkeajännityssarja . Alex Matson sanoo asian hienommin: "Aidon romaanin tai runon vaikutus ei rajoitu sen lukijoihin vaan ulottuu niihinkin, jotka eivät edes tiedä sen olemassaolosta." Kansa vaistoaa aina oikein.

Edvin Laine teki Tuntemattomasta dramatisoinnin niin mieleenpainuvasti, että sen jälkeen jokainen muu versio tuntuu väärennökseltä: muuten hyvä, mutta väärä mies Rokkana. Seitsemästä veljeksestä on paljon enemmän teatteri- ja elokuvaversioita, mutta en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan, että "väärä mies Juhanina". Kuitenkin Kiven veljeksissä ovat edustettuina samat suomalaisen miehen arkkityypit kuin Tuntemattomassa.

Jo koulupoikana ihmettelin, miksi aina pannaan Linna ja Runeberg saman vaa''an kuppeihin - paremmin niihin sopisivat Linna ja Kivi. Runeberg kirjoitti sodasta, mutta niin Kivikin. Olviretki Schleusingenissä ei häviä tunnelmassaan Linnan kuvaukselle Marskin syntymäpäivän vietosta: viinaa juodaan karnevalistisessa hengessä ja saksaksi lauletaan. Kiven esikuvana on ollut Falstaffin törmäily ShakespearenHenrik IV:ssa , mutta oliko Linnan esikuvana Olviretki?

Suomalaisen miehen iän on voinut päätellä siitä, lukeeko hän sanomalehdestä ensin sarjakuvat vai urheilusivut. On hienoa, että meillä on nyt ikään katsomatta tämä yhteinen harrastus: Tuntematon sotilas. Sen pohjalta voi keskustella mistä tahansa ns. vakavasta aiheesta. Esimerkiksi siitä, miten Juba Tuomolan Wagner rienaa yhteiskunnan perusarvoja enemmän kuin Harro Koskisen Sikamessias, mutta vain toista sikaa kannetaan kultatuolissa. Tai siitä, miten samat ihmiset, jotka ostivat Da Vinci -koodin lukeakseen Jeesuksen suhteesta Magdalan Mariaan , katsoivat asiakseen viskata kivellä piispa Kantolaa.

Hietanen siteeraa Runebergia: "Ihanainen päiv oli loppunu Lapual. Ja von Tööpel ratsasti aukkoja katsellen." Hän sekoittaa kaksi runoa, runot Kuoleva soturi: "Lemulla oli verinen / jo päivä päättynyt", ja Döbeln Juuttaalla: "… missä vierityksin / veriset ruumiit, pirstat peittää maan."

Linna on piilottanut kirjallisuusviitteitä kirjaan enemmänkin. Lehto toteaa kovennettua arestia saatuaan: "Jos ei tässä Koskela joutuisi niin pahaan välikäteen, niin minä en seisoisi sitä kahta tuntia. Ei kirveelläkään minua tuonne saataisi. Hmhy. Mistäs ne ottaisi ne kuussataa urhoollista?"

"Ne kuussataa urhollista" on peräisin Runebergin aikalaisen Alfred Tennysonin runosta Kevyen prikaatin hyökkäys : "Sauhuun ja pauhinaan / peittyissä järkkyvän maan, / rohkeina kuoleman kitaan, / hornan kattilaan / ratsasti kuus sataa."

Runon suomentaja on hänkin suuri suomalainen sodan runoilija: Yrjö Jylhä . Lehto tuskin oli lukenut Tennysonin runoa sen paremmin alkukielellä kuin käännöksenään, mutta uskon, että hän oli nähnyt Michael Curtizin 1936 valmistuneen elokuvan, jonka alkuperäinen nimi on sama kuin Tennysonin runon ja suomeksi Ne 600 urhoollista . Siinä Errol Flynn näyttelee brittimajuri Geoffrey Vickersiä , joka taistelee Luoteis-Intiassa ja Krimin niemimaalla venäläisiä vastaan ja kilvoittelee Olivia de Havillandin sydämestä. Suomalaisissa elokuvateattereissa filmi pyöri ainakin 1939.

Ehkä Linnakin näki sen? Emme voi tietää, mutta voimme arvailla. Siinä kirjallisuuden viehätys - ja siinä, sivumennen sanoen, koko kirjallisuustiede.

Väinö Linnan suuruus tietenkin siinä, että hän ymmärtää suomalaista miestä loppuun asti.

* "Hiljaa häipyi rattaiden lonksutus häviten kaiken nielevään männikkökankaan hiljaisuuteen." (1. painos, s. 477).