Hei! Siskoni tuossa kesällä kysyi, tietääkö kukaan mistä tulee sanonta "huutaa kuin ronkasonni"? Onko tietoa, ja varsinkin, mikä on tuo ronkasonni?
Tuula Viskari
Ronkasonni-kysymys teetti tavallista enemmän töitä. Soitin eräänkin puhelun maatalous- ja kotieläintuotantoa tunteville ihmisille, mutta ronkasonni oli tuntematon käsite ministeri Heikki Haavistoa ja maanviljelysneuvos Risto Lindroosia myöten. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen murrearkistosta sain kuitenkin lopulta sen verran apua, että ronkasonni kuuluu melko varmasti ns. kiimasanastoon.
Joissakin murteissa verbit rongahtaa, rongahdella, rongasta, ronkua tai rongeltaa merkitsevät voimakasta ääntelyä, rumalla äänellä huutamista. Hämeenkyröstä ja Kankaanpäästä on jopa sanonta, että "kissat ronkuaa kiiman aikana". Tuo sanonta "huutaa niinko ronkasonni" tai "ronkansonni" on puolestaan peräisin Kiikoisista. Google-hakukoneen kautta netistä löytyy yksi maininta ja sanonta ronkasonnista: "haisee niinkuin ronkasonni". Kai kiimassa toki hajukin on olennainen asia. Verbiä rongata on kylläkin käytetty myös tapauksissa, joissa eläin tunkeutuu aidan läpi, keinottelee itsensä esimerkiksi peltoon, mutta juuri kiiman aikanahan eläimet eivät tahdo pysyä aitauksissaan.
Ronka on substantiivina tarkoittanut moniakin asioita, kuten esim. kaislaa tai kaislikkoa tai vaikkapa lonkkaluuta. Rongas(puoli) -sanaa on käytetty vaillinaisesta hevosesta (ts. leikattaessa on saatu poistetuksi ainoastaan toinen kives). Nämä tiedot ovat Mynämäestä ja Kalannista.
Ronkaa voidaan metaforisesti verrata myös laihaan ihmiseen. "Ronkahtaa" voi merkitä laihtumista, huonon näköiseksi menemistä. "Onko tuo lehmä sonnitautinev vaip poikiiko se, ku soon noil luiltansa ronkahtanut", on kysytty Kankaanpäässä, kun on huomattu lehmän hännän tyven sivuilla olevien jänteiden löyhtyneen.
Mutta kuten sanottu, ronkasonni tarkoittaa todennäköisesti sonnia, joka on parhaillaan kiimassa. Silloin eläin huutaa ja haisee.
Miks meil o niin mont pressaa?
Kuuleha Sie Aimo Massinen! Sie ku kaik tiiät, nii kerro meil tavallisil suomalaisil, jot kui mont pressaa tähä apinakunttaa oikkein kuuluup, ko o Mannuu, Marttii ja sit vielä Tarjaa? Et eiks nuo vanhat rääkit ol jo mennyt aikka, ko eläkkeel ova ja hommis häärävä niinko vähintäs raha loppusiva. Kai he voisiva uusis ammateissas käyttä jotta muut ammattinimiket ko presitentti? On täsä valtakunnas yks tiktatuuriki to Lippone, joka sais kans mennä sekottamast valtio assioi. Luulek nämä sontasäki olevans korvaamattomi? Ei ol, kyl hekki jossa välis pääsevä sinne kuumal puolel, toivosi ainaki.
Yks kaua sivust seuranna puol apina
Jospa vastaisin hauskaan kysymykseen ihan asiallisesti kirjakielellä, että meillä on kerrallaan vain yksi tasavallan presidentti. Entiset tasavallan presidentit ovat pelkkiä presidenttejä. Minusta on ihan hyvä ja arvokasta, että isänmaan vastuullisina johtajina toimineet voivat säilyttää presidentti-nimikkeen vielä eläkkeelle jäätyäänkin. Miltä se kuulostaisi, jos esimerkiksi Mauno Koivistoa puhuteltaisiin pelkäksi eläkeläiseksi tai arvonimellä tohtori? Liike-elämässä toimivaa Martti Ahtisaarta pitäisi puhutella vastaavasti ehkä toimitusjohtajaksi tai koulutuspohjan mukaisesti kansakoulunopettajaksi. Eikö se kuulostaisi melkein pilkanteolta arvostettuja presidenttejä kohtaan?
Urho Kekkosen aikana oli tietysti toisin, kun ei ollut enää eläkeläispresidenttejä elossa. J. K. Paasikivikin kuoli jo Kekkosen valintavuoden 1956 lopulla.
Hyvä tietokilpailukysymys on, milloin Suomessa oli yhtä aikaa elossa virassa olevan tasavallan presidentin lisäksi peräti neljä entistä presidenttiä. Tällainen tilanne oli vuonna 1940 joulukuun 19. päivä noin kuuden tunnin ajan. Kun Risto Ryti oli nimittäin valittu tuolloin iltapäivällä tasavallan presidentiksi, niin hänen edeltäjänsä Kyösti Kallio kuoli saman päivän iltana klo 20.45 Helsingin rautatieasemalle ollessaan lähdössä kotiseudulleen Nivalaan. Muut kolme elossa ollutta presidenttiä olivat tietysti P.E. Svinhufvud , Lauri Kristian Relander ja K.J. Ståhlberg.
Mitä tulee kysyjän mainitsemaan Paavo Lipposeen , niin ei hän ole vähääkään mikään diktaattori, vaan kansanvaltaisen eduskunnan puhemies ja Sdp:n puheenjohtaja. Sitä paitsi luulenpa hänenkin siirtyvän vallankäyttäjänä pikku hiljaa taka-alalle. Tuonpuoleisista kuumista tai muista puolista me emme kukaan tiedä mitään.
Miten käkikello oikein toimii?
Hei Aimo! Minua on askarruttanut jo pikkupoikana, miten käkikellon "kukunta" oikein syntyy. Joku mekanismi siinä varmasti on. Nykytekniikalla se ei liene vaikeaa, mutta käkikello on varmaan melko vanha keksintö? Joku on joskus sanonut, että ne jotka olivat käkikelloja tekemässä, olisivat tehneet vaitiololupauksen, etteivät paljastaisi miten kukunta syntyy. Onko Suomessa valmistettu tai koottu käkikelloja?
Kukkuja
Käkikello on jo satoja vuosia vanha keksintö, mutta mekanismi on sinänsä hyvin yksinkertainen. Käkikelloa ei ole suinkaan keksitty "käkikellomaana" pidetyssä Sveitsissä, kuten monet luulevat, vaan se on saksalainen keksintö vuodelta 1733. Saksan Swarzwaldissa Schonnachin kylässä melkein kaikki käkikellot edelleenkin valmistetaan, eikä kellon rakenne tai toimintaperiaate ole aikojen kuluessa juurikaan muuttunut. Suomessa ei ole tiettävästi käkikelloja valmistettu.
Ei käkikellon mekanismiin mitään salaisuutta liity. Tässä on vaikea selittää toimintaperiaatetta, mutta mekanismin osasina on mm. käpypuntit, kaksi koneistoa, viisi ratasta ja kaksi paljetta. Toiminta on hyvin mekaanista. Käki pomppaa puolen tunnin välein kukkumaan. Toimintaperiaatteesta tarkemmin kiinnostuneet voivat tutustua vekottimeen vaikka kelloliikkeessä. Japanilaiset ovat valmistaneet myös sähköisiä "käkikelloja", mutta ne ovat tosi käkikellomiesten mukaan vain leluja, eivät oikeita käkikelloja.
Nokkakolariesimerkki kirvoitti palautteen
Nimimerkki Pakokaasu kysyi viimeksi nokkakolarista seuraavasti: "Auto A painaa 700 kiloa ja auto B 900 kiloa. Kuinka lujaa auton A pitäisi ajaa, jotta se nokkakolarissa B:n kanssa siirtyisi taaksepäin viisi metriä, kun B:n vauhti on 10 km/tunnissa? Onko sellainen edes mahdollista? Millaisin edellytyksin A siirtyisi tuollaisen matkan?"
Liikenneturvan aluepäällikkö Antero Aho vastasi tiivistetysti: "Jos molemmat kuljettavat jarruttavat ennen törmäystä ja siirtyvät törmäyksen jälkeen yhdessä viisi metriä jarrut edelleen lukittuna (kitkakerroin 0,7), on auton A nopeus noin 55 km/h."
Turun yliopiston fysiikan dosentti Antti Vuorimäki on sitä mieltä, että Antero Aho on ymmärtänyt kysymyksen hieman väärin ja tehnyt laskun eräässä vaiheessa myös etumerkkivirheen. "Ymmärtääkseni kysyjä tarkoittaa, että autot liikkuvat törmäyksen jälkeen viisi metriä A:sta katsoen taaksepäin eli B:n alkuperäiseen suuntaan, mutta Aho on käsittänyt siirtymisen suunnaksi A:n alkuperäisen suunnan. Jos lasku suoritetaan Ahon käsittämällä tavalla ja hänen lisäoletuksena ottamallaan kitkakertoimen arvolla oikein, vastaus on 81 km/h eikä 55 km/h. Jos kysymys ymmärretään, kuten oletan kysyjän tarkoittaneen, ja käytetään Ahon olettamaa kitkakertoimen arvoa, joka on kuivalla kelillä realistinen, tehtävällä ei ole ratkaisua lainkaan. Itse asiassa se ei ole ratkeava edes liukkaimmalla käytännössä esiintyvällä kelillä (kitkakerroin noin 0,1). Kitkakerroin saisi olla korkeintaan 0,025 ja A:n alkuperäinen vauhti nolla, jotta autot siirtyisivät viisi metriä A:sta katsoen taaksepäin. Riittävää liukkautta ei saavuteta edes teflonisilla renkailla teflonpinnalla," Vuorimäki toteaa.
Aho myöntää tehneensä etumerkkivirheen, mutta muuten hän laski tutkijalautakunnan systeemillä. Ahon mukaan toki Vuorimäen tulokseen voidaan myös päätyä. "Jos autot liikkuvat B:n suuntaan, päästään viiden metrin siirtymään seuraavilla oletuksilla. B:n nopeus on 0, A eikä B kumpikaan jarruta ja autojen vierinvastus on luokkaa 0,02."
Huh-huh! Ymmärsivätköhän Extran lukijat herrojen esimerkeistä jotain? Palstanpitäjä ei ymmärtänyt juuri mitään. Jatkossa helpompia liikennekysymyksiä, kiitos!
