Elisabeth syntyi jouluna 1837 Saksassa. Hän kutsui itseään jo pienenä mieluiten Sisiksi, tai Sissiksi. Lapsuus oli huoletonta aikaa.
Itävalta-Unkarin keisarinna hänestä tuli vasta 16-vuotiaana tyttösenä. Alunperin hänen miehensä, vuonna 1848 valtaistuimelle nousseen keisari Franz Josefin piti ottaa puolisokseen Sissin isosisko Helene, mutta nähtyään Sissin keisari rakastui tämän luonnollisuuteen.
Sissi ja Franz Josef olivat keskenään serkuksia, sillä heidän äitinsä olivat sisaruksia. Traagisesti nimenomaan anopista, omasta tädistä, tuli Sissin elämän piikki.
Franz Josefin äidillä, arkkiherttuatar Sophiella , ja Sissillä oli huonot välit, koska he olivat niin erilaiset. Sophie oli ottanut elämäntehtäväkseen suuren valtakunnan vaalimisen. Hän myös otti ohjat käsiinsä nuoriparin arkielämässä. Piikikkäästi häntä on kutsuttu "hovin ainoaksi mieheksi". Franz Josef ei halunnut sekaantua äitinsä ja vaimonsa erimielisyyksiin.
Heti hoviin muutettuaan Sissin käteen annettiin paksu käyttäytymisoppikirja. Nuori tyttö tajusi, että hänen elämänsä tulisi vastedes olemaan hyvin järjestettyä. Hän tunsi kaipaavansa vapautta eikä halunnut olla tekemisissä ihmisten kanssa.
Kansan eteen mennessään hän piiloutui viuhkansa taakse. Kasvot peittäviä viuhkoja hänellä oli useita.
Aikalaisekseen Sissi oli pitkä nainen, 173-senttinen, ja kengännumerokin oli 41.
Hän painoi vain 47 kiloa. Hänen on väitetty olleen anorektikko, mutta ilmeisesti näin ei ollut. Huhu lienee saanut ilmaa siipiinsä siitä, että iltaisin hän ei koskenut ruokaan. Sen sijaan aamulla ja päivällä hän söi hyvin ja rakasti makeaa, ennen muuta jäätelöä.
Painoaan hän tarkkaili useita kertoja päivässä. Jos nousua oli kertynyt vähänkin, alkoi tiukka dieetti.
Sissi synnytti neljä lasta, kolme tytärtä ja pojan. Esikoistyttö menehtyi vain 2-vuotiaana.
Isoäiti Sophie alkoi sanoa lastenkasvatuksessa viimeisen sanan viimeistään kolmannen lapsen, kaivatun kruununprinssin synnyttyä. Tästä masentuneena Sissi viihtyi hovissa entistä huonommin.
Hän alkoi matkustaa ilman miestään. Wienissä hän tunsi olonsa jatkuvasti vain sidotuksi.
Hänen lempilinnojaan olivat Possenhofen linna lapsuusmaisemissa, Achilleion Korfun saarella, miehensä hänelle rakennuttama Hermesvillan linna Wienissä sekä ennen muuta Gögöllön linna Unkarissa. Siellä hän sai ratsastaa ja olla sporttinen. Hän oli hyvä miekkailija ja uimari.
Pohjoismaissa hän ei käynyt koskaan, koska oli eksotiikan ja lämpimän ilmaston ystävä.
Ajankulukseen hän myös keräili kauniiden naisten valokuvia. Niitä kertyi useita albumillisia. Tämä harrastus aiheutti ihmetystä hovissa.
Sinänsä Sissillä oli kaksijakoinen suhde kauneuteensa: vaikka hän inhosi tulla katselluksi, hän palvoi ulkomuotoaan. Aikaa kului oman ulkönäön vaalimiseen, sillä Sissi halusi pysyä ikuisesti nuorena ja kauniina. Joka päivä hän treenasi tiukan ohjelman kuntosalillaan, ja vähintään kaksi tuntia vierähti päivittäin polviin asti ulottuvien hiusten kampaamiseen.
Muotokuviensa malliksi hän ei suostunut enää kolmekymmentä täytettyään, vaan muotokuvien pohjaksi kelpasi nuoruuden kuva, jota muunneltiin vanhemmaksi.
Sissin ainoa poika, kruununprinssi Rudolf päätti päivänsä oman käden kautta. Ratkaisuun lienee ollut monta syytä; muun muassa poliittiset erimielisyydet isänsä kanssa sekä äidiltä peritty taipumus masennukseen.
Keisarinna itse kuoli murhaajan viilaniskuun Genevessä 10. marraskuuta 1898. Pisto osui sydämeen. Tappaja, italialainen anarkisti Luigi Lucheni , vastusti hallitsijasukuja, mutta alunperin hänen aikomuksenaan lienee ollut murhata joku muu kuin Sissi.
Siitä huolimatta, että Sissi oli etääntynyt puolisostaan, Sissin kuoltua keisari antoi lausunnon, jossa hän ilmoitti: "Te ette tiedä, miten tätä naista rakastin."
Myös suuri osa kansasta rakasti Sissiä, vaikka kukaan ei ollut päässyt häntä lähelle.
Sissin elämää on verrattu vuonna 1997 auto-onnettomuudessa kuolleen prinsessa Dianan elämään.
Uudistushenkisiä ja vapaudenkaipuisia naisia yhdisti halu kulkea omia teitä, rikkoa ahtaita rajoja, elää omaa elämää sekä toisaalta ristiriidat hovin kurin ja järjestyksen kanssa.
Traagisten kuolemiensa myötä heistä on tullut myytti. Sekä Sissi että Diana ovat nyt ihailun kohteita.
Mervi Luotonen
