ALEKSIS LEMMETYINEN
Laskeutuminen aamuyön ensimmäisinä tunteina Mexico Cityyn on huikea näytös. Maailma alapuolella näyttää palavan kullan, hopean ja sykkivien neonvalojen tahtiin. Hohtava valomeri jatkuu äärettömyyksiin.
Kun niin moni miljoonakaupunki tuntuu tukehtuvan omaan mahdottomuuteensa, on Mexico City siinä piristävä poikkeus, sillä sen asemakaavoitus tuntuu osuneen nappiin. Liikenne vetää hyvin ja metrot ovat nopeita ja kaikenkattavia.
Vaikka kaupungissa on paljon kaunista - kirkkoja, puistoja, valtavia toreja ja katumarkkinoita - se on kuitenkin vain yksi suurkaupunki suurkaupunkien joukossa. Kylmiä, kiireisiä ja töykeitä ihmisiä, joista ei saa juttuseuraa. Kummallinen, lähes yleismaailmallinen piirre pääkaupunkilaisissa, sortumatta sen suuremmin liioitteluun.
Katkeroituneita taksikuskeja, joiden kysymykset sivuavat vain rahaa ja eurooppalaista elintasoa. Kohtalonsa hyväksyneitä kengänkiillottajia tai lahjattomia katusoittajia, jotka antavat kaikkensa muutaman lantin toivosta.
Oaxaca on kulttuurielämän keskus
Oaxaca sijaitsee 450 kilometriä maan pääkaupungista etelään. Tämä jylhä, vuoristoinen taipale on yksi Meksikon sykähdyttävimmistä tieosuuksista: silmänkantamattomiin vain vuoria ja kaktuksia.
Vuonna 1529 perustettu kaupunki lukeutuu eittämättä maan kauneimpien kaupunkien joukkoon ja on samalla Meksikon kulttuurillisen elämän keskus. Sen kapeilla mukulakivikaduilla on hyvin keskiaikainen tunnelma.
Kaupungin upeilla toreilla ja kadunvarsilla on myynnissä suuri määrä käsitöitä, vaatteita, koruja ja ilmapalloja. Markkinoiden liepeillä voi katukahviloista käsin seurata maailman kävelevän ohitse. Turisteja joka puolelta maailmaa on paljon, niin rinkkamatkaajia kuin varttuneempaakin väkeä.
Yöaikaan Oaxaca on hyvin vilkas. Silloin niin paikalliset kuin turistitkin täyttävät kaupungin ravintolat ja yökerhot. Juhlinta jatkuu myöhään yöhön.
El Tule kuuluisa puuvanhuksestaan
El Tule on pieni kylä 10 kilometriä Oaxacasta itään. Se on kuuluisa puustaan, jota kutsutaan maailman suurimmaksi. Puun läpimitta on 14 metriä, ympärysmitta käsittämättömät 58 metriä ja korkeuttakin sillä on 42 metriä. Sen arvioitu elopaino on yli 630 tonnia. Ikääkin puuvanhuksella on yli 2000 vuotta. Puu on edelleen elossa ja hyvinvoiva, ja sen latvoilla pesii suuri määrä pikkulintuja.
Puun edustalle on rakennettu 1600-luvulla pieni idyllinen kirkko, ja sen edustalla on kaunis puisto suihkulähteineen. Alueelle pääsee nimellistä maksua vastaan.
San Cristobal vie ajassa taaksepäin
San Cristobal De Las Casas on tyypillinen kaupunki vuoristossa, noin 2100 metrin korkeudella. Päivisin täällä on kuuma, mutta yöllä laskeutuu kosteus ja hyytävät tuulet.
Kaupungin kadut käyvät entistäkin kapeammiksi, ja sen kauniisti maalatut kaksikerroksiset, tiilikattoiset talot tuntuvat äärettömän vietteleviltä. Tuntuu kuin olisi saanut matkustaa ajassa taaksepäin. San Cristobal on toiminut rinkkamatkaajien " tukikohtana " jo useiden vuosikymmenien ajan. Maan oma väestö kiertää kuitenkin tämän paikan visusti. Nämä lakeudet ovat intiaaniväestön maita ja monien taikauskoisten riittien kehto. Mikä siis karkoittaa kaupunkilaistuneen meksikolaisen, tuo paikalle uteliaan länsimaalaisen.
Meksikon ehkä kuuluisin kirkko, Santo Domingo, löytyy täältä. Se rakennettiin vuosien 1547 ja 1560 välillä ja sen barokkisävytteinen julkisivu on ainutlaatuinen.
Taikausko elää San Juan Chamulassa
10 kilometriä San Cristobalista pohjoiseen sijaitsee pieni 3 000 asukkaan taikauskoinen kylä. Täällä kameran kanssa on syytä olla hyvin varuillaan, sillä kyläläiset uskovat kameran olevan "sielun vangitsija" ja valokuvien ottaminen on omalla vastuulla.
Kierros alkaa vanhan kirkon raunioilta, jonka hautausmaa on kuitenkin edelleen käytössä. Hautausmaa on täynnä erivärisiä ristejä. Vanhana nukkuneet ihmiset saavat leposijalleen mustan ristin, kun taas valkoisin ja sinisin ristein merkitään kaikki nuorina ja keski-ikäisinä kyläyhteisöstä poistuneet.
Värisyttävin kokemus on kuitenkin käydä kylän pääkirkon sisällä, siellä kun harjoitetaan omituista uskontoa, joka on yhdistelmä ikiaikaista Maya-uskontoa ja katolisen kirkon oppeja.
Ovesta sisään astuessa ei voi uskoa silmiään: kirkon lattia on on vuorattu havunneuloilla, ja kynttilöitä ja tuohustimia on sadoittain. Sali on sakeana savusta, ja sen ikkunoista tunkeutuu sisälle valojuovia. Sali on täynnä peilejä ja pyhimysten patsaita, joiden edustalle kyläläiset ovat tulleet hiljentymään. Myös Shamaanit ovat työssään; he puhaltelevat torvillaan ja pyyhkivät sulkahuiskuillaan ihmisten vartaloita, samalla mantraansa hokien.
Myös Coca-Colan ja Pepsin juominen kirkossa on ensiarvoisen tärkeää: intiaanien uskomuksessa kun röyhtäisy vapauttaa ruumiista irti pahat henget!
Valokuvaaminen kirkossa on ankarasti kiellettyä. Mikäli kielloista huolimatta erehtyy kuvaamaan ja jää siitä kiinni, ovat seuraamukset karut. Kamera ja filmi otetaan pois, ja rikkuri saatetaan sadan dollarin sakkolappu kourassa kolmeksi päiväksi kylän putkaan miettimään tekosiaan. Nämä ovat Tzotzil -intiaanien maita, missä Meksikon lailla ja sen kansallisella poliisilla ei ole mitään sijaa.
Kanjoni tarjoaa huikeat näkymät
Vuonna 1981 valmistunut Chicoasen -pato loi kanjonin pohjalle 25 kilometriä pitkän vesiväylän. Kanjonissa on vettä syvimmillään 260 metriä.
Noin 30-paikkaisella avokannellisella pikaveneellä huristellaan kanjonin pohjalla, jota vierustavat jopa 1 000 metriä korkeat, kohtisuorat kallionseinämät. Maisemat ovat huikeita.
Matkan aikana voi nähdä monia lintuja, mm. kuningaskalastajia, pelikaaneja ja haaskalintuja. Veneestä ei kannata missään tapauksessa pudota, sillä paikka kuhisee krokotiilejä.
Venematka kestää reilun parituntisen ja paluumatkalla pysähdytään vielä intiaanikylään ostoksille. Matka on helposti varattavissa San Cristobalin matkatoimistoista, kokopäiväretkelle kertyy hintaa n.15 euroa.
Palengue-rauniot kuin sadusta
Chiapasin maakunnassa, keskellä viidakkoa, sijaitsevat maailmankuulut Palenguen rauniot. Palenguea pidetään Maya-maailman romanttisimpana rauniokaupunkina. Aamu-usvassa nukkuvaa viidakkoa ja udun peittelemiä temppeleitä katsellessa tuntuu kuin kirjoittelisi postikortteja taivaasta.
Palenguen alue on suhteellisen suuri, joten sen tutkimiseen kannattaa varata aikaa koko päivä. Kuuman ja kostean päivän voi päättää temppeleiden takana oleviin vesiputouksiin ja niiden edustalla kylpemiseen, kunhan vain vartijan silmiltä välttyy. Puiden varjoissa ja vilvoittavan veden äärellä on kaunista kuunnella lintujen viserrystä ja seurata elämää puiden latvoilla.
Palenguen bussiaseman edustalta kannattaa ottaa kyyti alueen varsinaisille vesiputouksille keskelle viidakkoa. Agua Azul (50 km Palenguesta), Agua Clara (40 km) ja Misol-Ha (20 km), ovat kaikki paljon enemmän kuin vain "näkemisen arvoisia". Vuorenrinteessä kun on alas virtaavia vesiputouksia monessa eri tasossa. Välitasanteilla on mukava uida, mutta varovaisuus ei ole pahasta. Virtaukset ovat paikoittain todella vahvoja.
Merida on kuuluisa arkkitehtuuristaan
Merida on Yucatanin maakunnan pääkaupunki, joka on tunnettu kolonialistisen ajan rakennuksista, arkkitehtuurista ja viihtyisistä puistoista. Se on myös varsin kuuluisa riippumatoistaan - maan parhaimmat riippumatot tehdään juuri täällä.
Maya-maailman loisteliaimpiin rauniokaupunkeihin lukeutuvat Chichen-Itza ja Uxmal sijaitsevat molemmat parin tunnin ajomatkan päässä Meridasta. Meridan matkatoimistoista voi ostaa valmismatkoja edellämainittuihin kohteisiin hintaan 25 euroa/kohde. Omatoimisesti hinta puolittuu. Varaa molempiin kohteisiin koko päivä.
Valitettavasti Chichen-Itza on jäänyt pahasti massaturismin jalkoihin, mutta totuuden nimissä on tunnustettava, että sen päätemppeli, El Castillo, on koko Meksikon kaunein. Sen katolta avautuu upea maisema koko alueen ylle.
Sen sijaan Uxmalissa turistilaumoista ei näy jälkeäkään ja kokonaisuus on henkeäsalpaavan kaunis. Uskomattominta Uxmalissa on kuitenkin se, että kaupunki on täysin pääskysten valtaama. Pääskysiä lentää temppeleiden suuaukoista niin valtavina määrinä, että tuntuu kuin katsoisi seikkailuelokuvan liikkuvaa trikkikuvaa.
Uxmalin ja Chichen-Itzan jälkeen on syytä jatkaa Tulumiin. Majoittua voi esimerkiksi Camping Santa Fe´hen. Kahden hengen "olkimaja", cabana, maksaa 10 euroa yöltä.
Tulumin temppeli on pieni ja vaatimaton, mutta se on rakennettu turkoosinsinisen meren ja lumivalkean hiekkarannan äärelle. Tulumista lähtöä huomaa siirtävänsä jokaisena aamuna päivällä eteenpäin.
Lisätietoa: www.visitmexico.com
