Turkulainen Petri Kosunen suuntasi perheensä kanssa autolomalle Tanskaan kuutisen vuotta sitten. Mukaansa hän pakkasi silloiselta työnantajaltaan lainaamansa järjestelmäkameran.
- Kahden viikon ajan ajelimme maita ja mantuja ristiin rastiin. Safarikierroksella ikuistin filmille muun muassa seepran ja kirahvin. Innostuin valokuvaamisesta niin paljon, että se oli saman tien menoa, mies muistelee.
Heti Suomeen palattuaan hän osti itselleen oman kameran. Alkuaikoina Kosunen kävi kaverinsa kanssa kuvaamassa lähinnä Turun keskustaa öiseen aikaan.
- Tuolloin kuvattiin vielä filmille, ja harrastus oli paljon hitaampaa ja mietitympää kuin nykyään. Yhtä otosta varten saattoi asetella jalustaa jopa tunnin ajan Aurajoen rantaan, kun digiaikana tulokset voi katsoa heti ja kuvata uudelleen, jos muistikortille ei ole tallentunut toivottua tulosta.
Reissun jälkeen muuan Kosusen ystävä pyysi tätä seurakseen Seitsemisen kansallispuistoon Kuruun, jonne mies otti jälleen kameran mukaansa. Siirtymä betoniympäristöstä luonnonraikkaaseen tihkusateeseen teki vaikutuksen. Filmille tallentui monta muistoa, joita oli mukava tarkastella vielä kotosalla.
Kokemus innosti kaveruksia tutustumaan muihinkin Suomen kansallispuistoihin. Useana viikonloppuna miehet pakkasivat reppunsa ja kiskoivat retkivarusteet ylleen. Nyt miltei kaikki eteläisen Suomen puistot on kierretty.
- Parhaiten mieleen jäi Patvinsuo Pohjois-Karjalassa. Reissusta on aikaa pari vuotta, silloin talvi tuli yhdessä yössä ja lumi pysyi kevääseen asti. Kun lähdimme Turusta, pakkasta oli pari astetta, mutta Patvinsuolla olikin jo miinus 18, Kosunen muistelee.
Lempikohteena linnut
Nykyään mies omistaa miltei joka viikonloppunsa valokuvaamiselle. Ruissalo on ollut lempikohteiden ykkönen jo kolmen vuoden ajan. Myös Halistenkoski kotinurkilla sekä Nautelankoski Liedossa ovat tulleet tutuiksi.
Viime vuonna Kosunen istui Nautelankoskella kameralaukku takamuksensa alla viisi tuntia ja odotti pakkasessa huulet sinertäen, että koskien ja purojen varrella elävä koskikara näyttäytyisi. Nivelet alkoivat pikkuhiljaa jäykistyä, mutta lopulta sinnikkyys palkittiin, kun hän sai ikuistetuksi pienen varpuslinnun kokoelmiinsa.
- Kuvaajana olen tällä hetkellä suoran toiminnan mies, mitkään piilokojut eivät ainakaan toistaiseksi ole ajankohtaisia - aika ei anna myöten, pitäisi olla maanomistajan lupa ja niin edelleen. Mahtaako olla urbaanilegenda, että joku olisi viihtynyt kaksi viikkoa yhtä soittoa piilokojussa. Tosin ainakin kuvissa osa näistä kopperoista muistuttaa aivan asuttavaa mökkiä.
Linnut ovat valikoituneet Kosusen mieluisimmaksi kuvauskohteeksi, tosin varsinaiseen lintujen bongaamiseen saati harvinaisempien ja arempien lajien kuvaamiseen hänellä ei ole aikaa eikä rahaa. Mieluummin hän menee luontoon ja alkaa tarkastella maailmaa kameranlinssinsä lävitse.
- Harrastuksen voi hyvin aloittaa vaikkapa omalta takapihalta. Toisinaan minulle riittää, kun menen Halistenkoskelle, tungen naamani veteen kiinni ja alan kuvata. Tuloksena saattaa olla yllättävän hienoja otoksia.
Mies kuvaa Canonin 20D -digikameralla. Hänellä on kolme objektiivia, joista useimmiten käytössä ovat kiinteä 100-millinen ja 70-200-millinen zoomi. Tekniikka ei hänen omien sanojensa mukaan ole läheskään kokonaan hallussa, mutta kun otoksia katselee kameran näytöltä ja tietokoneen ääressä, oppii koko ajan uutta - yleensä kantapään kautta.
- Jos harrastukseen olisi pistää rahaa mielin määrin, ostelisin tietenkin vaikka minkälaisia lisävarusteita nykyisen kalustoni tueksi. Tosin muutaman tyypin pitäisi muuttaa toisaalle ja itseni yksiöön, jos hankkisin kaiken, mitä haluaisin, Kosunen sanailee ja katsahtaa vaimoonsa.
Luonnossa tärkeintä rauha
Kun Kosunen lähtee kuvausreissulle, hän haluaa olla rauhassa luonnon keskellä ja aistia ääniä ja näkymiä. Koko viehätys rikkoutuu, jos metsäpolulla kävelee vastaan bussilasteittain kaupunkilaisretkeilijöitä, jotka ovat suunnanneet sammalikkoon lähinnä syömään eväitään.
- Tämäkin kauhukuva toteutui, kun olimme Repoveden kansallispuistossa. Illan hämärässä pystytimme teltan ja painuimme pehkuihin. Aamukahdeksalta heräsimme kaameaan möykkään, kun kolme linja-autolastillista purkautui keskelle metsää. Kaiken lisäksi juuri kun olin ottanut järvestä vettä kahvia keittääkseni, ohitse päristeli pienikokoinen vesibussi.
Kosunen kavereineen päätti lähteä äkkiä alta pois, kun kuuli jonkun kaupungin kasvatin hämmästelevän, että: "Katso, täällä on joku oikein telttailemassa." Kotiin päästyään hän lähetti Metsähallitukselle sähköpostia, jossa hän vaahtosi, että kun jokin alue rauhoitetaan, idea ei toimi, jos kansaa on paikalla enemmän kuin Helsingin Viikissä ja melusaaste pahempi kuin tehdasalueella.
- Virkamiehet sekä retkiä järjestävät yhdistykset voisivat pitää huolen, että kansallispuistoa ei ylikuormiteta samaan aikaan. Tosin olisinhan itsekin voinut ottaa selvää, onko alueelle suuntaamassa suuria ryhmiä juuri tuolloin.
- Ruissalokin olisi hyvä rauhoittaa. Se on minun paikkani, siellä linnut ovat tottuneet ihmisiin. Kuvaan mielelläni yksityiskohtia, joiden taustalla aukeaa kappale maisemaa ja luontoa. Mitään pönötyskuvia en ole vielä ottanut. Paremmalla optiikalla saisi kuvatuksi ehkä niitäkin.
Tietoa omilta nettisivuilta
Kosunen on kuvaajana itseoppinut. Harmikseen hän on huomannut, että luonnonkuvaamista harrastetaan Suomessa yleensä pienessä sisäpiirissä: omia kuvauskokemuksia ei mielellään haluta jakaa aloittelevien kuvaajien kanssa, ja toisten onnistumisista ollaan jopa kateellisia.
Lisäksi valokuvausalan koulutus on melko Helsinki-keskeistä, ja Turun seudulla koulutuksesta on suoranainen pula.
- Työväenopistossa järjestetään joitakin digikamera- ja kuvankäsittelykursseja, mutta siihen se sitten jääkin. Pirkanmaalla olevan Voionmaan opiston kaltainen paikka täältä puuttuu kokonaan, Kosunen sanoo.
Tietoa hakiessaan häntä alkoi ottaa päähän, kun sitä ei tahtonut löytyä mistään. Niinpä mies perusti internetiin oman luontokuvasivustonsa, jonka ideana on keskittää informaatio samaan osoitteeseen.
Myöhemmin hän sai avukseen erään lempääläläisen nettituttavuuden, joka on opastanut sivuston ylläpidollisten ongelmien kanssa sekä uusien ideoiden teknisessä toteuttamisessa. Muutoinkin hän on saanut runsaasti apua ja taustatukea ammattilaisilta.
Sivusto avattiin juhannuksen tienoilla 2003, ja tuolloin nimenä oli vielä luontokuva.com. Erinäisten vaiheiden jälkeen sivusto on hioutunut lopulliseen muotoonsa ja saanut nykyisen nimensä luontotupa.net.
- Sivuilla on muun muassa luontoaiheiset televisiovinkit sekä lintu- ja päiväperhosopas kuvineen, joista haluan kiittää Vesa Huttusta ja Olli Vesikkoa .
Parhaillaan Kosunen kokoaa sivustolle kattavaa tietopakettia luonnonvalokuvausaiheisista sekä luontoon liittyvistä koulutuksista ja kouluista.
Rakentavaa palautetta
Luontotupa.net on pelkistetty, ei-kaupallinen sivusto, jonne ihmiset voivat laittaa omia kuvia tekijänoikeuksiinsa nojaten. Sivusto pyritään pitämään luontopainotteisena, luontokuvia on 99 prosenttia.
Foorumilla kysellään useimmiten valokuvaukseen ja eri kuvauspaikkoihin liittyviä neuvoja. Palautetta saa, ja kritiikkiäkin halutessaan, mutta Kosunen sanoo, että ihmiset ovat pysyneet maltillisina ja reiluina toisilleen.
Sivustolla käy luonnonkuvauksen harrastajia eri puolelta Suomea. Juuri tämä on Kosusen mukaan sivuston suola rehellisen ilmapiirin lisäksi.
Esimerkiksi keskustelufoorumiin tulee viikoittain useita kymmeniä uusia aiheita ja kuvaposteja. Kuluvan talven aikana sivustolla on vieraillut kuukausittain 6 000-10 000 uniikin ip-osoitteen haltijaa.
- Sivustosta on hyötyä ensisijaisesti luonnonkuvauksen harrastajille. He näkevät muiden ottamia kuvia ja saavat myös vihjeitä hyvistä kuvauspaikoista ympäri Suomea. Tämä on välttämätöntä, jos aikoo vakavissaan kehittyä kuvaajana.
Haaveissa siintää oma valokuvateos
Kosunen toivoo, että hän saisi sivustolleen pääsponsorin toiminnan rahoittamiseksi. Mitään välkkyviä bannereita hän ei halua sivuja reunustamaan, yhteistyö tulisi suunnitella jotenkin muuten.
- Sponsoreita on ollut hyvin vaikea löytää. Moni saattaa kuvitella, että minulla on oma lehmä ojassa, mutta haluaisin vain taata sivuston jatkuvuuden, saada apua sen kehittämisessä sekä taloudelliset mahdollisuudet järjestää esimerkiksi kuvausreissuja. Toistaiseksi olen laittanut nettiin kaikki ylimääräiset rahani ja aikani - vaimo, lapset ja oma unentarpeeni eivät enää oikein pidä tästä.
Omat tavoitteensa kuvaajana Kosunen on asettanut korkealle. Jonakin päivänä hän haluaisi julkaista kuvaamiseen liittyvän multimediateoksen, jota levitettäisiin myös ulkomaille.
- Tuntuu, että ulkomaalaiset osaavat arvostaa Suomen luontoa suomalaisia enemmän. Ehkä kansainvälinen arvostus saisi myös suomalaisten silmät aukeamaan.
Vaikka luonto on Kosuselle henkireikä, hän ei näe itseään barrikadeille nousevana aktivistina.
- Rahkeeni eivät riittäisi siihen. Mieluummin vain kuvaan ja käytän otoksiani hyödyksi.
Salla Tuomola
Petri Kosusen sivut osoitteessa: www.luontotupa.net Vuoden Luontokuva 2005 julkistetaan Finlandia-talolla Helsingissä 14. helmikuuta.
