PERTTI LEPISTÖ
Roomassa - ikuisessa kaupungissa - on jo 763 autoa 1 000 asukasta kohden, kun eurooppalainen keskiarvo 457. Vaikka uutta rakennetaan koko ajan - mm. jo kuusikaistaista kehätietä levitetään yhä - on tieverkko pääpiirtein sama kuin joskus 1950-luvulla.
Rooman vanha keskusta olisi maailman upein ulkomuseo, mutta useista hyväntahtoisista yrityksistä huolimatta autoliikennettä ei saada sieltä pois. Renessanssin ajoista 1400-luvulta alkaen kukoistavasti rakennetun keskustan mukulakivistä ja kivilaatoista rakennetut ahtaat kadut jätettiin tietysti ilman jalkakäytäviä.
Talvisaikaan sateesta usein märät tummanpuhuvat kivilaatat ovat pirullisen liukkaita. Pienikin harha-askel voi olla kohtalokas pimeillä kujilla, sillä kaupunkinopeudet ovat kovat oloista huolimatta. Parasta on litistyä ihan pieneksi talojen seinää vasten. Tilaa ei yksinkertaisesti ole.
Keskustan liikennettä kyllä säädellään. Ajoluvan saa - jos on hyvät syyt - ostaa noin 300 eurolla. Mopot ja moottoripyörät saavat mennä vapaasti, ja tietysti polkupyörät, joita ei juuri näe. Kimppakyydit tai moottoripyörätaksit eivät ole innostaneet roomalaisia. Jakeluautoilla keskustaan pääsee aamuisin. Ei ole harvinaista, että liikennepoliiseja on yritetty harhauttaa hankkimalla perheen kakkos- tai kolmosautoksi pienoispakettiauto.
Asiain tila ei ollut parempi antiikinkaan Roomassa. Roomalaiset rakensivat valtakuntaansa selväkaavaisia, liikenteeltään joustavia kaupunkeja, mutta kotona vallitsi täysi anarkia. Julius Caesar (102 - 44 eKr.) puuttui ensimmäisenä ruuhkaongelmaan kieltämällä vuonna 45 eKr. nautaeläinten vetämien kärryjen liikkumisen kaupungissa auringonnoususta auringonlaskuun. -Vähensin kärryjen määrää. Nopeuden hurma mitätöityy kokonaan, kun jalkamies ohittaa satakin vaunua silloin, kun nämä ovat jonossa, kirjoitti päiväkirjaansa keisari Hadrianus 76 - 138 jKr.), joka laajensi nautavaunujen kulkukieltoa myös yöaikaan.
Liikenneongelmiin ei tuonut ratkaisua sekään, että keisari Augustus (63 eKr. - 14 jKr.) perusti vuonna 6 jKr. liikennepoliisiosaston. Roomalaisten jalankulkijoiden rohkeus lieneekin peräisin antiikista. Roomalaista ei pelota autojen seassa puikkelehtiminen tai takaa tuleva ja takinlievettä hipova bussi.
Roomalainen haluaa ajaa omalla autolla mahdollisimman lähelle määränpäätä. Bussilla ajaminen on jotenkin alentavaa. Eikä joukkoliikenteen nopeuskaan innosta. Italiassa kaupunkibussien keskinopeus on 18,2 km/t, Roomassa vain noin 13 km/t. 33 prosenttia italialaisista on tyytymättömiä julkiseen liikenteeseen, kun tilastossa seuraavina Euroopassa olevissa Saksassa ja Hollannissa tyytymättömien määrä on vain 25 prosenttia. Eurooppalainen keskiarvo on 23 prosenttia.
